Jos edes joku ottaisi opikseen...

Kuten jo viime vuonna julkaisemassani merkinnässä kirjoitin, minua todella häiritsi työmatkallani olleen Seppäläntien ja Palanderinkadun risteyksen säännöllinen tukkiminen. Toukokuussa Keskisuomalaisessa oli jokin liikenneaiheinen juttu, johon liittyvässä kolumnissa toimittaja kirjoitti samasta risteyksestä. Hän valitteli, kuinka risteys ei toimi, koska vaikka vihreät valot palavat, joutuu hän jäämään autoineen keskelle risteystä seisomaan ja tukkimaan muiden kulun.

Luettuani kolumnin jotain napsahti päässäni. (Vähän niin kuin tuon edellisen kirjoitukseni audikohu vs. markkinaosuus -uutisoinnin kanssa.) Kuinka yksinkertainen toimittaja voi olla kirjoittaessaan jotain tuollaista? Jos jono ei vedä, risteysalueelle on turha ajaa!

Tuohtuneena päätin kirjoittaa kantani Keskisuomalaisen mielipidepalstalle, jotta edes joku risteyksen tukkija voisi ottaa opikseen. Reilun parin viikon odottelun jälkeen lehti julkaisi kirjoitukseni ja olin tyytyväinen. Sain jopa positiivista palautetta, mikä ilahdutti kovasti.

Liitin kirjoitukseen vanhassa merkinnässä olleita kuviakin, mutta epähuomiossa juuri tärkein kuva jäi lähettämättä. Kuvassa minulle vaihtuu vihreät valot, mutta risteys on täynnä seisovia ja liikkuvia autoja. Nyt lehti joutui julkaisemaan toisen lähettämäni kuvan, mikä sekin on ihan hyvä, mitä nyt lehden kirjoittamassa kuvatekstissä olin muka sitä mieltä, että kääntyvät autot tukkisivat risteyksen, vaikka vika on todellisuudessa suoraan ajavissa. Kuvassa vain näkyy kääntyviä autoja, jotka joutuvat väistämään jumittajia.

Alla mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan. Minun piti kylläkin julkaista se jo kesällä, mutta unohdin asian täysin.

---

"Heljä Roikonen kirjoitti (Ksml 22.5.), kuinka hän jää usein jumiin Seppäläntien ja Palanderinkadun risteykseen, vaikka vihreät valot palavat hänelle.

Vihreistä valoista huolimatta risteykseen ei ole pakko ajaa, mikäli se ei vedä. Keskelle risteystä jääminen on typerää, sillä se häiritsee muista suunnista risteykseen ajamista. Vaikka autojono vielä risteystä lähetyttäessä liikkuisikin, niin sen verran arviointikykyä pitäisi olla, että miettii, pääseekö risteyksen läpi ajamaan. Tilanteen arvioiminen ei vaadi kuin pientä hiljentämistä risteystä lähestyessä ja kun tilanne on selvä, voi risteyksen ylittää. Mikäli jono ei tunnu liikkuvan riittävästi, on täysin luvallista jäädä odottamaan risteyksen toiselle puolelle, vaikka vihreät valot vielä palaisivatkin.

Ajan itse päivittäin risteyksen läpi Palanderinkadun suunnasta ja on todella raivostuttavaa joutua viikoittain kiertämään risteyksessä seisovia autoja. Välillä autoja on kulkureitillä niin paljon, että vihreistä valoista huolimatta joutuu jäämään paikoilleen odottamaan seuraavia vihreitä ja toivomaan, että niitä ennen Seppäläntietä ajavat olisivat edellisiä hieman fiksumpia. Itse en jaksa tööttäillä, vaan toivon vain, että tukkijat tajuaisivat mokanneensa.

Kaikenlaista säätöä on tullut nähtyä, kun tien tukoksi jääneet yrittävät selvitä tilanteesta vaihtamalla kaistaa, tiivistämällä jonoa tai jopa peruuttamalla epätoivoisesti takaisin valoihin päin. Miten paljon helpompaa olisikaan ollut olla tunkematta koko risteysalueelle! Etenkin päivittäin samaa reittiä ajavien luulisi oppivan "risteyksen tavoille" ja tietävän, että jono saattaa pysähtyä välillä kokonaan. Ilmeisesti liikenteen ennakointi on kuitenkin monelle liian haastava tehtävä.

Seuraavan kerran kun olet lähestymässä tukkoista risteystä mieti, pääsetkö ylittämään sen omien vihreidesi aikana, vai tuletko jäämään risteysalueelle vielä punaisten vaihduttua. Kukaan tuskin kuolee nälkään, vaikka muut tienkäyttäjät huomioimalla kotimatkaan menisikin pari minuuttia enemmän."

"Seppälänkadun ja Palanderinkadun risteyksessä on usein ruuhkaa, koska kääntyvät autot jäävät keskelle risteystä."