Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu

Suomen taloudellisuusajorintamalla kokeiltiin tänä syksynä jotain ihan uutta, kun Lahdessa ajettiin viime viikonloppuna Toyota Ecorun. Kilpailu oli monella tapaa totutusta poikkeava: kaikki kilpailijat ajoivat samanlaisilla Toyota Auris Sports Touring hybrideillä ja autojen kulutusta ei mitattu tankkaamalla, vaan Toyotan hybridikoeajossakin käytössä olevalla Driveco-ajotavanseurantalaitteella.

Poikkeavaa oli myös kilpailun kulku ja reitti. Tavallisen reilun 200 km reitin sijaan kukin kilpailijapari ajoi vain 13,5 km ja 18 minuuttia pitkän lenkin. Näistä kuusi parasta pääsi loppukilpailuun, jossa ajettiin 17,5 km pitkä reitti kahdella eri autolla: hybridi-Auriksella ja tavallisella 1,5-litraisella Toyota Yariksella.

Toyota Ecoruniin päästäkseen kuljettajien piti osallistua karsintakilpailuun jossain kampanjassa mukana olleessa Toyota-liikkeessä. Lisäksi mukaan pääsi viisi parasta kuljettajaa Ecorunin moderni-ja fossiilicupista. Kaikki paikan ansainneet eivät tosin päässeet/halunneet osallistua, joten lopulta kaikki cupissa ajaneet saivat mahdollisuuden tulla mukaan loppukilpailuun kulkematta karsinnan kautta.

Komea auringonnousu toivotti kilpailijat tervetulleeksi tapahtumaan.

Valmistautuminen

Olen ajanut Toyota Auris hybridillä muutamaan otteeseen ja eritysesti viimeisimmällä kerralla puolitoista vuotta sitten vakuutuin niiden polttoainetaloudellisuudesta. En halunnut kuitenkaan lähteä soitellen sotaan, joten lainasin OK Autosta viikonlopuksi Auriksen, jotta voin harjoitella taloudellista ajamista hybridillä.

Kyselin harjoittelun tueksi muutamalta tutulta taloudellisuusajajalta neuvoja, miten hybridillä ajetaan mahdollisimman taloudellisesti. Sain vinkkejä mm. vapaalla rullaamisesta, kiihdytä-ja-rullaa -tekniikasta sekä akun varaustason säilyttämisestä riittävän suurena. Parikin kaveria sanoi, että on vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta, sillä ajaminen tulee ikään kuin selkärangasta.

Otin harjoittelun tavoitteeksi ajaa Jyväskylän Toyota Ecorun -lenkin alle 3,0 l/100 km. Keskisuomalaisen autoliitteen toimittaja pääsi ko. kulutuksella mukaan loppukilpailuun ja enhän minä voisi olla huonompi kuin taloudellisuusajoa harrastamaton toimittaja! Toisin kuitenkin kävi. Kaikkeni yritin, mutta kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan parhaimmillaankin vain 3,2 l/100 km. Jälkimmäisenä päivänä satoi ja silloin parhaan ajon kulutus huiteli jo 3,6 l/100 km lukemissa.

Ei ole epätoivolla rajaa, kun Jenni hybridillä ajaa!

Tulinkin siihen tulokseen, että hybridillä on helppo ajaa pienellä kulutuksella, mutta ne viimeiset desit on todella haastava saada pois.

Toyota Ecorunin plussat ja miinukset

Lähdetään liikkeelle kalustosta. Se, että kaikki ajavat samanlaisilla autoilla, on sekä plussan että miinuksen arvoinen juttu.

Samanlaisilla autoilla kilpaillessa korostuu kuljettajien kyky ajaa taloudellisesti millä tahansa autolla sen sijaan, että tietäisi vain parhaat kikat omalla autolla ajamiseen. Ei myöskään voi saada etua siitä, että omistaisi/lainaisi sen paperilla parhaan auton. Tämä on mielestäni positiivista, mutta toisaalta jos oma auto onkin kilpailuautoa vastaava, siinä voi saada etua niihin nähden, joille auto ei ole entuudestaan tuttu. 

Kilpailuautoina oli kuusi samanlaista Toyota Auris Hybridiä.

