Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista

Kuvat ja teksti: Arttu Lustig

Koiranluun vaihtamiseen meni kolme päivää. Selitys leveään hymyyn huoltamolla, kun päätin vaihtaa osan itse, sai rationaalisen selityksen. Autohuoltamon asiakaspalvelukokemukseen ei oltu lisätty hymyä, niin kuin jossain pikaruokaravintolassa, vaan korjaamolla tiedettiin mitä olisin pihallani kohta kokeman.

Olin intoa täynnä. Raikas, kiiltävä ja neitseellinen kallistuksenvakaaja odotti myyntilaatikossa. Vain muutama sormenjälki oli koiranluuhun tarttunut, kun edellisenä iltana olin sitä hetken ihaillut. Auton nousi pihalla tuttuun tapaan ilmaan, renkaan vieritin sivuun ja tutkailin hetken kulahtaneen koiranluun ruosteenrosoista mutteria.

Auringon paisteessa sovittelin kaikessa rauhassa hylsyjä mutteriin. Totesin, että 14 oli liian pieni ja 16 liian suuri. Valikoimastani ei löytynyt kokoa 15. Hätä ei ollut suuri, koska reippaan kävelymatkan päässä oli rautakauppa, josta voisi löytyä hylsy tai työväline, joka sopisi mutteriin.

Rautakaupassa vedin vesiperät. Ei heiltäkään löytynyt kokoa 15 tai uskottavaa työvälinettä taisteluun mutteria vastaan. Tunnin kestäneen seikkailun rautakauppaan ja takaisin päätin laittaa renkaan takaisin paikoilleen. Seuraavana päivänä matkaisin suurempien työkaluvalikoimien ääreen ja mutteri pääsisi näyttämään mitä on miehiään.

Auto oli taas seuraavana päivänä ylhäällä ja olin uutukaisen työkalun kanssa valmiina kohtaamaan mutterin. Koko oli nyt oikea, mutta kovanaamainen mutteri ei suostunut liikahtamaankaan uuden työkalun paineen alla. Pohdin, että ehkä mutteri kaipaa vähän voitelua ja pehmikettä irrotuksen saatteeksi. Suihkuttelin mutteria runsailla rasvoilla ja päätin pitää huoltotauon itselleni. Keitin kahvia ja tein muutaman voileivän odotellessani mutterin heltymistä komentooni.

Voitelu ei ollut merkannut mutterille mitään. Käytin jatkovartta saadakseni työkaluun lisään vääntöä. Ei auttanut. Pamauttelin röyhkeästi ja kovaäänisesti vasaralla niin työkalua kuin mutteriakin. Mutterin ilme ei edes värähtänyt. Käytin jättimäistä kankea monella mielikuvituksellisella tavalla apuna saadakseni vielä kovempaa painetta mutteria kohtaan. Mutteri pysyi lujana. Jouduin tunnustamaan hävinneeni tämän erän. Kiinnitin pyörän takaisin kiinni ja päätin loppupäivän miettiä uutta suunnitelmaa mutterin päänmenoksi.

Ratkaisuksi valitsin pienen työkalun, jolla halkaistaan tottelemattomia ja ilkikurisia muttereita. Matkasin heti seuraavana aamuna uudemman kerran laajojen työkaluvalikoimien pariin. Tutun proseduurin jälkeen esittelin mutterille uutta tuttavuutta. Työkalun terä upposi hiljalleen mutteriin. Näytti hetken, että mutteri oli kohdannut voittajansa. Mutteri antoi hiukan periksi, mutta ilo oli ennenaikaista. Mutteri edelleen omasi pienemmät kertoimet. Mutterinhalkaisija sanoi sopimuksen irti ja hajosi vahvempansa edessä. Mutteri oli ottanut lujasti siipeensä, mutta edelleen seisoi liikahtamatta siinä paikassa, johon aikoinaan oli asennettu.

Kyykyssä tuskaillen pohdin mutterin edessä seuraavaa siirtoani. Mutteri oli käytännössä halki, mutta ei kuitenkaan irti. Naapurista mies tuli kanssani ihmettelemään kulmakunnan kovinta mutteria. Kerroin hävitystä taistelustani mutteria vastaan. Naapurin mies halusi myös kokeilla, jos hänestä olisi vastusta mutterille. Yritimme vielä kerran niin yhdessä kuin yksissä tuumin erilaisia manööverejä väännöistä iskuihin, mutta kaikki olivat tehottomia.

Naapurin mies kertoi omistavansa työkalun, jolle yksikään mutteri ei olisi ongelma. Naapuri haki paikalle rälläkän eli kulmahiomakoneen. Kipinät lentelivät komeassa kaaressa, kun kuriton mutteri alkoi lukemaan viimeisiä päiviään. Koiranluun toisessa päässä möllöttävä mutteri oli yhtä alistuvainen rälläkän ilotteluun. Lopulta runneltu koiranluu mutterin sirpaleet vierellään makasi maassa.

Kiitin vuolaasti naapuria avusta. Kysyin mitä olin velkaa. Naapuri ei halunnut mitään, koska oli hänelläkin ollut joskus autossa remontteja. Naapurin kuitenkin pohti, etteivät tällaiset remontit ole aina oikein vaivansa arvoisia. Meillä on kuitenkin hyvin lähellä hyvin asiallinen korjaamo. Osat maksavat aina teki remontin itse tai ammattilainen eikä tuntihinta työlle ole lopulta mahdoton.

Naapuri oli oikeassa. Lähellä on ammattilaisia, joilla on sadoista autonhuolloista kokemusta, asialliset tilat autonhuoltoon sekä kaikki mahdolliset ja mahdottomat työkalut työn saattamiseksi alusta loppuun tehokkaasti. Omakotitaloalueen sankarina minulla on turvana netin hakukone, paljas taivas sekä valistunut arvaus seuraavalle työkalulle. Tämä ei ole sen arvoista.