Opetuslupa - mitä opettaa ja missä järjestyksessä?

Opetuslupa on hankittu ja auto varusteltu, joten on aika lähteä opin tielle. Miten ja missä järjestyksessä B-ajokortin asiat kannattaa opettaa? Mistä saa hyvät materiaalit opetukseen?

Tämä juttu esittelee mm. Autoliiton opetuslupainfossa annettuja vinkkejä opetusluvalla opettamiseen. Opetusluvan vaatimukset ja ohjeet sen hankkimiseksi voit lukea edellisestä blogijutustani.

Minimimäärä ajo-opetusta B-ajokorttiin on 10 ajotuntia (ajotunti = 50 minuuttia). Vuonna 2018 uudistunut ajokorttilaki ei enää tarkemmin määrää, mitä asioita ja pitää opettaa, vaan asiat voi valita vapaasti oppilaan tarpeiden mukaan. Maksimimäärää ei ole, joten kannattaakin ottaa opetuslupaopetuksesta kaikki hyöty irti ajamalla mahdollisimman paljon erilaisissa ympäristöissä ja eri vuodenaikoina.

Traficomin ajokoeohjeen mukaan ajokokeessa arvioidaan seuraavia asioita:

• Liikkeelle lähtö pysäköinnin ja pysähtymisen jälkeen
• Liikenteestä poistuminen, esimerkiksi pysäköintialueelle tai piha-alueelle
• Ajaminen suoralla ja mutkissa
• Vastaantulevan liikenteen kohtaaminen myös ahtaissa paikoissa
• Tienristeykset, eri risteystyypit huomioiden
• Risteysalueiden ja liittymien lähestyminen ja ylittäminen
• Kääntyminen
• Kaistanvaihto
• Liittyminen liittymiskaistalta ja poistuminen erkanemiskaistalle
• Muun liikenteen ohittaminen ja ohitetuksi tuleminen
• Esteiden, esim. pysäköityjen autojen, sivuuttaminen
• Erityisissä tiejärjestelyissä ajaminen
• Toiminta kiertoliittymissä, tasoristeyksissä, raitiovaunu-/linja-autopysäkkien läheisyydessä tai suojateiden läheisyydessä
• Eri nopeusalueilla ajaminen
• Ajoneuvosta nouseminen

Teoriaopetuksen vähimmäismäärää ei ole määrätty nykylaissa ollenkaan, mutta toki asiat pitää osata ja todistaa se teoriakokeessa.

Teoriaa voi opetella esimerkiksi Autoliiton Ajokoulu -sivustolta, jonka oppimateriaaleja pääsevät käyttämään kaikki Autoliiton jäsenet. Alle 24-vuotiaiden nuorisojäsenyys maksaa vain 34 e vuodessa, joten halvalla saa hyvät matskut + kaikki muut Autoliiton edut. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ne ovat oikeasti tosi hyviä!)

Teoriaa voi opetela myös Autoliiton julkaisemasta Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen -kirjasta, joka on selkeästi kuvitettu ja kirjoitettu kirja opetuslupaoppilaalle. Arvosteluni kirjasta voitte lukea täältä. Se on vuoden 2017 painoksesta, mutta kirjaa uudistetaan lakimuutosten mukaan ja uusin painos onkin viime vuodelta.

Traficomin Ajokortti-info-sivustolla on myös hyvä opas ajotaidon ABC:n omaksumiseen.

Ennen ajotunteja kannattaa lukea tunnin aiheeseen liittyvät materiaalit ja katsoa videot.

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen suositteli opetuslupainfossa ajotuntien sisältöjärjestykseksi seuraavaa. Hän kertoi todenneensa sen hyväksi toimiessaan aiemmin liikenneopettajana ja käytti samaa järjestystä myös opettaessaan opetusluvalla tytärtään.

Käsittelyharjoitukset

Kaikki alkaa auton käsittelystä. Sitä kannattaa harjoitella isolla hiljaisella kentällä; esimerkiksi tyhjällä koulun tai kaupan parkkipaikalla sulkemisajan jälkeen.

