Eniten liikenteessä ärsyttää... kaikki?

Kuva: Adobe Stock

Aktiivisesti autoilevana ihmisenä sitä tulee nähtyä liikenteessä kaikenlaista hölmöilyä. Aina toisinaan tuntuu siltä, että eniten liikenteessä ärsyttää… kaikki (enkä ole varmasti yksin tämän tunteen kanssa). Vaikka suuri osa esimerkiksi keski-ikäisistä suomalaismiehistä kuvittelee olevansa likimain täydellisiä kuljettajia, tai jonkin sortin Tommi Mäkisiä tai Juha Kankkusia, on totuus se, ettei täydellisiä kuljettajia ole olemassakaan (edes ammattikuskit eivät ole täydellisiä). Me kaikki teemme virheitä liikenteessä ja niin kauan kuin ratin takana on ihmislajin edustaja, tämä tulee myös jatkumaan. Tosin, eiköhän jo lähitulevaisuudessa nähdä autoteillä myös täysin autonomisia autoja, mutta tuskin nekään aina täysin virheettömästi ajavat.

Mutta, esimerkiksi riittävällä rauhallisuudella ja tarkkaavaisuudella voi suurempia virheitä yrittää ainakin ennaltaehkäistä. Ja, kaiken maailman turhan hölmöilyn voi suosiolla jättää suoraan sinne kotipihaan, liikenne ei ole oikea paikka minkään sortin machoilulle tai uhoamiselle. Eikä kannata liian herkästi myöskään provosoitua (siitä hetken päästä lisää). Totuus nimittäin on, että toisinaan liikenteessä näkee sellaisia hölmöilijöitä, että jos arkiajaminen olisi urheilulaji, heitä ei pitäisi kelpuuttaa edes penkkiurheilijoiksi.

Mitkä sitten ovat sellaisia asioita, jotka saavat veren kiehumaan toisinaan (tai melko useinkin) siellä liikenteessä? No, sellaisia asioita voisi listata tähän alle varmaan satoja erilaisia, mutta tässä seitsemän, mitkä tulivat ensimmäisenä mieleeni:

1.      Tyhmät ja vaaralliset ohitukset

Harva asia liikenteessä on yhtä typerää, kuin vaaralliset ohitukset. Jo maalaisjärkikin sanoo, ettei tulisi koskaan lähteä ohittamaan ylämäessä tai juuri ennen mutkaa. Siinä ei vain ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Yhtä hyvin sitä voisi lähteä ohittamaan laput silmillä, lopputulos olisi yhtä turvallinen. En muutenkaan voi ymmärtää sitä logiikkaa, että miksi lähtisit riskeeraamaan omasi (ja vastaantulevan tai vastaantulevien) hengen vain ollakseen pari minuuttia aiemmin perillä (jos sitäkään)? Huvittavinta tässä kaikessa on vieläpä se, että monesti kun näkee jonkun paahtavan kauheaa kyytiä ohitse vaikka juuri ennen mutkaa, sitä luultavasti tavoittaa samaisen autoilijan vielä ennen perille pääsyä (siinä vaiheessa, kun tämä on juuttunut taas seuraavan letkan taakse). Siinä vaiheessa sitä aina miettii, että ”mikähän tuonkin hullun ohituksen pointti oli” ja alkaa suuresti epäilemään kyseisen kuljettajan täysjärkisyyttä.

2.      Liittyminen moottoritielle

Moottoritielle liittymisen pitäisi olla varsin yksinkertaista, ainakin teoriassa. Ajetaan liittymään, kiihdytetään ja sovitetaan nopeus moottoritien nopeusrajoitusta vastaavaksi, ja liitytään motarin oikealle kaistalle. Mutta, tämäkin tuntuu olevan liian monimutkaista joillekin. Sen sijaan, motarille yritetään liittyä ”ryömimällä” 60 kilometrin tuntivauhtia ja ihmetellään, kun alkaa pelottamaan. Kaikista ”parasta” on se, kun pysähdytään kokonaan (siis sinne liittymän päähän). Sitten se vasta vaikeaa ja pelottavaa onkin liittyä sinne motarille, kun muut paahtavat yli satasta ohitse ja itse on lähdettävä liikkeelle nollista. Etenkin jos alla on yhtään vanhempi ja tehottomampi menopeli, ei se kiihtyminenkään tapahdu ihan hetkessä. Ja, kas näin ollaan taas saatu vaaratilanne aikaiseksi.

Toki löytyy myös niitä kuljettajia, jotka liittyvät talla pohjassa motarille, vilkaisematta kertaakaan peileihinsä, ja aiheuttaen näin useampikin vaaratilanteita. Loistavaa, kertakaikkisen loistavaa, sanoisin (ja huomatkaa sarkasmini).

