POLOinen

02.02.2014

Onnellista liukastelua

Osoite kopioitu

Onnellisten ihmisten ajokoulun ensimmäinen oppitunti “Auton hallinta ääritilanteissa” pidettiin viime maanantaina Hämeenlinnassa. Kävin nappaamassa aamulla kaverilta lainaan action-kameran ja sitten vain Mazda3:n navigaattori opastamaan kohti Hämeenlinnaa ja Katisten kartanoa. Drivecosta oli kätevä katsoa, kauanko ajomatka Hämeenlinnaan kesti syyskuussa, mutta miten paljon talvirajoitukset hidastaisivat? Varasin aikaa kolme tuntia, mutta ei matkaan mennyt kuin 2,5 h. Hyvä niin, koska parempi ajoissa kuin myöhässä. Paikalla olivat silti jo kaikki muut paitsi meidän radiojuontajat.

Aivan ihanan lounaan jälkeen suuntasimme vajaan 10 km päähän kartanon maille tehdylle ajoharjoitteluradalle. Lumitykki oli laulanut ja vapaapalokunta kärrännyt vettä paikalle niin, että pellolle oli saatu jäädytettyä 600 m pitkä rata ja me onnelliset ajokoululaiset saimme kunnian olla sen ensimmäiset käyttäjät ikinä.

Ratapäivää aloittelemassa. Mazda3:ssa on tylsästi rekisterikilpi on keskellä naamaa vs. Mazda6 (punainen).

Kyllä muuten oli liukasta! Opettajat sentään olivat varustautuneet liukuestekengillä, niin pysyivät tolpillaan radalla. opettajatkin saivat vähän moneen kertaan kipittää radan reunasta autojen luokse. Me oppilaat pysyttelimme parhaamme mukaan mukavan lämpöisissä autoissa ja liukastelimme vain päivän teeman mukaisesti niillä.

Radalla suoritetut harjoitukset teimme niin, että jakauduttiin suunnilleen pareittain autoihin ja ensin toinen teki harjoitukset ja sitten toinen (ja välillä kyydissä oli myös valokuvaajia ja ties mitä videoryhmiä). Istuin aluksi Aki Linnanahteen auton kyydissä. Autokoulun radalla ollaan aina oltu yksikseen, joten nyt oli hirveän kiva kun oli seuraa ja pääsi seuraamaan toisen suoritusta, kuuntelemaan opettajan neuvoja ja juttelemaan tehtävistä.

Palautetta Akille ekan jarrutuksen jälkeen.

Minulle koko päivän mielenkiintoisin uusi oppi tuli siinä, kun ajo-opettajamme Jiri kysyi väistötehtävän tehneeltä Akilta, että mikä kiire hänellä on palata väistön jälkeen omalle kaistalleen. Hirveän hyvä kysymys! Omalle kaistalle minäkin olisin palannut, sillä Autokoulu Moottorin ratapäivissäkin ollaan aina niin tehty ja radalla on oikein merkit sitä varten. Jiri kuitenkin opetti, että auto pysyy paremmin hallinnassa, kun ei kiirehdi palaamaan omalle kaistalle. Vastaantulijoiden kaista lienee tyhjä, jos sinne kerran väistää… Tämä oli erittäin hyvä oppi.

Akin tehtyä kaikki harjoitukset potkaisin tiimitoverini pois minun Mazdastani, jonka ikkunaan olin kiinnittänyt action-kameran. Parille ekalle kierrokselle kyytiini tuli myös ajokoulun videokuvausryhmä, jonka kysymyksiin yritin ajamisen lomassa antaa edes jollain tasolla järkeviä vastauksia.

Ensimmäisellä kierroksella harjoiteltiin pelkästään kunnon jarrutusta. Ohjeena oli jarruttaa 50 km/h nopeudesta apinan raivolla. Monien ratapäivien jälkeen luulin osaavani jarruttaa riittävällä voimalla, mutta sainkin kuulla jarrutukseni olleen neitimäinen! :D Tästä suivaantuneena hyppäsin seuraavalla kierroksella jarrulle niin korkealta ja kovaa, että esitykseni kelpuutettiin. :)

Jarrutustehtävä. Rata oli kunnon luistinrata, kuten ajourista näkyy.

