Viimeinen Alfa

07.03.2018

Katsastus - hylätty

Osoite kopioitu

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tuli taas se aika vuodesta, kun auto pääsi jokavuotiseen kuntokartoitukseen eli katsastukseen. Korkeakoulutettu autoalan ammattilainen ohjeisti muodollista korvausta vastaan siitä, mitä autolle pitäisi tehdä, jotta kulkineella olisi taas turvallista ajaa seuraavan vuoden ajan.

Ajaessani katsastuskonttorille mieleni teki läpileikkauksen kuluneeseen vuoteen autoni kanssa. Oli reissuja, oli pieni korjaamokäynti ja oli muutama vaatimaton kolahduskin käynyt. Kolahdukset tosin olivat kevyttä lumipenkan siirtelyä omassa pihassa. Mitään ulkoisia muutoksia ei ole autooni näistä aurauksista jäänyt. Pääosin vuodesta on jäänyt mieleen, että autoa en ollut huoltanut muuten kuin vaihtamalla öljyt ja lisäämällä tuulilasinpesunestettä.

Katsastuskonttorilla annoin avaimet henkilökunnalle ja jäin kahvi kädessä katsomaan, kun autoni ajettiin pois silmistäni. Odotushetki veti hyvin nöyräksi. Katsastuskonttorilla jokainen auto ja autoilija on tasavertainen. Lada voi saada puhtaat paperit, kun taas Bentley voi joutua ajokieltoon. Katsastus ei katso auton merkkiä tai mallia. Kaikki ukot ja akat istuimme samoilla penkeillä, samat kahvit käsissä jännittäen tuomiota.

Saabin katsastus tuntui kestävän epäilyttävän pitkään. Pelkäsin, että Saab olisi tehnyt viimeisen tempun ja päättänyt päättää tiellisen taipaleensa katsastajan käsiin. Omalla tavallaan nautin ajatuksesta, koska katsastajan käsiin lopullisesti hajoaminen olisi autolle ikimuistoinen tapa poistua Trafin tilastomerkinnöistä. Pitkä odotus lopulta palkittiin. Huojentuneena näin, kuinka Saab kurvasi takaisin katsastuskonttorin parkkipaikalle.

Katsastusmies tuli mietteliään näköisenä tykö. Sain hampurilaispalautteen. Ensimmäisenä autoani kommentoitiin, ettei autolle aivan ajokieltoa tullut. Omalla optimistisella tavallaan tämä oli hyvä uutinen, mutta äänensävyssä oli tuomiokellojen klangia. Katsastajan naamasta kuitenkin näki, ettei kommentti ollut alustus huumorihetkelle, jossa leikkisästi negatiivissävytteisen lauseen jälkeen tulisi yllättävä ylistystuokio aivan loistavan Saab-yksilön omistajalle. Sisälläni paniikin poikanen yritti päästää itseään ulos punana naamallani.

Jähmetyin tuijottamaan katsurin kädessä olevaa asiakirjanippua. Tuomio oli julma. Luettelo kaikista niistä synneistä ja vääryyksistä, joihin olin syyllistynyt huolimattomuuttani tai puhtaasta välinpitämättömyydestä, tuntui kohtuuttoman pitkältä. Toinen etuvalo ei toiminut, yhdessä renkaassa oli liian vähän nastoja, takapyörien pyörimissuunta oli väärä, raidetangonpää sökönä ja jousi poikki. Edes nippusiteellä kiinnitetty peräkoukun pistokekaan ei kelvannut. Olin pulassa, vaikka tunnemylleröksessä hiukan lohdutti, että nyt sain loogisen selityksen sille, miksi tämä talvi tuntui hiukan edellisiä talvia haastavammalta ajaa.

Katsastaja asianmukaisen hampurilaispalautteen päätteeksi kehui, että jarrut olivat hyvät. Päästötkin menivät läpi pienen kutittelun jälkeen. Katsurin sanat eivät tuoneet valoa synkkyyteen. Olisin vaihtanut korjauskehotus- ja hylkylistan jarruremonttiin ja moottorin säätöön. Kuukauden sain armonaikaa oikaista vääryydet kuntoon.