Suurin plussa uudessa kilpailutyypissä oli ehdottomasti siinä, että autoja ei tarvinnut tankata. Tuhansissa Toyotan hybridikoeajoissa ympäri Euroopan koeteltu Driveco mittaa kulutuksen luotettavasti ja tulokset ovat pilvessä saman tien, kun kilpailija on päässyt maaliin.

Plussaa kilpailu saa (lähes) reaaliaikaisesta tulosseurannasta. Kivasti kävi kuhina autoliikkeen aulassa, kun kilpailijat odottivat televisioruudulle omia tuloksiaan ja jännittivät, millä kulutuksella seuraavat ajoivat.

Tulosseurantapiste Vesijärven Auton ovella.

Iso plussa täytyy antaa myös kunnon karnevaalimeiningistä, jota piti yllä mainio juontaja. Hän haastatteli kilpailijoita joka välissä ja heitti hauskaa läppää väliin. Ja innostui muuten itsekin taloudellisesta ajosta niin, että kävi harkitsemaan itsekin osallistumista!

Juonto ja taustamusiikki toivat tapahtumaan mahtavan tunnelman verrattuna siihen, että porukka olisi vain seisoskellut pihassa odottamassa omaa vuoroaan.

Kilpailun mainio juontaja Aleksi Halen.

Yleisesti ottaen kilpailun järjestelyt toimivat minusta mallikkaasti. Oli järjestetty jopa reitin puolessa välissä olleeseen U-käännökseen liikenteenohjaus,  jotta kilpailijat saivat ajaa uukkarin rauhassa. Muutenhan taloudellisuusajot ajetaan yleisillä teillä, joten muu liikenne voi vaikuttaa tulokseen.

Miinuspuolella pisimmän miinuksen saa kilpailureitin lyhyys. Alle parinkymmenen minuutin ajolla pienikin liikenteellinen häiriö; esimerkiksi eteen tuleva hidas ajoneuvo; voi pilata oman ajon. Muutenkin näin lyhyt matka altistaa virheille eri tavalla kuin pitkät kilpailut, joissa on varaa korjata. Lisäksi tuntuu tyhmältä tulla monen sadan kilometrin päästä kilpailuun, jossa saa ajaa vain noin sairaan lyhyen matkan.

On tietysti ymmärrettävää, että kilpailussa ei voi olla monen tunnin ajoa, kun useamman henkilön pitää ehtiä ajaa samalla autolla. Olisin siltä toivonut, että reitti olisi ollut edes tyyliin 45 minuuttia pitkä. Alkukarsintojen puolen tunnin reititkin olivat vähän turhan lyhyitä.

Tiekirja ei montaa käännöstä pitänyt sisällään; lähinnä vain nopeusrajoitusten vaihteluja.

Iltapäivän erillinen loppukilpailu saa minulta myös miinuksen. Kun aamun karsintojen kuusi parasta jatkoi finaaleihin, muut 21 kilpailijaparia saivat lähteä kotiin, koska heillä ei ollut tapahtumassa enää mitään tekemistä.

Mielestäni olisi parempi, että kaikki ajaisivat vähän pidemmän lenkin ja lopuksi palkittaisiin parhaat ilman lisäajoja. Palkintojenjakokin olisi mielekkäämpi, kun paikalla olisi ollut muitakin kuin vain järjestäjät ja finalistit.

Finaalissa ajettiin sekä hybridi-Auriksella että tavallisella bensa-Yariksella.

Viimeinen miinus täytyy antaa mahdollisesta hybridiautojen akkujen varaustason vaihtelusta kilpailijoiden välillä. Samaa autoa käytti neljästä viiteen kilpailijaa, ja seuraava jatkoi sillä varaustasolla, minkä edellinen oli autoon jättänyt. Mitä jos joku saa täyden akun ja joku toinen tyhjän?

Kyselin ihmisiltä kisan jälkeen akkujen varaustilannetta ja jäi kuva, että suurimmalla osalla alku- ja lopputilanne olivat aika samat 2/8 tai 3/8 mittariston palkkia. Käytännössä useimat siis ajoivat yhtä tyhjällä akulla, joten mitään katastrofaalista virhettä ei nähtävästi käynyt.

Toyota Auriksen energiamonitorissa akun varaustila vaihtelee yhden ja kahdeksan palkin välillä.

Autojen täysin sähköisen EV-moden käyttö oli estetty peittämällä sen nappi.

