JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Audioversio sisältää otteita reportaaseista erikoiskokeiden varrelta

Ilma oli kuin morsian, kun matkasin heti aamusta radiotoimitukseen. Yön aikana pakkanen oli laskenut reilusti alle kymmeneen pakkasasteeseen. Koko maisema oli verhoutunut valkoiseen huntuun ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivä tuntui jännittävältä. Olisin ensimmäistä kertaa elämässäni rallitoimittaja, joka utelisi rallikuskeilta kuulumisia erikoiskokeiden jälkeen.

Astuttuani radiotoimitukseen sain mediahenkilön liivin, kaulaan passin toimitsijuudesta sekä auton konepeltiin kiinnitettävän tarran, jolla todistaisin myös Saabini kuuluvan osaksi rallikisan tiedotusta. Työkaluiksi kentälle sain kännykän ja kuulokkeet, joilla haastatteluhetki pikataipaleilta siirrettäisiin radioaalloille. Kartalla ja aikataululla selviäisi missä ja milloin pitäisi olla tekemässä pikahaastattelua. Erikoiskokeet 3 ja 4 olisivat kontollani.

Omat haastatteluvuoroni olivat vasta iltapäivällä, mutta jäin radiotoimitukseen seuraamaan ohjelman etenemistä. Asiantuntijat toimituksessa pohtivat, että sää olisi mitä ihanteellisin talviselle rallikilpailulle.

Samassa rakennuksessa, jossa radiotoimitus sijaitsi, olivat myös muut ralliin liittyvät toiminnat kuten autojen ja kuskien huolto. Jäin odotellessani hönnistelemään keskelle rallihumua. Paikalle oli kokoontunut yli kaksi ja puolisataa ralliautoa ja kuskia. Ilma oli huumaavasti täynnä öljyjen ja polttoaineen vivahteita sekä voimakkaiden moottorien pörinää.

Aikani tuli lähteä kohti erikoiskoe numero kolmea. Erikoiskokeen maalialueella erikoiskokeen johtaja ohjeisti ottamaan radiohaastattelut stopilla, jossa kilpailija pysähtyy kartanlukijan hoitaessaan hetken kilpailuun liittyviä byrokraattisia toimenpiteitä. Tässä vaiheessa kuskilla olisi hetki kommentoida tuoreeltaan kisasuoritustaan.

Ensin tuli kolme erilaista nolla-autoa ja yksi vip-auto, joiden tehtävänä ilmeisesti oli tarkastaa erikoiskoe ennen varsinaista kisaamista. Tämän jälkeen avasin linjat radioon ja odotin, että pääsisin tekemään ensimäistä haastatteluani. Pakkasen purressa sormia noukin kommentteja kuskeilta kuin puolukoita ralliautojen täristäessä housunlahkeita. Hyvin nautinnollista, vaikka en omannutkaan kunnollista tietoa kisan tilanteesta.

Haastattelujen jälkeen palasin hetkeksi takaisin toimitukseen. Neljäs pikataival oli jossain Jämsänniemellä, joka oli allekirjoittaneelle hiukan tuntematonta seutua. Lähdin hyvissä ajoin kohti päämäärää. Otin pikaisen vilkaisun kartasta ja painoin mieleeni reitin haastattelupisteelle.

Ajelin rauhallisesti kuoppaista ja lumista soratietä. Saabin katkennut jousi tuntui pitävän tavallista kovempaa meteliä madaltaen haluja ottaa itsekin muutamaa rallimuuvia metsän peitossa. Lopulta edessä näkyi pitkä pysäköityjen autojen litania, jonka otin merkkinä määränpäästä. Pysäköin autoni jonon jatkoksi ja itsevarmoin askelin jatkoin matkaani loputtomalta tuntuvan autojonon vierellä.

Turvaliiveillä varustetulta henkilökunnalta kysyin, missä erikoiskokeen johtaja mahtaisi olla. Vanhempi herrasmies katsoi hetken hiljaa, nosti oikean kätensä sivulle ja ilmoitti, että kolmen kilometrin matkasta. Ymmärsin heti tulleeni väärään paikkaan. Kaivoin kartan esille ja halusin varmuuden asiasta. Herrasmies kertoi heti rehellisesti, mistä niistä lukuisista risteyksistä olin kääntynyt tai jättänyt kääntymättä.

Siltä seisomalta lähdin juoksujalkaa kohti autoa. Saattaisin ehtiä, jos olisin onnekas. Hidastin vauhtia hetkeksi soittaakseni toimitukseen. Puheluuni vastattiin ja pyysin heti, etteivät laittaisi minua lähetykseen, koska olisi muuta asiaa. Toimituksesta pyydettiin odottamaan hetki. Odotin hetken, jonka jälkeen kuulin kuinka juontaja kertoi rallikansalle, että olin suorassa lähetyksessä. Nöyrästi tunnustin koko rallia seuraavalla kansanosalle, että olin hiukan eksynyt ja haastattelut saattavat hiukan myöhästyä.

Ajoin tuulispäänä kohti neljännen erikoiskokeen maalialuetta. Katkennut jousi paukkui kovempaa kuin koskaan kuopissa, mutta tapahtumasta inspiroituneena löysin Saabiin uusia rallimuuveja. Lopulta tie muuttui pelottavan tyhjä ja hiljaiseksi. Pelkäsin, että olin ajanut uudemman kerran harhaan, mutta kuin tyhjästä vastaan ralliauto, johon oli merkitty numerot 000. Tiesin, että aikaa olisi vielä vähän, mutta olin tälle kertaa oikealla tiellä. Sitten olin nokikkain numeroiden 00 kanssa ja lopulta tuli vastaan vain yksi 0. Tiesin myöhästyneeni, kun kohtasin VIP-auton.

Saatoin uudemman kerran auton parkkiin autoletkan hännille. Juoksin niin taas paljon kuin pystyin. Ensimmäiset kilpailijat köröttelivät ohitseni, kun lohdutin itseäni, että osallistujia olisi vielä ainakin toista sataa jäljellä, joten joku pääsisin taas ääneen jonkun kuskin kanssa. Hengästyneenä avasin linjat radioaalloille ja haastatteluhetki oli taas käynnissä.