Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)

Kerroin edellisessä kirjoituksessani Motoristi Survival Tour -koulutuksen hidasajoharjoituksista ja siihen liittyvistä jutuista: ajoasennosta, katseen käytöstä ja hallintalaitteiden käytössä. Nyt tarina jatkuu. Tällä kertaa aiheina ovat moottoripyörän jarrutustekniikka ja kaarreajo.

Tehokas jarruttaminen moottoripyörällä

Oikea ajoasento ja katseen käyttö ovat tärkeässä osassa tehokkaassa jarrutuksessa. Pidetään siis jaloilla tukevasti kiinni moottoripyörästä, keskivartalo tiukkana ja kädet rentoina. Näin pyörä pysyy hyvin suorassa linjassa jarrutuksen aikana eikä kuskina painuta jarrutuksen voimasta käsien päälle ja mahdollisesti vahingossa käännetä tankoa.

Sopiva jarrutuksen teho on sellainen, että ollaan vielä juuri pidon rajoissa. Jarrutuksessa etupyörää ei kannata päästä lukkiutumaan, koska jos moottoripyörä on vähänkin epätasapainossa, se saattaa kaatua. Lisäksi lukossa oleva rengas ei jarruta yhtä tehokkaasti kuin pyörivä rengas.

Takarenkaan lukkiutuminen ei ole niin vakavaa, koska sen jarrutusteho on aika pieni (jopa 90 % jarrutustehosta voi olla etupyörällä!) ja on yksi muuttuja vähemmän, kun ei tarvitse jarrutuksen aikana keskittyä sen poljinvoimaan. Jarrutetan siis molemmila jarruilla samaan aikaan ja tehokkaasti, mutta säädellään etujarrulla jarrutuksen tehoa. Ai niin, ja laitetaan mielellään kytkin pohjaan, niin pyörä ei sammu.

Jarrutusdemot

Ennen kuin pääsimme itse jarruttelemaan, toinen kouluttajista demosi meille tehokasta jarrutusta eri nopeuksista. Meidän tehtävämme oli veikata, millä matkalla moottoripyörä pysähtyy, kun nopeus on 60 km/h ja 80 km/h.

Olen arvioinut jarrutusmatkoja monen monta kertaa liukkaan kelin ratapäivissä, mutta nyt kesäkelissä ei ollut aavistustakaan, mihin pyörää pysähtyisi 60 km/h nopeudesta. Oli muuten vain 13 metriä! Jarrutusmatka 80 km/h nopeudesta olikin sitten helpompi arvioida, koska jarrutusmatka tuplaantuu aina, kun nopeus kasvaa neljänneksellä. Nopeudesta 80 km/h jarrutusmatka oli 25 m.

Video: tehokas jarrutus moottoripyörällä 60 km/h ja 80 km/h nopeuksista.

Näissä demoissa mitatuissa matkoissa täytyy tosin huomioida, että nissä mitattiin tosiaan pelkkää jarrutusmatkaa, ei reaktiomatkaa. Kun mukaan lasketaan 17 m reaktiomatka, 60 km/h todellinen pysähtymismatka on 41 m. Reaktiomatka 80 km/h nopeudesta on puolestaan 22 m, joten pysähtymismatka onkin 47 m.

Liikenneturvan sivuilla on muuten hyvä laskuri, jossa voi tutustua moottoripyörän jarrutusmatkoihin erilaisilla keleillä ja alustoilla.

Rami makaa radalla 60 km/h pysähdyksen kohdalla ja moottoripyörä on 80 km/h pysähdyksen kohdalla. Jarrutus on alkanut molemmissa tapauksissa punaisten keilojen kohdalta. 80 km/h:sta jäännösnopeus Ramin kohdalla olisi vielä reilu 60 km/h, joten voisi vähän sattua!

