Kolari

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Joskus autoon kyllästyy vain niin paljon, että toivoisi joutuvansa kolariin. Ei siis sellaiseen kolariin, jossa turvavöihin jää kuskin jäljet, vaan sellaiseen, jossa kolahduksen jälkeen noustaan autosta pois, poltetaan savuke ja aloitetaan keskustelu kolarin syyllisen kanssa. Kolmion takaa ja parkkiruudusta poistuvat autot ovat olleet toivelistallani. Liikenneympyrä olisi mieluisin paikka ottaa vastaan kanssa-autoilija muutama sentti auton kyljestä sisään. Kolmion takaa tulevan auton voi joutua ottamaan vastaan kovalla nopeudella, mitä en halua. Auton sisällä tavarat voivat vaihtaa paikkojaan, pää voi liikahtaa epämiellyttävästi eikä naisten kiljunta lopu alle minuutissa. Parkkipaikalla taas vastaanotto saattaa tapahtua liian hitaalla vauhdilla, jolloin kolhua ei pysty erottamaan entisistä kunniamerkeistä. Sellainen saattaisi jäädä pohdituttamaan pitemmäksi aikaa.

Haluan kolarin mediumina. Haluan kylkeen ryttyistä peltiä, joka sulkee oven lopullisesti. Haluan kohti kanttikiveä etenevän sivuttaisliikkeen, jonka voimasta rengas siirtyy paikoiltaan. Haluan syyttömyyden sekä kolarin toisen osapuolen epätoivoiset selitykset, kehotukset unohtaa tapahtunut sekä yrityksen päästä pälkähästä lahjoittamalla minulle muutaman satasen.  Sellaisen kolarin minä haluan.

Naiseni onnistui kerran ansaitsemaan uuden auton, kun kolmion takaa tuli toinen auto kylkeen. Soitin isälleni kolarin jälkeen. Isäni kysyi nopeasti alkuun, että kävikö naiselleni mitään. Kerroin, että silmälasit olivat tippuneet jalkatilaan eikä muita ollut kyydissä. Isä onnitteli hyvästä tuurista, ja kertoi, että tulisimme saamaan kaupan päälle vielä uuden autonkin. Autokorjaamon mieskin oli samaa mieltä isäni kanssa ja sanoi, ettei autoa tulla korjaamaan. Saimme samanlaisen auton, mutta uudemman, vähemmän ajetun ja suuremmalla koneella. Se oli hyvää tuuria. Naiseni tosin jonkin aikaan tarrautui oven käsitukeen jokaisen kolmion kohdalla, mutta se ei ajoani haitannut.

Joskus kelpaisi ihan rehellinen ojaan ajaminen. Minusta ei ole kuitenkaan miestä sellaiseen. Nykyään en edes laita ovia lukkoon. Toivon, että joku vain varastaisi autoni. Ehkä joku yö olen onnekas ja joku humalainen lähtee autollani ojan pohjalle päättyvälle huviajelulle. Ehkä humalainen olisi vielä rahakas humalainen ja korvaisi autoni ja vähän enemmänkin morkkiksen alaisuudessa. Mahdollisuudet eivät ole suuret, mutta ovat kuitenkin olemassa.

Minulla on parempikin suunnitelma. Aamupäivästä eläkeläismiehet lähtevät ajelulle. Useasti olen väistänyt heitä risteyksissä, liikenneympyröissä sekä parkkipaikoilla. Väistämisen syynä on ollut joko aikataulullisesti sopimaton hetki kolarille, tai sitten auto on ollut vielä liian uusi ja rakas suuremmille ulkoisille muutoksille. Joskus olen ajatuksissani vaistomaisesti väistänyt sopivalla hetkellä kohti tulevaa autoa, vaikka aikataulullisesti minulla olisi ollut yhdelle kolarille tilaa. Sellainen on hetken painanut mieltä.

Ensi viikolla voisi olla toisin. Kirjoitan kalenteriini päivämäärän kohdalle: kolari aamupäivällä. Tilaisuuden osuessa kohdalla sulkisin silmäni, puristaisin kovempaa ratista ja hymyilisin vakuutusyhtiön liikevaihdon myötäisesti papan työntäessä minulle rahaa uuteen autoon. Tilaisuudesta pitäisi kuitenkin olla täysin varma, koska voisin joutua kuuntelemaan papan ihmettelyä siitä, miksi ajan silmät kiinni hymyillen päin liikennemerkkiä.

En tietenkään voisi tehdä mitään sellaista. Pitää olla jotain kunnioitusta autoa kohtaan. Autolla on paljon paineita ja stressiä joka päivä. Pitää lyödä kipinää oikeassa suhteessa säädettyyn ilman ja polttoaineen seokseen, kiihdyttää tuhansia kiloja oikeaan nopeuteen sekä pysäyttää samat kilot tarkasti haluttuun kohtaan. Sisään on rakennettu runsasmäärä erilaista elektroniikkaa, joita on pidettävä yllä samalla, kun yrittää ladata talteen uutta energiaa. Ei myöskään saa jättää matkustajia tien varteen huonona päivänä, kun kaipaisi eniten lepoa, koska se saisi auton omistajan näyttämään idiootilta. Autolla on paljon vastuuta ja se on yritettävä parhaansa päivästä päivään. Nyt kaiken tämän lisäksi pitäisi ottaa kylkeen toinen auto, jotta omistaja saisi rahaa uuteen autoon lähes vakuutuspetokselta kuulostavasta tempauksesta. En voi tehdä sellaista. En voi olla niin julma. Vien huomenna autoni autopesuun enkä pihistele kassalla.