Vakionopeudensäädintä etsimässä

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Saabini vakionopeudensäädin ei ole koskaan toiminut. Kohdallani tämän lisävarusteen puuttuminen ei ole haitannut, koska en pidä vakionopeudensäätimestä. Olen yhden kerran kokeillut sitä eräässä toisessa autossa. Kokemus oli kuitenkin epämiellyttävä. Pieni pala auton hallittavuudesta katosi, kun vieras voima veti autoa eteenpäin. Muutenkin, mitä yhdellä toimestaan vapautuneella jalalla voisi ajon aikana tehdä? Vakionopeudensäädin tuntui siis hiukan pelottavalta, mutta myös täysin tarpeettomalta.

Myöhään perjantai-iltana mieleeni palautui Saabini toimimaton vakionopeudensäädin. Etsin internetistä uudemman kerran ratkaisua toimimattomuuteen, koska tulevaisuudessa mahdolliselle ostajaehdokkaalle olisi yksi puute vähemmän selitettävänä. Internetissä huomasin, että monilla muillakin Saab-heimolaisilla oli sama ongelma. Ongelman ytimenä pidettiin sähköhäiriötä. Eteeni sattui video, jossa näytettiin miten Saabin vakionopeudensäädintä käytetään. Videon perusteella olin käyttänyt lisävarustetta aina väärin. Ensimmäiseksi piti painaa yhdestä katkaisimesta, jotta vakionopeudensäädin aktivoituisi. Tämän jälkeen säädin otettiin toisesta napista käyttöön. Olin aina painanut vain toista nappia.

Lähdin oitis kokeilemaan oppimaani käytännössä, koska oli perjantai-ilta ja saisin rauhassa hiljaisessa ajankohdassa harjoitella lisävarusteen käyttöä. Pidemmällä suoralla sain huomata, että oppini eivät tehonneet Saabiini. Yritin saada vakionopeudensäädintä toimimaan eri valoyhdistelmillä samalla, kun taistelin lisävarusteen katkaisimia vastaan, koska kyseessä voisi olla vain pitkän käyttämättömyyden jähmeyttä yhdistettynä kevyeen sähköhäiriöön. Mikään ei tuntunut auttavan, vaan auton nopeus laski joka kerta tavanomaisesti päästettyäni jalan kaasulta.

Juuri kun oli luovuttamassa, näin taustapeilistä kuinka takana olevassa pakettiautossa välähti sinisiä ja punaisia valoja. Tajusin, miltä ajamiseni on täytynyt näyttää. Nopeuteni oli heitellyt voimakkaasti, kun olin vuoroin painanut kaasua ja nostanut jalan kaasulta testatakseni lisävarusteen kytkeytymistä päälle. Samalla olin raivokkaasti painanut ratin takana sijaitsevan viiksen katkaisimia ja kokeillut läpi eri valoyhdistelmät. Tällä yhdistelmällä auto ei ole voinut kulkea huomiota herättämättä suoraan ja tasaisesti, ohjesäännön mukaisesti. Tätä olin tehnyt muutaman kilometrin matkalla kuka tietää kuinka monta kertaa. Silmäni metsästi tienlaidasta bussipysäkkiä, jossa voisin viranomaiselle selvittää, että kyseessä ei ollut päihtyneen käyttäytyminen, vaan internetistä saadun äkillisen inspiraation tulos perjantai-illassa.

Pysäköin autoni bussipysäkille ja valomyrsky seurasi perässäni. Sammutin auton ja hiljaisuuden laskeuduttua jäin sydän rinnassa jyskyttäen odottamaan poliisikuulustelua. Roteva ja teräväkatseinen poliisi ilmestyi ikkunaruudun taakse. Kehoni oli jännityksestä jäykkänä, kun ikkuna hiljalleen laskeutui alas kevättalven pimeydessä. Poliisi pyysi rauhallisella äänellä saada nähdä ajokorttini. Antaessani ajokorttia selitin, ettei tämä ole sitä miltä ulkoa päin saattoi vaikuttaa. Selitykseni joutuivat ottamaan aikalisän, kun virkavallan edustaja kaivoi alkometrin esille. Puhalsin pitkään ja hartaasti. Suuni vapauduttua muovipillistä kerroin nähneeni netissä videon, josta uskoin vihdoin oppineeni käyttämään Saabin vakionopeudensäädintä. Poliisin katseesta oli terävyys kadonnut ja tilalle saapunut syvä epäusko. Jatkoin, että olin nyt kokeilemassa oppimaani. Koska kyse on kuitenkin Saabin sielunelämästä, ei mikään välttämättä ole kovin yksinkertaista. Lauseen loputtua poliisin kasvoilla oli jo leveä hymy. Bassovoittoiselle äänellä poliisi tiedusteli, toimiko nopeudensäädin. Vastasin, että näin poliisin pysäyttämänä ja alkometriin puhallettuani täytyy varmastikin todeta, että ei toimi tai henkiset kykyni eivät riitä sen käyttämiseen. Poliisi toivotti hyvää illan jatkoa ja jäin viilentyneeseen autoon odottamaan sykkeen tasaantumista.

Häntäkoipien välissä ajoin takaisin kotiini ja pohdin, pitäisikö lisävaruste vain unohtaa vai käydä korjauttamassa se Saab-asiantuntijalla hinnasta välittämättä. Mihin tarvitsen edes säädintä? Vakionopeudensäädin muuttaa kuskin vain ratilliseksi matkustajaksi. Tällainen ei sovi tyyliini. Kenen tarvitsee lepuuttaa jalkaa suoran pätkällä silläkin uhalla, että polttoaineenkulutus nousee? Suomen maanteillä on kuitenkin vastassa parin kilometrin välein vähintään kuorma-auto ylämäessä tai sitten joku nokkela vääntää risteyksestä eteen niin että abseista pyyhitään jarrupöly pois. Vakionopeudensäädin on pelkkä yksi rivi lisävarustelistalla ja loppupään käyttäjän vikalistalla. En pidä mahdottomana ajatusta, että edellinen tyylitietoinen Saabisti on ohjelmoinut koko hökötyksen pois. Hyvä, ettei toimi.