Ensimmäistä vuotta autolla ajaessa raportoin miehelle aika usein erilaisista työmatkalla kohtaamistani liikennetilanteista. Kommentoitavaa riitti niin, että perustin lopulta raportoinnilleni tämän blogin. Vuosien saatossa kirjoitusten aiheet ovat luonnostaan jalostuneet, mutta siitä ei pääse mihinkään, että kaikenlaista suhaajaa sitä liikenteessä näkee. En vain ota tilanteita niin rankasti. Tai no, välillä vaahtoan kyllä Twitterissä… Nyt vanhojen aikojen kunniaksi kuitenkin vähän avautumista luvassa!
Ai meinaat vaihtaa kaistaa MINUN eteeni??
Pääkaupunkiseudulla käydessä on aina mukavaa, miten vilkkua näyttävälle kaistanvaihtajalle annetaan tilaa. Muutenkin pk-seudulla uskaltaa vaihtaa kaistan paljon pienempään rakoon kuin täällä, koska niin liikenne siellä vaan toimii. Kritisoin turmavälejä, mutta kiitän tilanantajia.
Toisin on Jyväskylässä. Ihan viikon sisään olen todistanut pariakin tapausta, jossa ajoissa kytketty vilkku ei auttanut mitään.
Eka tapaus oli autokoulun auto, joka halusi vaihtaa vasemmalle kaistalle 40 km/h alueella. Auto vilkutti tosi pitkään, mutta vasemmalla kaistalla ajettiin vain tyynesti sen ohi. Kouluauton nopeus oli vähän muuta liikennettä hitaampi, mutta se ei vaikuttaisi kohteliaaseen kuskiin. Auton vilkun näki kuitenkin jo kaukaa, kun itsekin seurasin sitä monen auton päästä.
Toinen tapaus oli, kun olin koeajamassa Golf GTE:tä neljän ruuhkassa keskustassa. Vilkku päälle, sopivahkon välin tsekkaus... Helsingissä olisin ajanut siihen rakoon, mutta täällä en uskaltanut (+vieras auto). Pitkään mulla oli vilkku päällä ja kyttäsin sopivaa rakoa, mutta kun ei niin ei.
Että näin meillä Jyväskylässä. Täällähän ei tilaa anneta. Kenenkään ei tietenkään tarvitse olla kiltti, mutta mitä haittaakaan siitä on? Liikenne on kuitenkin yhteispeliä.
Kolmas tapaus sattui tänä aamuna, kun halusin vaihtaa vasemmalle kaistalle 50 km/h alueella. Näin sivupeilistä viereisellä kaistalla Mersun, mutta se oli niin kaukana, että kaistanvaihto olisi ihan rutiinikamaa. Vilkku päälle, peilin uusintakatselu ja kaistanvaihto ... mutta hetkinen Mersu oli alkanut lähestyä huomattavan kovaa vauhtia minua ja jouduin kiihdyttämään nopeuden melkein 60 km/h, ettei se olisi tullut päälle. Mese ajoi silti ihan kiinni perään ja jätti sellaisen fiiliksen, että hänen kaista, siihenhän ei tulla! Roikkumista ei seurannut kuitenkaan pitkään, sillä heti seuraavan risteyksen jälkeen tiemme erkanivat mesen vaihtaessa oikealla kaistalle ja minun kääntyessä vasemmalle.
Kyllä linja-autot väistää!
Pysäkille pysähtyneet linja-autot ovat minulle varoitusmerkki, koska tieliikennelain mukaan pysäkiltä lähtevää linkkiä on väistettävä aina, kun tien nopeus on enintään 60 km/h. Kyttään linja-auton vilkun vaihtumista vasemmalle, etten vahingossakaan aja eteen. Jotkut linja-autot lähtevät pysäkeiltä nimittäin todella vauhdikkaasti.
Tänään kotimatkalla oli taas yksi vihreä linkki pysäkillä. Edelläni ajoi pari autoa, joista toinen parin sekunnin ja toinen 4-5 sekunnin päässä pysäkistä. Linja-auto kytki vilkun vasemmalle, mutta ensimmäinen auto ohitti sen vielä. Noh, ihan ok, koska etäisyyttä ei ollut hirveästi. Mutta mitä tekee toinen auto? Hiljentämisen sijaan kiihdyttää linja-auton ohi! Se varmasti ehti nähdä vilkun, koska väliä oli niin paljon. Ja miksi muuten kiihdyttäisi. Onneksi linja-autokuski ei ollut hätäisimmästä päästä, joten en joutunut todistamaan kylkeenajoa. Ärsytti kyllä linkin puolesta.
Ajojärjestys hukassa
Röyhkeyden vastakohtaa pääsimme todistamaan eräänä päivänä Vapaaherrantien ja Lohikoskentien risteyksessä. Ihan putkeen ei mennyt tosin tämäkään suoritus.
Vanhemman herran ohjastama auto saapui risteykseen yksisuuntaiselta tieltä vihreillä ympyrävaloilla; tarkoituksena jatkaa siitä suoraan. Vastaan tuli autoja, jotka halusivat kääntyä omalle vasemmalleen eli heidän kuuluu väistää suoraan ajavia autoja. Mutta mitä tekee herrasmies? Jää seisomaan ihan keskelle risteystä, joten vastaantulevat autot varovaisesti yksi kerrallaan kääntyivät vasemmalle hänen edestään.
Seurasimme tätä suoritusta huuli pyöreänä punaisiin valoihin pysähtyneenä. Olisi jännä tietää, mikä ajatusketju tässä on ollut takana. Kohtelias saa olla, mutta näin räikeä liikennesääntöjen vastainen kohteliaisuus ei kyllä toimi.
...
Ei tämä nyt niin kovin rankkaa avautumista tainnut olla. Ennen avauduin paljon enemmän. Olen pehmennyt vuosien varrella, ja hyvä niin. Kaveri kysyi juuri toissapäivänä, että enkö koskaan suutu liikenteessä? No enpä oikeastaan. Toki esimerkiksi vilkun käyttämättömyys ärsyttää, mutta muuten tyydyn vain hämmästelemään ihmisten käytöstä, en niinkään hermostumaan. Paitsi ehkä neljien punaisten liikennevalojen aallosta, mikä sattuu melkein aina työmatkalleni.
Jyväskyläläistä liikennekulttuuria tämäkin? Lenkkeilyreitilläni olevan hiekkatien varteen jätettiin kesällä auto, jonka jotkut neropatit käänsivät kyljelleen. Muutamaa viikkoa myöhemmin auto oli taas pyörillään, mutta poltettuna. Relluparka. :(
