Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä

Tämän merkinnän julkaiseminen on kyllä jäänyt roikkumaan ihan liian pitkäksi aikaa... No, joka tapauksessa, kesäkuun alussa Poloilin Lahteen Desuconiin. Kyytini oli tällä kertaa jopa niin suosittu, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Osasyynä varmaankin oli se, että Lahteen ei pääse junalla mitenkään järkevästi, vaan matkalla joutuu vaihtamaan useampaan otteeseen.

Alkuvalmistelut

Ennen reissua piti käydä täyttämässä renkaat. Normaalisti Polon renkaissa käyttämäni paine on 2.2/2.0 bar (edessä/takana), mutta isommalla lastilla suositeltu rengaspaine on 2.4/2.8 bar.

Normaalien rengaspaineiden tarkistukseen Prisman pihan kannettava paineilmasäiliö riittää yleensä mainiosti, mutta tällä kertaa tarvisemiini paineisiin yksi tankillinen ei riittänyt alkuunkaan. Jouduinkin täyttämään tankin kahdesti uudelleen, ennen kuin sain kaikki renkaat riittävän täyteen.

Menomatka

Nelostie Jyväskylän ja Heinolan välillä on ollut korjauksessa jo pidempään. Hyvä että korjaavat, sillä mm. väli Vaajakoskelta Toivakkaan on niin kapea ja mutkainen, että hankala kuvitella tien olevan yksi Suomen pääväylistä. Korjauksen vuoksi matkalla oli useampi kohtia, joissa nopeusrajoitus oli 50 km/h normaalin 80/100 km/h sijasta.

Hiljakseen ajelu ei minua mitenkään haitannut, mutta se haittasi, että eräällä 50 km/h remonttialueella joku kaukoliikenteen bussi liimautui kiinni perääni. Ei ollut hirveän turvallinen olo, kun takanani ajava bussi roikkui alle 10 metrin päässä! Mitä jos olisinkin joutunut yllättäen jarruttamaan? Remonttialueella se ei olisi mielestäni edes mitenkään tavatonta, sillä asfaltissa voi esimerkiksi olla kynnys, josta ei halua ajaa kovaa yli. Siinä olisi Poloinen jäänyt kakkoseksi, jos bussi olisi jyrännyt perään.

Menomatkalla pidimme pienen tauon Heinolan Tähtihovissa, jonka pihassa suoritin erittäin onnistuneen ruutuun peruutuksen. Hyvä minä!

Kun lähdimme jatkamaan matkaa, en meinannut löytää mitään kylttiä, mikä neuvoisi ajamaan pihasta pois. Löytyihän se paluutie moottoritielle sitten pienen rekkojen pysäköintialueen kautta ajetun mutkan kautta. Hirveän lyhyeltä tuntui kiihdytyskaista, sillä minulla ei ollut mitään mahiksia saada Poloa kiihtymään 120 km/h nopeuteen ennen moottoritielle liittymistä. Jossain satasen nopeudessa sitten liityin; onneksi muuta liikennettä ei ollut paljon niin onnistui ongelmitta.

Tyhmäilyä navigaattorin kanssa

Lahteen päästyämme seurasin navigaattorin ohjeita löytääkseni Sibeliustalon, kun bongasin kadun varresta opasteita sinne ja siirryin ajamaan niiden mukaan. Käännyttyäni jostain risteyksestä opasteiden mukaan oikealle kaverini huomautti, että ajoin juuri aivan eri suuntaan, kuin minne navigaattori neuvoi.

Sen seurauksena minulla meni pasmat ihan sekaisin ja vaihdoin kolmikaistaisen kadun oikeaan reunaan kiertääkseni korttelin ja päästäkseni takaisin navigaattorin neuvomalle reitille. Juuri kun olin päässyt oikeanpuoleisimmalle kaistalle, havaitsin kadun varressa Sibeliustalon opasteen, joka osoitti kääntymään vasemmalle. Ja Polo oli oikealla kaistalla.

Kaistanvaihto kahden kaistan yli ei olisi enää onnistunut, joten päädyin jatkamaan suoraan, kunnes pitkältä tuntuneen ajan päästä sain tilaisuuden tehdä U-käännöksen yhdessä valoristeyksessä ja pääsin ajamaan takaisin tulosuuntaan. Siinä vaiheessa navigaattori päätti olla reitistä samaa mieltä kuin Sibeliustalon opasteet ja löysimme perille. Olisinpa vain alun alkaen päättänyt seurata joko navigaattoria tai opasteita, niin ei olisi tullut sählättyä ylimääräisiä.

