Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kesken erään työpäivän puhelimeeni oli soitettu. Kotona tarkistin kenelle tämän soittajan puhelinnumero kuului. Puhelimeeni oli nimen mukaan soittanut entinen kansanedustaja, joka asui samalla paikkakunnalla kuin itsekin. Olin tästä tiedosta hyvin otettu. Pohdin tarvittaisiinkohan kenties valtakunnallisella tasolla konsultaatiotani tieliikenteeseen liittyen? Omaan eräitäkin oivalluksia, joita päätöksenteossa olisi hyvä ottaa huomioon. Ennen takaisin soittoa keräsin hiukan rohkeutta ottamalla kynän ja paperia merkitäkseni ylös muutaman ajatuksen ranskalaisilla viivoilla tulevan keskustelun tueksi.

Ensimmäisen lauseen jälkeen ymmärsin, että linjan toisessa päässä ei ollut entinen kansanedustaja, vaan autonomistaja, jonka kylkeen olin ajanut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kolarin toisella osapuolella sattui vain olemaan täysin sama etu- ja sukunimi sekä asuinpaikkakunta kuin entisellä kansanedustajalla. Kerroin huolestuneelle kolarin uhrille, että olen parhaani mukaan yrittänyt hoitaa asiaa omalta osaltani, mutta vakuutusyhtiön kanssa kommunikointi on ollut erityisen haastavaa.

Olin nimittäin heti seuraavalla viikolla kolarista saanut viestin vakuutusyhtiöstä, jos pyydettiin tekemään selvitys törttöilystäni autolla. Kerroin viestin välityksellä vakuutusyhtiön tietojen pitävän paikkaansa: olin syyllinen pieneen ruttuun vieraan auton kyljessä. Muutaman päivän jälkeen sain postista kirjeen, joka piti sisällään vahinkoilmoituskaavakkeen.

Arvelin, että vakuutusyhtiö oli vahvasti inspiroitunut Kelan kaavakkeista. Vakuutusyhtiön kaavake oli täynnä kohtia, joihin en voinut mitenkään vastata tai tiedon tarpeellisuutta oli vaikeaa järkeillä. Kaavakkeessa pyydettiin mm. vieraan auton omistajan pankkitilinumeroa, tietoa oliko vieras ajoneuvo leasing-ajoneuvo ja tarvittiin sähköpostiosoitetta. Mietin hetken, että ehkä sittenkin kolarit eivät pelkästään tapahdu tutussa ympäristössä, vaan myös tuttavien kesken. Turhauduin vielä enemmän, kun kaavake kylvetty täyteen kohtia, joihin vakuutusyhtiöllä oli varmasti jo tiedot valmiina. En halunnut olla tällaisessa mukana.

Soitin vakuutusyhtiön asiakaspalvelunumeroon saadakseni vastauksia kaavakkeen herättämiin kysymyksiin. Jonotusmusiikin käynnistyttyä kuuntelin hetken kehotuksia odottaa vielä hetki. Ymmärsin, mistä oli kyse. En ehkä pääsisi keskustelemaan kenenkään kanssa, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Laskin puhelimen pöydälle, otin evässämpyläainekset esille ja tein eväät töihin. Söin omenan ja katselin ikkunasta horisonttiin kuunnellen vakuutusyhtiö sopuhintaan tarjoamaa eteeristä musiikkia. Silitin vielä hetken kissaa ja totesin, että minulla ja vakuutusyhtiön asiakaspalvelulla olevan eri käsitykset hetken pituudesta.

Yritin toisena päivänä soittaa vakuutusyhtiöön vielä kerran. Kymmenen minuuttia jonotusmusiikkia oli tällä kertaa rajanani. Kukaan ei olisi vastaamassa kysymyksiini. Lähetin vakuutusyhtiöön kipakan viestin, jossa kerroin kyvyttömyydestäni täyttää vahinkoilmoituskaavake sekä omin sanoin muistelin kolariin johtaneita tapahtumia ja niiden seurauksia. En saanut viestii mitään vastausta, ei edes kiitosta viestistä tullut.

Kolaroimani Kian omista aloitti pommittamaan puheluilla kysellen, miksi en ole tehnyt ilmoitusta. Vakuutin yrittäväni hoitaa asiaa, mutta vakuutusyhtiö pitää mykkäkoulua enkä saa apua vahinkoilmoituksen täyttämiseen. Lopulta vakuutusyhtiön mallin mukaisesti en enää vastannut Kian omistajan yhteydenottoihin.

Jäi vain yksi vaihtoehto jäljelle: mennä itse vakuutusyhtiön konttoriin tiedustelemaan syytä mykkäkouluun. Vakuutusyhtiön konttorin infopisteessä tilanteeni tarkistettiin ja vakuutettiin tehneeni ilmoituksen suhteen kaikki oikein. Asiani tulisivat ajallaan hoidetuksi. Vahinkoilmoituskaavakkeesta ei koommin keskusteltu.

Viikko käynnin jälkeen sain vakuutusyhtiöstä tekstiviestin. Viestissä kiitettiin asioimisesta korvauspalvelussa. Samalla udeltiin, kuinka todennäköisesti suosittelisin vakuutusyhtiöitä ystäville ja tuttavilleni. Tunnustan, että en suosittelisi tämän vakuutusyhtiön korvauspalvelua, jos ystäväni tai tuttavani olisi kolarin syyllinen osapuoli. Jos ajaa kolmion takaa toisen auton kylkeen, toivoisin läheiselle ihmiselle toista vakuutusyhtiötä turvaamaan syyttömän osapuolen oikeusturvan.