Harjoitelkaa heti aluksi oikeaoppinen tapa pitää kiinni sekä kääntää rattia. Jos ajatellaan ratti kellotauluksi, käsien perusasento on klo 13.50 tai 14.45. Kahdeksikkoa ajamalla tulee hyvää harjoitusta sekä ohjauksen kääntämiseen että suoristamiseen. Näytä ensin kaikki asiat oppilaalle ja pyydä häntä sitten toistamaan perässä.

Harjoitelkaa kentällä myös liikkeelle lähtemistä, pysähtymistä, ryömittämistä sekä vaihteiden vaihtamista isommalle ja pienemmälle. Opettaja näyttää ensin ja pyytää sen jälkeen oppilasta tekemään saman.

Peruuttamista tulisi harjoitella sekä suoraan että kulmaan.

Mäkilähtöjäkin kannattaa harjoitella opetuksen alkupuolella. Loivassa mäessä jalkajarrulla ja jyrkemmässä seisontajarrulla. Jos autossa on mäkilähtöavustin, sen käyttöön kannattaa tutustua. Pelkästään mäkilähtöavustimen varaan ei pidä kuitenkaan luottaa, sillä se ei välttämättä toimi kaikissa tilanteissa eikä sitä edes ole kaikissa autoissa.

Autoliiton Vesalainen painotti, että muun liikenteen sekaan ei pidä lähteä liian aikaisin, sillä liikenteessä ajaminen on alussa muutenkin niin stressaavaa, että sitä ei pidä turhaan hankaloittaa keskeneräisillä käsittelytaidoilla. Käykää siis harjoittelemassa kentällä niin monta kertaa, että oppilas hallitsee auton käsittelyn "kuin vettä vaan".

Ajaminen liikenteessä

On tärkeä suunnitella ensimmäiset liikenteessä ajettavat tunnit huolella ja keskittyä niillä vain tiettyjen asioiden opettelemiseen - asiontiajojen aika tulee vasta myöhemmin. Mieti, mitä oppilaan tulee tällä kertaa oppia ja kerro se  oppilaalle ennen ajotuntia.

Paras olisi, että oppilas ehtisi perehtymään seuraavan ajotunnin aiheeseen etukäteen.

Ajotunnin reitti on hyvä suunnitella niin, että se etenee jouhevasti ympäriinsä. Muutaman korttelin ympäri ajaminen uudestaan ja uudestaan käy nopeasti puuduttavaksi.

Kun ajotunteja alkaa olla takana enemmän ja liikenteessä liikkumisen perusasiat hallussa, tarkka suunnitelma ei ole enää niin tärkeä. Tällöin ajotunteja voi alkaa yhdistellä perheen muihin ajoihin; esimerkiksi kaupassa käyntiin.

Muutamia vinkkejä ajotunneille

Vesalainen suositteli, että oppilas oppilas kertoisi ajaessaan jatkuvasti, mitä ajattelee. “Näen suojatien merkin … selvästi risteys … itsellä ei näy kolmiota, ei myöskään oikealta tulevilla, pitää siis väistää oikealta tulevaa.” Tämä ns. kommentoiva ajaminen on ainut tapa varmistaa, että oppilas ajattelee oikein ja kiinnittää huomion oikeisiin asioihin.

Älä neuvo ajotunneilla liikaa asioissa, mitkä on käyty läpi jo aiemmin. Oppimistulosten kannalta on parempi antaa oppilaan käyttää omia aivojaan sekä oivaltaa ja suorittaa itsenäisesti.

Oppilaan kanssa kannattaa sopia, että ellei opettaja sano muuta, niin hänen pitää ajaa suoraan. Näin joka risteyksessä ei tarvitse kysyä, mihin ollaan menossa.

Alussa kannattaa harjoitella ajamista vähäliikenteisissä ympäristöissä rauhalliseen aikaan, eikä esim. neljän ruuhkassa.

Ajotunnin jälkeen on hyvä keskustella suorituksesta: saavutettiinko tavoitteet ja miten noin muuten sujui. Oppilas arvioi omaa ajamistaan ja miettii, miksi teki jotain tiettyjä ratkaisuja; esimerkiksi ajoi liian lähellä edellä olevaa autoa. Sen jälkeen keskustellaan, mistä tämä johtui. Onko syynä kenties puutteet ajotaidoissa, tiedoissa, asenteessa tai onko ajatus esim. ollut jossain muualla kuin ajamisessa. Itsearviointi ja reflektointi on hirveän hyvä tapa oppia!