Nyt kun alettiin puhumaan moottoriteistä, tässä voisi samalla puhua laajemminkin moottoritiekäyttäytymisestä. Mainittakoon parina esimerkkinä vaikkapa oikealta ohittaminen ja peräpuskurissa roikkuminen. Oikealta ohittaminen on sallittua vain poikkeustilanteissa, muun muassa jonotilanteissa. Niin sanotusta normaalissa moottoritieajossa se ei ole sallittua.

Peräpuskurissa kiinni roikkuminen on sitten kokonaan oma juttunsa. Ymmärrän ja tiedän, että se on turhauttavaa, kun ajat vasemmalla kaistalla reipasta vauhtia ja sitten eteen ilmestyy auto, joka ajaa selvää alinopeutta (etenkin kun ollaan niin sanotulla ohituskaistalla). Mutta, ajaminen aivan peräpuskurissa kiinni ja hiillostaminen on typerää touhua. Moottoritienopeuksissa etenkin olisi aina hyvä olla reilu turvaväli, koska sitten kun se äkkijarrutus tapahtuu, niin saadaan taas ”hieno” ketjukolari aikaiseksi (ja pahimmassa tapauksessa henkilövahinkoja). Ja, kyllä, näitä tapahtuu melko usein (uutisissa on aika ajoin juttuja esimerkiksi Nelostiellä tai Kehällä tapahtuneista ketjukolareista).

Palatakseni vielä ohittamiseen, on aina hämmentävää nähdä, kun näkee rekan lähtevän ohittamaan toista rekkaa. Ohittaminen saattaa tällöin viedä useamman minuutin (tai siltä se ainakin tuntuu). Mikä hyöty voi olla tuollaisesta ohituksesta, kun molemmat ajavat kuitenkin kutakuinkin samanlaista nopeutta? Ja, kysyn tätä nyt aivan vilpittömästi, jos lukijoina on ammattikuskeja. Osaatteko sanoa, että mitä tuollainen ohitus hyödyttää?

Sitten ovat vielä nekin, jotka moottoritiellä kiihdyttävät oikealla kaistalla ollessaan aivan peräpuskuriisi kiinni ja siirtyvät vasta sitten sinne vasemmalle kaistalle (vaikka olisi ollut tilaa siirtyä sille jo paljon aiemminkin). Muistetaan, että nyt ei olla formuloissa ja meidän ei tarvitse yrittää luoda jonkinlaista ”imua” päästäksemme ohi siitä edellä olevasta autosta (vaikka kuinka moottoriurheilukansaa olemmekin). 

3.      Alinopeus

Ymmärrän, että kaikki meistä eivät halua kanavoida sisäistä Kimi Räikköstämme, mutta jos ajat 20 kilometriä tunnissa alinopeutta vaikka maantiellä, ja taakse on kasvanut 15 auton letka, aja vaikka bussipysäkille hetkeksi ja päästä muut ohitse. Uskallan väittää, että alinopeus aiheuttaa aivan yhtä paljon vaaratilanteita kuin ylinopeuskin. Alinopeus saa ihmiset tekemään suurissa määrin niitä hölmöistäkin hölmöimpiä ohituksia, joilla sitten vaarannetaan taas useamman ihmisen henki. Ei näin. Ja, jos ajaminen nopeusrajoitusten mukaan vain kerta kaikkiaan hirvittää liikaa, on myös keksitty julkinen liikenne (vaikka junien kulkemiseen ei voi läheskään aina luottaa, etenkään talvisin). Mutta, lyhyestä virsi kaunis, älä ole liikkuva tiesulku. Aja rajoitusten mukaan, tai ainakin päästä letka ohitsesi, ennen kuin ne hölmöistä hölmöimmät ohitukset alkavat.  

4.      Ajaminen punaisia päin

Tämänkin asian pitäisi olla niin sanotusti selvää pässinlihaa, mutta ei se vain ole. Ainakin kotikaupungissani Lahdessa olen huomannut sellaisen huvittavan ilmiön, että liikennevaloista lähdetään monesti liikkeelle madellen ja useamman sekunnin viiveellä, mutta sitä hidasta lähtöä yritetään sitten kiriä ajamalla punaisia päin. Ei näin. Liikennevalot eivät ole kehotus tai suositus, ne ovat sääntö. Kun valo on punainen, silloin pysähdytään. Koska, sitten kun ajetaan niitä punaisia päin ja ollaankin sekunnin verran liian myöhässä, niin saadaan aivan varmasti kolari tai ainakin jonkinlaista kaaosta aikaiseksi. Koska siinä vaiheessa on jo ehtinyt joillekin muille vaihtumaan vihreä valo.   

5.      Hidas liikkeellelähtö

Sitten pääsemme näihin äsken mainitsemiini hitaisiin lähtijöihin. Valo vaihtuu punaisesta vihreäksi ja liikkumisen sijaan he istuvat autoissaan ja tuijottavat joko puhelintaan, kaivavat nenäänsä tai miettivät ehkä vain elämän tarkoitusta. Sen pohtimiselle on aikansa, ja joskus sen paikka voi olla autossa, mutta ei liikennevaloissa. Eli muistetaan, että siellä liikennevaloissa odottaessa ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurata milloin valo vaihtuu punaisesta vihreäksi ja lähteä liikkeelle. Ei tarvitse miettiä maailmankaikkeuden syvintä olemusta tai tsekata uusimpia ilmoituksia Instagramista.

