07.07.2021
Koeajo - Volvo S80 aka valkoinen valas
Olin elänyt epävarmaa aikaa Volvo C70 kanssa. Auto oli pieni ja huomaamaton kulttiklassikko ja tuotti suunnatonta iloa ajaessa. Pientä remonttia tuntuisi ehkä olevan siellä täällä. En ollut varma johtuiko tyytymättömyyteni todelliset ja jopa kuvitellut remonttitarpeet autoon pelkästään vain kyllästymisestäni siihen. Auto oli ollut jo hallussani monta vuotta eikä osannut juurikaan yllättää ja viihdyttää, niin kuin vuosia sitten.
Näin ilmoituksen, että paikkakuntani autonmyyntiliikkeessä olisi Volvo S80 myynnissä. Se olisi jonkun verran uudempi ja 70 000 kilometriä vähemmän ajettu. Tämä matka ei tosin tarkoittanut mitään, koska omallani oli 440 000 kilometriä. Ei ollut suuri vaatimus, että mielenkiintoni kohteeksi joutuneella autolla oli vähemmän ajettu kuin nykyisellä. Suurin houkutus oli neliveto. Olin vuosia pohtinut ja haaveillut nelivetoisen auton omistamisesta. Talvet nimittäin ovat olleet joko ajotaitojeni tai pihistelyn talvirenkaissa takia olleet erityisen vaivaannuttavia. Neliveto voisi olla ratkaisu talviini.
Autossa pitäisi myös ilmastointi. Toivoin tämän toimivan, koska kahdessa edellisessäkin autossani oli ilmastointi, mutta kummassakaan se ei toiminut. Luottamukseni käytettyjen autojen myynti-ilmoitusten mainintaan ei enää herättänyt luottamusta ellei erikseen mainittu ilmastoinnin toimivan. Luonnollisesti auto oli ajotottumuksilleni tuttu automaatti. Valkoinen nahkaverhoilu tosin puuttui, mutta tämä ei lannistanut kiinnostustani autoa kohtaan.
Hiukan vanhemmat Volvo s80 kuuluvat tällä hetkellä sellaisten autojen joukkoon, joita saa ominaisuuksiin ja tehoihin nähden aivan liian halvalla. Vaikeaa sanoa, mikä tähän on syynä, mutta ehkä vahvin veikkaus on korkeammat kulut.
Tein päätöksen, että menen vuosien tauon jälkeen koeajamaan auton. Ei koeajo mitään maksaisi ja pääsisin hiukan ajelemaan autolla, joka on ollut kiikarissa pidemmän aikaa.
Liikkeessä kohtasin ystävällisen myyjän, joka oli heti valmis esittelemään Volvoa. Kävimme silmämääräisesti autoa läpi ulkoapäin, tarkastelimme talvirenkaita ja hiukan ruosteen sottaamia jarrulevyjä. Auto oli mitä ilmeisemmin seisonut paikallaan ajamatta useamman kuukauden. Tiesin kuitenkin, ettei pieni ruoste jarrulevyissä tarkoita mitään ja poistuu pienen ajojälkeen.
Allekirjoitin koeajopaperin ja myyjä antoi avaimet koeajoon. Jarrut poksahtivat Volvon työntyessä rauhallisesti eteenpäin. Ensimetreistä tunsin kuinka silkkisen pehmeästi neliveto kuljetti. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut niin pehmeää kyytiä. Ajaessani pienen kaupunkimme katuja päästin ajoittanut nautinnollisen huokauksen ilmastoinnin viilentäessä matkaa. Jos Volvo C70 kipakka ja tulinen pizza, tämä S80 oli pehmeä jäätelötuutti.
Huomasin hekuman keskellä, että jotain oli vialla. Moottorin jäähdytinneste oli mittarin mukaan edelleen kylmää, vaikka olin ajanut jo hyvän tovin. Tämä ei ollut hyvä merkki. Päätin pysäyttää auton lähimmälle parkkipaikalle. Vaikka auto oli liikkeen omaisuutta, ei tarkoitukseni ollut särkeä sitä. Avasin konepellin tarkastaakseni tilanteen. Mitään vuotoja ei näkynyt. Jäähdytinnestettä oli normaali määrä ja jäähdytinnesteen säiliö tuntui lämpimältä. Vika oli varmaankin jossain muualla. Päätin ajaa rauhallisesti takaisin liikkeeseen.
Liikkeessä kerroin havainnostani, mutta lupasin palata mahdollisesti uudelleen mietittyäni. Kyyti oli tehnyt niin suuren vaikutuksen, että ehkä tämä vika ei olisi este kaupoille. Halusin tämän valkoisen valaan.
Keskustelu
Ei kommentteja