Niin, löysimme siis perille Sibeliustalolle. Parkkipaikka oli kyllä siinä vastapäätä, mutta en ihan heti tajunnut, mistä sinne ajetaan sisään. Ajoinkin sitten sen ohi ja toiselle sivulle ennen kuin tajusin, mistä sisäänajo tapahtuu. Aika keskeneräiseltä pysäköintialue kyllä tuntui, sillä se oli paikoitellen rajattu punakeltaisella huomionauhalla ja tosi pikkuiset liikennemerkit olivat kiinni betoniporsaissa.

Parkkipaikan sisäänajo on kuvassa näkyvien kahden puun välissä. Pysäköintialueesta kertova liikennemerkki sen sijaan majailee sisäänajosta monen metrin päässä oikealla.

Myös parkkikselta päin katsottuna sisään/ulosajo oli melko huomaamaton, sillä kolmio on tosi pieni ja kaikki puiden välit olivat saman kokoisia.

Seuraavana päivänä sekoilin jälleen navigaattorin kanssa ajamalla tavalliseen tapaani harhaan ohjeista huolimatta. Olin aamulla ajanut jonkun kadunpätkän, jolla navi neuvoi kääntymään loivasti vasemmalle. Kuitenkin pysyttiin koko ajan samalla kadulla. Iltapäivällä palatessamme samaa reittiä navigaattori kehotti jälleen kääntymään loivasti. Aamusta oppineena käännyin loivasti, mutta kas kummaa tällä kertaa loiva käännös tarkoittikin oikeasti kääntymistä risteyksestä eikä kaartavan kadun seuraamista ja niinpä ajoin harhaan.

Alan kyllä jo tottua siihen, että joka reissulla ajan vähintään kerran harhaan noudattaessani navigaattorin ohjeita. Yleensä harhailut liittyvät siihen, etten osaa arvioida etäisyyksiä ja niinpä ryhmityn risteyksissä kääntymistä varten herkästi liian aikaisin tai myöhään. Kun tajuan virheeni, on yleensä liian myöhäistä tehdä mitään, mutta iltasella Lahdessa rikoin tietoisesti liikennesääntöjä.

Erääseen risteykseen tullessani tajusin, että siinä olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, mutta olin ryhmittynyt viereiselle suoraan menevien kaistalle. Vilkkukin oli jo näyttämässä vasemmalle, mutta kaistanvaihto ei enää onnistunut, koska rinnalleni oli tullut toinen auto. Valojen vaihduttua vihreiksi ja toisen auton mentyä tarkastin että reitti oli selkeä ja käännyin sääntöjen vastaisesti suoraan menevien kaistalta vasemmalle, koska seuraava kääntymismahdollisuus oli kaukana. Hyihyi.

Paluumatka

Sunnuntai-iltana conin päättymisen jälkeen kävimme vielä syömässä Lahden keskustassa, josta vapaan pysäköintipaikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Asiaa ei tietty auttanut yhtään se, että kaupunki oli uppo-outo ja piti yrittää pyöriä edes vähän lähellä ruokapaikkaamme. Siinä seikkaillessamme bongasin liikennemerkkiyhdistelmän, jolla kääntyminen valoristeyksestä vasemmalle oli kielletty, mutta lisäkilvellä se sallittiin kuitenkin takseille.

Jyväskylässä samanlainen yhdistelmä kieltää kääntymisen Vapaudenkadun bussipysäkkipätkälle, mutta Lahdessa näytti siltä, että pätkällä voi ajaa normaalisti kunhan ei tule tästä suunnasta. Mutta mistäpä minä tiedän...

Yyh, ruokapaikkamme olisi ollut juuri tuolla suunnassa...

Paluumatkalle lähdimme yhdeksän jälkeen illalla. Ja aurinko paistoi ihan totaalisesti silmään! Ei meinannut oikeasti nähdä eteensä, mutta onneksi aurinko sitten jäi puiden taakse piiloon eikä tarvinnut pitää kättä kasvojen edessä kovin pitkän aikaa. Vasta-aurinkoon ajaessa on kyllä pakko pitää pienempää vauhtia ihan oman turvallisuuden vuoksi. Myöhään illasta hirvet ovat aktiivisia ja tienpenkkoja saa niiden vuoksi skannailla. Näimmekin yhden hirven, mutta onneksi se jolkotteli hirviaidan toisella puolella.

Onneksi aurinko jäi aika nopeasti puiden taakse, niin ei tarvinnut siristellä silmiä koko ajan. Kännykkäkameran kuvanlaatu ei valitettavasti välitä upeita taivaan värejä kuvaruudulle saakka, mutta komean näköistä oli.