Sisältöjärjestys

1. Tasa-arvoiset ja eriarvoiset risteykset

Ensimmäisenä muun liikenteen seassa on syytä opetella tunnistamaan risteykset pihaliittymien joukosta ja harjoitella ajamista erilaisissa risteyksissä (lähestyminen ja väistämissäännöt). Asutus/esikaupunkialueilla on sopivan rauhallista ja niiltä löytyy sekä tasa-arvoisia että eriarvoisia (=kolmio/stop) risteyksiä.

Risteyksissä kääntyessä on muistettava tarkastaa päätä kääntämällä, ettei auton rinnalla, katveessa, ole jalankulkijoita tai muuta kevyttä liikennettä.

2. Kaistan vaihtaminen

Ennen kaistan vaihtoa on olennaista tarkkailla taustaa, kytkeä vilkku ajoissa päälle, havainnoida sivupeilin kautta muuta liikennettä sekä varmistaa päätä kääntämällä, ettei auton rinnalla, katveessa, ole ketään tai mitään.

Katveen tarkistaminen ennen kääntymistä tai kaistanvaihtoa unohtuu tutkinnossa opetuslupaoppilailta keskimäärin useammin kuin autokoululaisilta. Huolehdi siis, että oppilaalle tulee rutiini tarkista se. Voit tarkkailla oppilaan katseen käyttöä vaivihkaa tuulilasin alakulmaan kiinnitettävästä silmäpeilistä (laajakulmapeili), jolloin oppilas ei katso sivulle vain siksi että katsot häntä. On kuitenkin olennaista, että myös opettaja varmistaa kuolleen kulman ennen kaistanvaihtoa.

3. Yksisuuntaiset tiet

Yksisuuntaisiin katuihin liittyen harjoitelkaa kääntymistä sekä yksisuuntaiselle kadulle että yksisuuntaiselta kadulta pois.

Jos omalla paikkakunnalla ei ole yksisuuntaisia katuja, harjoitelkaa ne myöhemmin, kun olette kaupungissa, jossa niitä on.

3. Liikenneympyrät

Liikenneympyröissä ajamisen haasteet ovat kevyen liikenteen huomioiminen ja oikea-aikainen suuntavilkun käyttö.

Ympyrää lähestyessä on usein kärkikolmio ennen kevyenliikenteenväylää. Oppilaan huomio kiinnittyy helposti vain vasemmalta, ympyrää pitkin, lähestyviin autoihin, mutta opeta hänet havainnoimaan myös kevyt liikenne. Ja kevyttä liikennettähän voi lähestyä myös oikealta! Muistakaa väistää kevyt liikenne myös ympyrästä poistuessa. Ympyrästä poistuminen on käytännössä oikealle kääntymistä ja  kääntyvä väistää aina risteävää tietä ylittävää kevyttä liikennettä.

Jos aikeena on poistua ekasta liittymästä, vilkutetaan oikealle jo ennen ympyrään tulemista. Muutoin vilkku oikealle kytketään, kun edellinen liittymä on ohitettu.

Kun yksisuuntaiset liikenneympyrät sujuvat, laajentakaa reviiriä useampikaistaisiin ympyröihin. Jos niitä ei ole omalla paikkakunnalla, tutustukaa niihin ajaessanne muilla paikkakunnilla.

4. Liikennevalot

Liikennevaloristeyksiä on varmasti tullut jo ajettua tässä vaiheessa opetusta, mutta sen lisäksi niille kannattaa pyhittää erikseen oma ajotuntinsa.

Harjoitelkaa kaikenlaisia liikennevaloja: ympyrävaloja, nuolivaloja ja lisäksi niitä, joissa ei ole kaikkia valoja pystysuunnassa vaan vain vihreä ja keltainen.  Viimeisimmät voivat olla haastavia hahmottaa, kun pääopastimen punainen valo voi palaa, mutta sen vieressä palaa yksinäinen vihreä nuolivalo.