Oma ajo

Niin, miten se kilpailu sitten sujui omasta mielestä?

Vaikka lenkki oli lyhyt ja sisälsi vain pari käännöstä, teki maaston jatkuva kumpuileminen siitä haastavan. 

Etenkin alkumatkasta tuntui siltä, että auto ei tahtonut millään kulkea sähköllä. Olen omaksunut hybrideillä ajamiseen sellaisen tavan, että päästyäni tavoitenopeuteen nostaan jalan kaasulta ja painan sitten uudestaan, jolloin auto yleensä siirtyy kulkemaan sähkömoottorilla. Nyt tuntui, että auto ei tahtonut mennä sähkölle lainkaan tai käväisi siinä vain muutaman sekunnin ajan. Tämä näkyykin Driveco-seurannasta, missä sähkö ja polttomoottori vuorottelevat hyvin tiheästi.

Koitin myös sopivissa paikoissa ajaa saamani ohjeen mukaisesti vapaalla vaihteella. Kun auto rullaa sopivasti, ei annetakaan sen ladata akkua kaasupoljin ylhäällä vaan vaihdetaan vapaalle vaihteelle. Akku ei lataudu, mutta toisaalta auto rullaa silloin pidemmälle. Koko matkaa en tietenkään ajanut näin, että sain myös ladattua akkua.

Reitin alun ja lopun piha-alueet pääsin ajamaan täysin sähköllä, mihin olin tyytyväinen. Edes reitin lopulla liikenneympyrässä eteen tullut auto (myönnetään, se ehti sinne mua ennen) ja sen myötä tekemäni äkkijarrutus eivät pilanneet sähköajoa, vaan pääsin jatkamaan matkaa pysähtymisen jälkeen sähköllä maaliin saakka.

Kilpailureitti kulki Vesijärven Auton lähimaisemissa.  

Mietin, että suurin ongelma minulla onkin taloudellisessa ajossa tasaisen nopeuden ylläpitäminen. Nopeus tippuu liian herkästi, ja se pitää polkea takaisin. Sekä arjessa että kisoissakin tulee liian usein ajettua niin kevyellä jalalla, että joudun jossain vaiheessa painamaan kaasua reilummin päästäkseni taas riittävän kovaan nopeuteen. Ehkä ensi kauden suurimmaksi tavoitteeksi täytyykin ottaa tämä!

Kulutukseni kilpailureitillä oli 3,91 l/100 km ja CO2-päästöt 91 g/km. Ajoajasta 49% mentiin sähköllä ja 51% bensalla. Koko ajon voi katsoa Toyotan hybridikoeajosivulta.

CO2-päästöihin perustuvassa tuloslaskennassa sijoitukseni oli 16/27, mikä ei ole ihan huonoimmasta päästä, mutta ei sillä erityisesti juhlitakaan. Mutta voitin sentään yhdellä sijalla Keskisuomalaisen toimittajan. Meillä molemmilla oli täsmälleen sama kulutus, mutta minun CO2-päästöni olivat gramman verran pienemmät. 

Älkää kysykö, miten tämä on mahdollista, minä en tajua. Samasta määrästä bensaa tulee aina sama määrä päästöjä.

Yhteenveto

Toyota Ecorun oli minusta piristävä uutuus taloudellisuusajokisojen joukossa. Kilpailu on saamassa jatkoa ensi vuonna, mihin sitä kehitetään nyt saatujen kokemusten ja palautteiden pohjalta. Itse toivoisin, että ajoreitti olisi silloin kunnollisen mittainen ja että erillistä finaalia ei ajettaisi.

Pelkäsin etukäteen, että Modern Cupissa ajavat kilpailijat veisivät kaikki finaalin paikat, koska autot ovat heille tuttuja. Iloiseksi yllätyksekseni paikat jakautuivatkin puoliksi ja aamupäivän parhaimman karsintatuloksen ajoi vielä fossiilikuski! Nähtävästi hybridit eivät sittenkään ole niin vaikeita pihisteltäviä, vaan oikeasti hyvät kuskit pärjäävät niillä riippumatta siitä, millä autolla yleensä ajaa. 

Voittajien on helppo hymyillä. Kilpailun voittivat keskellä seisovat Terho Havumäki ja Timo Savilaakso. Kaikki finaaliin päässeet palkittiin pokaaleilla.