30.06.2020
Vihdoinkin oma auto
Teksti ja teksti: Arttu Lustig
Kyllä se on totta, että otin pari vuotta sitten lainaa yli 20 vuotta vanhaan Volvooni ostaessani sen. Tämä oli aikanaan järkipäätös, koska olisin voinut ostaa auton suoraankin. Halusin jättää hiukan puskuria tililleni pahan päivän varalle. Voisihan käydä vaikka niin, että autooni tulisi kallis remontti enkä kehtaisi viedä sitä tuoreeltaan romuttamolle tai myydä muutamalla satasella. Nyt tuli kuitenkin aika, jolloin lainaa oli enää muutama erä jäljellä. Päätin maksaa loput lainasta pois ja merkata itseni auton ainoaksi vastuulliseksi tahoksi.
Puskuria en koskaan autoni aikana onneksi tarvinnut. Ei tarvinnut astua kylmä hiki niskassa korjaamon tiskille katsomaan mekaanikon rypistyviä kulmia laskiessaan arviota korjauksesta aiheutuvasta laskusta. Tosin en vielä tähänkään päivään mennessä ole ymmärtänyt tätä vakavamielisyyttä. Itse voisin olla jopa hilpeä samassa tilanteessa. Mukavasti varmaa työtä, haasteita ja hyvä palkka ovat ainakin omalla kohdallani aina nostaneet tunnelmaa.
Puskurilla oli kyllä oma hintansa. Laina ei luonnollisestikaan ollut ilmainen. Lainalla on lainanhoitokulunsa ja korot. Näistä en paljoakaan ymmärrä, mutta hyväksyn osaksi diiliä. Laina on tuote tai palvelu, josta pitää maksaa. Enemmän vaivaannusta aiheuttivat vakuutukset, joita lainanantaja pakotti ottamaan suostuakseen myöntämään lainan. Parikymppiseen käyttöautoon tuntuu vain järjenvastaiselta ottaa mitään ylimääräistä vakuutusta. Tämän ikäisessä käyttöautossa ei ole aikuiselle miehelle mitään rahoja oikeasti kiinni, kukaan ei halua siihen murtautua ja omistajalla on hyvin todennäköisesti jotain tietotaitoa ongelmatilanteisiin. Vakuutusyhtiö en tarvitse sinua suojellakseni itseltäni!
Hiukan kuitenkin on pakko peruuttaa julkilausumasta. Kaksi vakuutusta ottaisin, jos ne voisi vakuutuslaarista yksitellen poimia pakollisen liikennevakuutuksen rinnalle. Ottaisin yhden tuulilasivakuutuksen ja sitten vaikka vielä yhden tuollaisen hinausvakuutuksen. Tuulilasi pelaa varsinkin talvisin kovaa rulettia lentävien nastojen ja hiekoitussoran kanssa. Osuuhan lopulta kohdille, ainakin jollekin. Voin haluamattani olla se joku. Tuulilasi on nykyään erityisen syynättävä katsastuksessa, joten talvista on tulleet hiukan liukkaampia ja pimeämpiä. Kun ajetaan vanhemmalla autolla, se viimeinen matka voi olla tulla milloin tahansa. Pienenä lohtuna suuren surun ja hädän keskellä olisi vakuutusyhtiön maksama hinaus romuttamolle.
Maksettuani auton tuli hiukan vainoharhaiseksi. Tajusin, että yksikään autoni, jossa on ollut laina päällä, ei ole hajonnut lopullisesti. Vain täysin omat autoni ovat uuvahtaneet sijoilleen viimeisen kerran. En tiedä, onko tässä jokin korrelaatio. Ehkä lainan mukana tulee suojelustonttu, joka ei anna auton hajota pahasti ennen kuin laina on kokonaan kuitattu pois.
Tonttu on varmaankin kasannut kamansa ja auto on pelkästään omistajansa armoilla. Omistaja taas on täysin internetistä saatujen aivoitustensa armoilla. Olisikohan ehkä sittenkin varmuuden varalle pitänyt pyytää lainalle lisää maksuaikaa? Olisiko ollut mahdollista pienentää lainanlyhennyksiä niin, että olisin saanut vielä vuoden lisää aikaa autolle. Pidän tästä pikkuruisesta Volvosta. Sillä on leppoisaa ajella ja sitä on mukavaa rassailla sopivilla keleillä.
Keskustelu
Ota autoliiton +jäsenyys. Saat autolehden ja hinaus- ja matkanjatko palvelut kohtuu hinnalla.