Yksikölliset jarrutusharjoitukset

Jarrutusharjoituksissa emme kerääntyneet ajoittain radan reunaan oppimaan lisää teoriaa kuten hidasajossa. Sen sijaan saimme kouluttajilta yksilöllistä palautetta jokaisen jarrutuksen jälkeen ja neuvoja, mihin asiaan kannattaa kiinnittää seuraavalla kierroksella huomiota. Hidasajoharjoituksen tapaan siis myös jarrutustekniikkaa rakennettiin vaihe vaiheelta paremmaksi, mikä oli minusta oivallinen tapa opetella asioita, kun ei anneta kaikkea tietoa yhtenä pläjäyksenä!

Minulla on ollut tapana vaihtaa vaihde aina pienimmälle samaan aikaan kuin jarrutan, mutta nyt sain kehotuksen luopua siitä. On parempi painaa vain kytkin pohjaan ja keskittyä muuten kunnolliseen jarrutukseen.

Seuraavalla yrityksellä sain palautetta, että takajarrua voisi käyttää napakammin. Pelkäsin, että se menee lukkoon ja siksi olen vähän arastellut sen käyttämistä. Mutta ei se lukkiutuminen kuulemma haittaa mitään, jos ajolinja on vaan suorassa.

Kolmas korjattava asia löytyi käsijarrun käytöstä. Olen tottunut käyttämään jarrua vain kahdella sormella, koska pikkusormeni ei yletä kahvaan ollenkaan. Sitä pitäisi kuitenkin puristaa kaikilla sormilla, jotta saa parhaan mahdollisen puristusvoiman. Kahden sormen tekniikkani lienee lähtöisin siitä, että Eerikin jarrukahva on vääntynyt jonkun edellisen omistajan jäljiltä ja on siten vähän kaukana. En ole antanut sen häiritä, mutta nyt mietin, että kahvan voisi ehkä vaihdattaa uuteen suoraan.

Eerikissä on hieman kiero jarrukahva.

Koko kädellä ja kunnolla jalkajarrulla jarruttaessa moottoripyöräni pysähtyikin jo ihan kohtuullisesti, muistaakseni 16 metriin. Seuraavalla yrityksellä jarrutusmatka lyheni 14,5 metriin, missä ei ollut enää kuin 1,5 m eroa kouluttajamme tulokseen. Ei huono! Liikenneturvan laskurin mukaan jarrutumatka 60 km/h nopeudesta optimaalisella asfaltilla on 14 m, joten tähän voi kyllä olla tyytyväinen.

Tehokkaassa jarrutuksessa paino siirtyy eteen ja etupää painuu kasaan.

Seuraavaksi olisin voinut kokeilla jarruttaa kovemmista vauhdeista, mutta halusin pitää vauhdin samana, jotta näkisin mahdollisen kehityksen jarrutustekniikassa.

Kävi kuitenkin niin, että 14,5 m jäi parhaaksi tuloksekseni. Sen jälkeen tulokset alkoivat heikentyä, milloin minkäkin syyn takia.

Ensin kouluttaja kysäisi, että oliko hänessä ollut jotain outoa, kun katsoin häntä jarrutuksen aikana. Että pitäisi keskittyä täysillä suoritukseen ja katsoa kauas eteenpäin eikä vilkuilla sivuille. En tajunnut edes tehneeni näin!

Seuraavalla kerralla keskityin katsomaan kaukaisuuteen, mutta muuten tulos oli surkea, koska kouluttaja ilmoitti että nyt ei enää jarrutella. Ajoasento oli huono ja mulla oli jäänyt jopa kaasu päälle. Mitään näistä en huomannut, kun keskityin vain kaukaisuuteen. Totta puhuen en muistanut iltapäivän jarrutusharjoituksissa kiinnittää enää mitään huomiota ajoasentoon, kun asia opetettiin ennen ruokataukoa! Hups...

Sain kokeilla vielä kerran, mutta ajoasento oli edelleen huono ja jarutusmatka pitkähkö. Takajarru oli kyllä molemmissa viimeisissä ihan lukossa.