Minusta kyllä tuntuu, että oikeassa hätätilanteessa voimaa ei tulisi ladattua noin kaukaa, kun refleksinä hyppää kaasulta äkkiä jarrulle. Sinänsä jotenkin typerää, että vaaditaan niin kova jarrutus, että siihen ei harjoittelematta pysty. Eihän se ole turvallista jos auton turvalaitteet (mm. hätäjarrutustehostin) eivät aktivoidu. Mazda3:ssa hätävilkkujen pitäisi aktivoitua myös, mutta nyt kukaan ei saanut niitä päälle. Joko oltiin kaikki surkeita jarruttajia tai sitten ne eivät vain toimineet. Vai toimisiko ne silloin kun auto oikeasti pysähtyy napakasti pitävällä alustalla?

Esteen väistötehtävän tein oikealle 60 km/h nopeudesta. Mietin, että olisi pitänyt ohjata enemmän, mutta yllättäen sainkin kiitosta siitä, kuinka olin tosi rauhallinen ja käänsin rattia tosi vähän. Eli ihan nappisuoritus! Jee! :)

Video: Jarrutus ja esteen väistäminen

Jossain vaiheessa Jiri jutteli oikeasta tavasta pitää ratista kiinni. Sehän on “kymmentä vaille kaksi” tai “varttia vaille kolme”. Ilmeisesti itse pidän vähän liian keskeltä jo, olen sitä miettinytkin joskus. Luulin, että “varttia vaille kolme” on vain rallikuskien tapa, mutta näköjään sitäkin opetetaan autokouluissa. Ja onhan se totta, että viikset löytyvät ratin molemmilta puolilta keskeltä, eikä ylempää.

Pelkällä vasemmalla kädellä ei saa koskaan pitää, koska jos vaikka ikkunaan lentää loskaa, niin saatat vaistonvaraisesti sitä väistäessäsi ohjata samalla vahingossa vasemmalle vastaantulijoiden kaistalle. Sama juttu lypsämisasennon kanssa (=kädet ratin alaosassa). Eli jos on pakko ajaa yhdellä kädellä, niin käytetään sitten oikeaa, koska sen kanssa vahinkokääntäminen ohjaa oikealle.

Kakkoskuskien väistettyä esteet muutamaan kertaan olikin jo aika tehdä kentälle slalom-rata, jonka ideana oli testailla auton ohjaustuntumaa. Osan aikaa kyydissäni istuskeli Mazdan Aki (Akeja oli porukassa suorastaan kolmin kappalein…), jonka kanssa kommentoitiin muiden suorituksia ja jolta oli myös hyvä kysellä kinkkisiä kysymyksiä autosta.

Pujottelua. Nuo Mazda3:n halogeenivalot näyttää aika onnettomilta ksenonien jälkeen...

Slalomista eli pujottelusta tykkään tosi paljon, koska siinä voi kokeilla auton rajoja. Nyt maksiminopeus sai olla jotain 45 km/h ennen kuin auto lähti käpälästä. Ja kun auto ei enää käännykään sinne minne oli tarkoitus, niin ratin kääntäminen lisää ei ainakaan auta tilannetta…

Video: Pujottelu

Ratapäivä päättyi tyyliin kthxbye eli kun ajot oli ajettu niin sitten vain nopeasti kiiteltiin ja lähdettiin kotiin. Jälkeenpäin kuulemieni juttujen perusteella monet tuntuivat kokeneen ahaa-elämyksiä radalla. Ihmiset varmaan juttelivat kokemuksistaan omissa autokunnissaan, mutta koko porukan yhteinen yhteenvetotilaisuus olisi ollut kirsikka hauskan päivän kakun päälle.

Ratapäivästä jäi erittäin hyvät fiilikset ja seuraavana päivänä podinkin töissä perinteistä ratapäivän jälkeistä masennusta. Monta ratapäivää kokeneena oli mahtavaa päästä uusien opettajien oppiin ja löytää uusia ahaa-elämyksiä!