6.      Provosoitujat

Ah, ne aina niin ihanat provosoitujat. Suomalaisilla on tunnetusti melko alhainen itsetunto ja luulen, että tällä faktalla on paljon tekemistä herkän provosoitumisen kanssa. Kaikki menee heti niin sanotusti sinne ihon alle. Mutta, vaikka joku vieressäsi sattuisikin lähtemään liikkeelle rivakasti niistä liikennevaloista, se ei automaattisesti tarkoita, että tuo samainen henkilö yrittäisi kilpailla sinun kanssasi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi vain sitä, että hänellä on allaan sähköauto, joissa yleensä on melko paljon vääntöä, mikä puolestaan tarkoittaa pitkälti parempaa kiihtyvyyttä. Ja, jos joku roikkuu kiinni siellä takapuskurissasi, ei siitäkään kannata provosoitua (vaikka se kuinka ärsyttäisi).

Joskus olen myös nähnyt, että kun joku on kääntynyt maantielle suoraan toisen eteen (eli ei ole katsonut tarpeeksi hyvin etukäteen tai sitten yksinkertaisesti vain välittänyt), niin sen sijaan, että tämä takaa tuleva jarruttaisi tai nostaisi edes jalan pois kaasupolkimelta, hän monesti vain painaa lisää sitä kaasua. Täten on aiheutettu taas yksi aivan turha vaaratilanne, joka johtuu vain ja ainoastaan tilanteen aiheuttamasta provosoitumisesta. Ja kyllä, tiedän, että tuollaisessa tilanteessa se alkuperäinen syypää on se, joka ei tielle kääntyessään katsonut tarpeeksi hyvin ympärilleen, mutta ei sitä silti kannata lähteä kostamaan. Se ei hyödytä ketään eikä mitään, vaan päinvastoin.

7.      Pyöräilijät ja jalankulkijat

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, meillä ovat pyöräilijät ja jalankulkijat. Ah, pyöräilijät, nuo monesti trikoohousuissa viilettävät teiden valtiaat, tai ainakin itseään usein sellaisiksi luulevat. Älkääkä ymmärtäkö väärin, pyöräilen itsekin ja Suomi on pullollaan fiksuja ja hyvin käyttäytyviä pyöräilijöitä, mutta valitettavasti niitä huonosti käyttäytyviä yksilöitä löytyy joukosta jonkin verran. Heistä osa ei edes täysin tunnu tietävän liikennesääntöjä tai ainakaan välittävän niistä. Osa heistä tuntuu puolestaan tahallaan tekevän autoilijoiden elämästä mahdollisimman vaikeata. Vilkkaassa risteyksessä kääntyminen on jo itsessään melko hasardia touhua toisinaan ja sitten kun siihen yhdistetään suojatie sekä tuhatta ja sataa polkeva pyöräilijä (ja ehkä vielä heikko näkyvyyskin, vuoden- ja kellonajasta riippuen), joka ilmestyy kuin salama kirkkaalta taivaalta, menee autoilijan elämä erittäin vaikeaksi. Sitten meillä ovat vielä nämä, jotka polkevat autotiellä, vaikka vieressä kulkisi varsin selvästi pyörätie (ja vieläpä hyväkuntoinen sellainen).

Mutta, myös jalankulkijoista löytyy monesti moitittavaa. Osa vähät välittää liikennevaloista (heille valo on aina vihreä, ilmeisestikin). Osa loikkii huolettomasti autotien yli, vaikka viiden metrin päässä olisi suojatie (jos olet kävellen liikenteessä, jaksat varmasti kävellä ne viisi ylimääräistäkin metriä). Osa kävelee naama kiinni puhelimessa kuin mitkäkin zombiet konsanaan (eivätkä täten huomioi ympäristöään lainkaan). Etenkin suojatielle astuttaessa olisi aina hyvä ottaa katsekontakti lähestyvän ajoneuvon kuljettajaan, sillä ei kannata liikaa luottaa siihen, että se kauppakassi suojaa osumalta parin tonnin ajoneuvon kanssa.

Summa summarum, olen sitä mieltä, että autokoulussa pitäisi olla lisänä jonkinlainen maalaisjärkitesti. Sellainen testi voisi olla kyllä paikallaan kaikille pyöräilijöille ja jalankulkijoillekin.

Valittaminen ja vitsit sikseen, muistetaan, että vaikka siellä liikenteessä olisi minkälaisia ärsyttäviä asioita tahansa, ja vaikka ne tunteet olisivat kuumenemassa, koitetaan pysyä rauhallisina ja tiedostetaan, että maltti on valttia. Ollaan ihmisiksi, sillä muuten saadaan aikaiseksi vain romurallia.