Minusta on hienoa, miten ammattitaitoiset kouluttajat näkevät, milloin oppilaat ovat ajaneet tarpeeksi ja on parempi lopettaa. Oppilaana sitä ei nimittäin tajua, ihmettelin lähinnä, että miksei nyt suju. Kaikilla se vaihe tulee kuulemma varsin samoihin aikoihin. Vertasivat sitä sitten siihen, että ei juoksijakaan pysty vetämään 100 m spurtteja loputtomasti.

Moottoripyörän ohjaustekniikka

Päivän viimeisenä isona aiheena keskityttiin moottoripyörän ohjaustekniikkaan ja vähän sen teoriaan. Miksi pyörä kääntyy kovemmassa vauhdissa paremmin, kun ohjaustankoa kääntää eri suuntaan kuin mihin haluaa mennä?

Tässä on taustalla niin hienoa fysiikkaa, etten edes yritä selittää sitä kattavasti. Tiivistetysti sanottuna käy niin, että kun tankoa työntää (= vastaohjaus / työntöohjaus) eri suuntaan kuin mihin haluaa kääntyä, niin rengas taittuu pois alta ja koska sen reunan ympärysmitta on pienempi kuin keskikohdan, pyörä kääntyykin työnnön suuntaan.

Vastaohjausta voi demota myös laittamalla pöydälle kumoon kartion mallisen juomalasin. Jos sitä lähtee vierittämään pöytää pitkin, se ei mene suoraan, vaan kääntyy pohjan suuntaan, koska pohja on kapeampi.

Rengas kääntyy kallistuksen suuntaan kuten juomalasikin. Testattu käytännössä!

Googletin vastaohjausta ja vastaan tuli oma blogaukseni moottoripyöräkurssista, jolloin olin oppinut ohjauksen vasta teoriassa, mutten ollut päässyt vielä testaamaan käytännössä. Mietin silloin, että toimiiko vastaohjaus samalla tavalla kuin polkupyöränkin kääntäminen kovemmassa vauhdissa. Terveisiä vuoden 2011 Jennille täältä vuodesta 2017, että kyllä se toimii juuri niin!

Teoriapuolen jälkeen saimme tehtäväksi lähteä ajamaan liukaankelinradan ympärille merkittyä rataa ja pitämään hauskaa! Radalle oli aseteltu keiloista portteja ja niistä läpi ajaessa tuli harjoiteltua ohjausta. Ajoin rataa maksimissaan 45 km/h, mutta radan päädyissä piti aina himmata johonkin 30 km/h:iin kun siellä oli tiukemmat käännökset. En uskaltanut taittaa etenkään toiseen niistä pyörää, koska pelkäsin että se liukastuu kyljelleen, vaikka oltiin ihan pitävällä asfaltilla.

Nyt vain saatiin ajaa sitä omaan tahtiin ympäri uudestaan ja uudestaan. Kivaa se kyllä oli, ja hauskapitotehtävä tuli siis suoritettua.

Tänä harjoitus oli kiva, ja kierroksia sai ajaa oikein kunnolla. Olisi silti ollut mukavaa, että kouluttajat olisivat puuttuneet myös ohjaukseen ja antaneet lisävinkkejä. Esimerkiksi tuohon, että ajanko mahdollisesti väärin jyrkemmät mutkat, kun pelkään niissä kaatumista vai onko kyse vain siitä, etten uskalla vastaohjata riittävästi.

Kuvasarjasta näkee hyvin, miten paljon pyörä kallistelee mutkissa. Kuvat ovat MP69:n kouluttajan ottamia, maasta makuulta tuli aika hauska kuvakulma.

Lisää ohjelmaa

Kurssi päättyi ohjausharjoitusten jälkeen, mutta väleissä ja ruokatauollakin harjoittelimme kaikenlaista, kuten ryhmäajoa, ajolinjoja ja pyörän pystyyn nostamista. Palataan niihin jutun kolmannessa osassa, joten kannattaa edelleen pysyä kuulolla! :)