Pois toiminnasta olevia liikennevaloja tuskin sattuu juuri liikennevalotunnille, mutta jos/kun sellaiset tulee vastaan joskus myöhemmin, niitä kannattaa hieroa useamman kerran ja eri suunnista. Väistämissääntöhän menee niin, että jos valot eivät ole toiminnassa, seurataan liikennemerkkejä (joissain valotolpissa on kolmio tai stop) ja jos niitäkään ei ole, niin sitten mennään perussäännön mukaan eli väistetään suoraan ajettaessa oikealta tulevaa.

Muista myös, että jos valot ovat pois toiminnasta ja vieressä on suojatien eteen  pysähtynyt auto, pitää siihen pysähtyä itsekin. Sen sijaan jos liikennevalojen toimiessa vasemmalle kääntyvä seisoo punaisen nuolivalon palaessa, voi hänet ohittaa suoraan menevää kaistaa pitkin pysähtymättä – siis olettaen, että itselle palaa vihreä.

5. Määräysmerkit

On tärkeää, että oppilas hahmottaa, mihin miltäkin kaistalta saa ajaa eli osaa seurata kaistojen yläpuolella olevia pyöreitä määräysmerkkejä tai opastusmerkkejä.

Tähän saakka olette todennäköisesti toimineet ajotunneilla niin, että oppilas ajaa suoraan ennen kuin toisin sanotaan. Määräysmerkkien opettelun jälkeen jatkakaa samaan malliin, mutta tästä alkaen oppilaan pitäisi itsenäisesti valita sellainen kaista, jota pääsee suoraan. Oppilasta voi haastaa tässä ajattamalla kaistaa, joka päättyy käännökseen, ja oppilaan pitää havaita se ja vaihtaa suoraan menevälle kaistalle.

On suositeltava harjoitella paljon risteyksiä, joissa useampi kaista kääntyy samaan suuntaan. Ne voivat olla oppilaalle vaikeita ja tämä saattaa kääntyä oikeanpuoleiselta kaistalta vasemmanpuoleiselle. Ole siis valmis tarttumaan tarvittaessa rattiin.

6. “Poikkeuskäännökset”

Vuoden 2020 tieliikennelakiuudistuksen jälkeen on sallittua kääntyä risteyksestä mille tahansa useampikaistaisen tien kaistoista, kunhan noudattaa varovaisuutta. Aiemmin tämä poikkeuskäännös oli sallittu vain, jos heti käännöksen jälkeen piti kääntyä uudestaan eikä aikaa kaistanvaihdolle ollut.

Autoliiton Vesalainen suositteli, että poikkeuskäännös tehtäisiin nytkin vain, jos oikeasti on tarve kääntyä pian ekan käännöksen jälkeen (esimerkiksi parkkipaikalle) eikä käännösten välissä ole mahdollista tehdä turvallista kaistanvaihtoa.

7. Maantieajo

Harjoitelkaa maantiellä ajamista mahdollisimman monipuolisesti! Isoja teitä, pieniä teitä, mutkaisia teitä, sorateitä, moottoriteitä - kaikilla keleillä ja kaikkina vuoden- sekä vuorokaudenaikoina. Harjoitelkaa myös liittymistä erilaisille teille ja niiltä pois (isolta tieltä pienelle tielle ja päinvastoin; sekä oikealle että vasemmalle).

Ohittamista on helpoin harjoitella moottoritiellä ja vielä helpompaa, jos kaveri voi ajaa toista autoa, joka voidaan ohittaa useamman kerran. Kiinnitä ohituksissa huomiota siihen, että kaistanvaihto tapahtuu rauhallisesti eikä repivästi ja että omalle kaistalle paluu tapahtuu vasta, kun ohitetun auton näkee taustapeilistä.

Aiemmin opetuslupalaisten piti käydä liukkaankelinradalla, mutta nykyisin se sisältyy riskientunnistamiskoulutukseen, joka suoritetaan autokoulussa. (Ja liukas keli on usein korvattu simulaattorilla.)

8. Pysäköinti

Pysäköintiä kannattaa harjoitella monipuolisesti: taskuun, viistoon, perä edellä ja keula edellä. Ns. mummoparkin edut on hyvä ymmärtää eli kun ajetaan pysäköintialueella ekan parkkiruudun yli toiseen, niin siitä voi poistua turvallisesti keula edellä.

