Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi

Minulla on aina ollut moottoripyöräilijöistä sellainen mielikuva, että kaikki ajaisivat kovaa ja karistaisivat autot kannoiltaan hujauksessa. Monet sanovat, että moottoripyörällä on helppo menettää ajokortti. Juuri moottoripyöräkortin saaneelta työkaveriltani kyseltiin heti, että kuinka kauan hän meinasi säilyttää korttinsa. Toinen työkaverini kertoi myyneensä pyöränsä osittain siitä syystä pois, että sen kanssa ajokortti ei vain pysynyt taskussa. Kaverini miehellä puolestaan ei hänen omien sanojensa mukaan mahdu samaan kypärään pää ja järki.

Selvästikään mielikuvani kaahaavista motoristeista ei ole täysin tuulesta temmattu. Mutta mistä tämä kaahaaminen sitten kumpuaa? Yritin löytää aiheesta jotain tutkimustuloksia, mutta ei tärpännyt. Uutisia hurjista ylinopeuksista sen sijaan löytyi lukemattomia.

Moottoripyörä kiihtyy autoon verrattuna niin nopeasti, että nopeusrajoitus tulee hyvin nopeasti vastaan. Varmaankin kyse on myös vauhdintunnusta, mikä on moottoripyöräilyssä läsnä ihan eri tavalla kuin autolla ajaessa. Enemmän nopeutta, enemmän vauhdin hurmaa?

Ja sitten vielä se, että pitää kokeilla, miten kovaa pyörällä pääsee. Isänikin minulta, että olenko kokeillut miten kovaa Erkki kulkee, vaikka tietää miten rauhallinen olen muuten liikenteessä. Ja totta tosiaan, olin juuri jollain tyhjällä pitkällä suoralla miettinyt sitä. En kuitenkaan testannut, koska nopeusrajoitusta on noudatettava. Kuitenkin tämän päähäni putkahtaneen ajatuksen myötä jollain tavalla silti ymmärsin tuon kortinmenetysteorian, sillä ei autoillessa olisi tullut edes mieleen että olisipa hyvä paikka kokeilla kuinka kovaa pääsee. Jostain syystä motskari vain houkuttaa testaamaan rajoja enemmän? Vasta kortin saanut työkaverikin oli jo ehtinyt testaamaan, että hänen pyöränsä kulkee ainakin 170 km/h, mutta tuskinpa hänkään on kokeillut, miten kovaa hänen pienellä henkilöautollaan pystyy ajamaan.

Asiaan...

Tämän merkinnän alkuperäinen tarkoitus oli ihmetellä, olenko ainut motoristi joka vetää perässään autoletkoja, mutta ajatus pääsi vähän karkaamaan...

Moottoripyörällä ajaessa en pidä yhtään siitä, että autot liimautuvat perääni. Siinä on vähän samanlainen olo kuin silloin, kun autolla ajaessa rekka ajaa liian lähellä perässä: on epämiellyttävää, kun jokin suurempi huohottaa niskaan.

Olen miettinyt, että onko nopeusrajoituksia noudattava moottoripyöräilijä jotenkin harvinaisuus, joka koetaan tien tukkeeksi? Niskaan huohottamisen lisäksi minusta nimittäin tuntuu, että motskarilla ajaessani minua ohitetaan paljon enemmän kuin Pololla ajaessani.

 

En tiedä miten paljon ER-5 mittarivirhe on, mutta sen perusteella mitä olen reittien nopeuksia katsonut jälkeenpäin GPS:stä, luulen ajavani sillä aika lailla rajoitusten mukaista nopeutta tai pikemminkin muutaman kilsan yli, kun nopeusmittarin viisari osoittaa vähän vaille seuraavaa kymmentä. Sen perusteella en usko olevani alinopeutta ajava tien tukko.

Kesällä ajoin kaverini kanssa Uuraisille mutkaista 80 km/h rajoitettua maantietä pitkin. Kaveri ajoi perässäni, joten minun ei tarvinnut stressata niskaan huohottavista autoista - hänen perässään niitä sitten riittikin jonoksi asti. Muutama autoilija ei kuitenkaan kestänyt rajoitusten mukaan ajamista, vaan ohitti meidät; menoa ei hidastanut edes peräkärryn vetäminen, kun ohi oli päästävä.

Eräs päivä puolestaan ajelin Ruokkeentiellä 60 km/h alueella reilua 60 km/h, kun taakseni ilmestyi tosi iso pakettiauto. Eipä riittänyt hänellekään vauhtini, vaan ohituskieltoalueella piti päästä ohitse. Jostain syystä kiire kuitenkin loppui siihen, sillä ohituksen jälkeen auto jatkoi matkaa edelläni vain suunnilleen samaa nopeutta mitä itsekin ajoin. Olipa hyödyllistä?

Aina ei riitä, että henkilöautot ja muut moottoripyöräilijät painelevat ohitseni, sillä eräs päivä moottoritiellä minut ohitti täysperävaunullinen rekka! Se oli jo aika huvittavaa. Totta puhuen moottoritiellä oli hieman ruuhkaa ja jono eteni 100 km/h alueella vain 80 km/h. Olisin voinut itsekin lähteä ohittamaan jonoa, mutta se olisi ollut ruuhkassa ihan turhaa, etenkin kun hetken päästä nopeusrajoitus tippui 80 km/h:iin.

Noh, joka tapauksessa on kivempaa että minut ohitetaan, kuin että perääni liimaudutaan. Jos jollain on niin kiire, niin menköön menojaan.