Taustaa

Hei, olen Jenni, 26-vuotias insinööri/ohjelmistosuunnittelija Jyväskylästä.

Olisin voinut hankkia ajokortin jo 8 vuotta sitten, mutta en nähnyt sille mitään tarvetta silloin, enkä myöhemminkään. Asuimme mieheni kanssa aiemmin vain kolmen kilometrin päässä kaupungin rajalla sijaitsevasta työpaikastani, joten pääsin kulkemaan sinne kesät talvet polkupyörällä.

Vuosi sitten ostimme kuitenkin mieheni kanssa asunnon läheltä keskustaa, jolloin työmatka kasvoi kymmenen kilometrin mittaiseksi. Kyllähän sitä pyöräilee kesällä 10 km ihan helposti, mutta talven pakkasilla asia on ihan eri, etenkin kun pakkasensietokykyni on hyvin matala. Miksei sitten kulkisi töihin linja-autolla? Siksei, koska niitä kulkee työpaikalleni todella huonosti. Aamulla toki kolme vuoroa, mutta jos ei iltapäivällä ehdi siihen ainoaan paluuvuoroon, joutuisi kävelemään 3 kilsaa jotta pääsisi pysäkille josta linkkejä kulkee. Lisäksi tietysti pitäisi siirtyä ensin kotoa 2 km keskustaan, jotta yleensä pääsisi linkkiin joka työpaikalleni tulee. Muuton jälkeisen kevättalven kuljin työkaverini kyydillä, mutta en pitänyt siitä että piti sovittaa jatkuvasti työaikansa työkaverin aikojen mukaiseksi.

Tätä taustaa vasten ryhdyin viime kesänä tuumasta toimeen ja ilmoittauduin autokouluun, jotta voisin jatkossa kulkea töihin vapaasti omalla autolla. Autokoulu meni kivasti ja syyskuussa oli B-kortti taskussa.

Perheessämme ei ollutaiemmin autoa, joten ajokortin saamisen jälkeen piti lähteä auto-ostoksille. Miehelläni on ajokortti ollut 18-vuotiaasta saakka, mutta hänkin kulki työmatkansa pyörällä ja uudesta asuinpaikastamme kävellen, joten meillä ei siis aiemmin ollut mitään tarvetta autolle. Lähdimme hakemaan muutaman vuoden vanhaa, pientä ja näppärää autoa, jossa pitäisi olla ABS-jarut ja jonka pitäisi olla saanut lähinnä positiivista palautetta kestävyydestä. Merkki/malli-vaihtoehdoiksi valikoituivat näillä perusteilla Nissan Micra, Toyota Yaris ja Volkswagen Polo. Auton piti myös löytyä paikallisista autokaupoista, koska emme halunneet lähteä etsimään sitä kauempaa emmekä yksityisiltä myyjiltä.

Blogin nimestä voinette päätellä, että autoksemme valikoitui Volkswagen Polo. Asuntoa etsiessämme ostimme sen ainoan, jota kävimme katsomassa ja niin kävi autonkin kanssa: Polo oli ainut jota koeajoimme. Tosi kivalta autolta tuntui, ja niin päädyimme tiukan tinkaamisen jälkeen Polon omistajiksi.


Polon speksit:

• Vuosimalli: 2004
• Moottori: 1.4
• Ovien lkm: 3
• Väri: hopea
• Lisävarusteet: moottorinlämmitin, ei mitään muuta

Yhteinen taival Poloisen kanssa on nyt kestänyt 9 kuukautta ja sinä aikana olen oppinut varsin paljon autolla ajamisesta. Otan autolla ajamisen tunteella ja välillä hieman liiankin mustavalkoisesti. Taloudellisen ajon optimointi ja parhaiden reittien hakeminen on lempipuuhaani ja voinkin todeta äitini sanoin: minulle autolla ajo on ikään kuin jatkuva peli, jossa yritän aina menestyä parhaani mukaan.

Tunteella ajaminen ilmenee puolestaan siinä, että raportoin tunteella lähes päivittäin miehelleni asioista, joita työmatkalla on tapahtunut: muiden törttöilyä, omia tyhmiä valintoja, jännittäviä liikennetilanteita ja onnistuneita suorituksia.

Vaikka pidän Polosta kovasti, haaveilen myös uudesta (vaikka käytetystä) autosta, johon haluan ilmastoinnin ja ajotietokoneen. Kaukaisena unelmanani on ensi syksynä myyntiin tuleva Volkswagen Scirocco, joka on ihan törkeän makee!

Tällä alustuksella on hyvä aloittaa tämän blogin pitäminen. Avautumista liikenteestä Jennin ja Polon näkökulmasta.