Erilaisiin pysäköintihalleihin ja lippuautomaatteihin on myös suositeltavaa käydä tutustumassa. Niissä on sopivaa haastetta mutta samalla opettajasta on myös turvaa tulevalle kuskille vs. se, että oppilas ajaisi parkkihalliin ensimmäistä kertaa itsekseen vasta kortin saatuaan. Esimerkiksi lippuautomaatille pysähtyminen on takuulla jännittävää ekalla kerralla (myös opettajalle - varaudu pysäyttämään auto ettei peili osuu automaattiin!) mutta toistot tuovat tässäkin asiassa varmuutta.

9. Suunnistusharjoitukset ja ajaminen opasteiden mukaan

Tässä vaiheessa opetusta kaikki aiheet alkavat olla käyty läpi ja ajamiseen voi yhdistää asiointiajoja kauppaan, kouluun, mökille jne. Kyytiläisiäkin on hyvä olla välillä luomassa vähän sosiaalista painetta!

Harjoitelkaa myös suunnistusta. Pyydä oppilasta ajamaan johonkin tiettyyn paikkaan kaupungin toiselle puolelle, jolloin hän joutuu miettimään, mikä on hyvä ajoreitti sinne.

Vaikka nykyaikana ajetaankin paljon navigaattorien ohjaamana, niin on hyvä myös opetella opasteiden lukemista. Pyydä oppilasta seuraamaan opasteita kohti jotain tiettyä paikkakuntaa tai paikkaa (esim. "aja sairaalan opasteiden mukaan, kunnes toisin mainitaan").

Navigaattorin opastuksella ajamistakin kannattaa harjoitella. Syötä naviin kohde oppilaan näkemättä ja pyydä häntä sitten seuraamaan navin ohjeita. Tämäkin on hyvää harjoitusta itsenäisen ajamisen aikaa varten.

Yhteenveto

Vastuullisesti hoidettuna opetuslupaopetus on erinomainen tapa hankkia ajokortti. Jos opetuksen aloittaa heti oppilaan täytettyä 16 vuotta, jää aikaa harjoitteluun kaksi vuotta (tai vuosi, jos ajokorttia haetaan poikkeusluvalla 17-vuotiaalle).

Vaikkei ajaisi kuin tunnin viikossa, ehtii kahden vuoden aikana ajamaan yli sata tuntia. Se on älyttömän paljon enemmän kuin lain edellyttämä minimivaatimus, 10 ajotuntia, joka usein sisältyy autokoulujen tarjoamiin peruspaketteihin. Toki autokouluista saa tunteja ihan niin paljon kuin haluaa, mutta harva raskii ajaa siellä yhtä paljon kuin opetusluvalla.

Iso ajomäärä mahdollistaa monia asioita, jotka lain vaatimalla minimiajomäärällä jäisi tekemättä; esimerkiksi eri-ikäisten matkustajien kuljettaminen ja useilla vierailla paikkakunnilla ajaminen. Opetuslupaopetuksessa on jopa mahdollistaa vetää perävaunua! (Sellaista, jota kyseisellä autolla saisi muutenkin vetää B-luokan ajo-oikeudella.)

Kahden vuoden opetussessio mahdollistaa lisäksi ajamisen kaikkina vuodenaikoina, erittäin vaihtelevissa olosuhteissa.

Pohdinnan paikka on myös se, haluaako varustella useampia autoja opetuskäyttöön: jos perheessä on esimerkiksi automaattivaihteinen ja manuaalivaihteinen auto, tuo tämä varmasti lisäarvoa oppilaalle. Ajokoe kannattaa luonnollisesti suorittaa manuaalivaihteisella autolla, jotta välttyy ajokorttiin tulevalta erityisehdolta, joka rajaisi ajo-oikeuden vain automaattivaihteisiin autoihin.

Traficomin Ajokortti-info-sivustolla on opetuslupaopetukseen suunattu hyvä opas ajotaidon ABC:n omaksumiseen.

Valmiina ajokokeeseen! (Kuva: Autoliitto)