Uuden Ford Explorerin ajaminen saa hymyn huulille

Nyt se on löytynyt – nimittäin sähköauto, josta olen oikeasti erittäin innoissani. Vastaus löytyy ehkä jopa hieman yllättävästä osoitteesta, nimittäin Fordilta. Ford on mielestäni ollut sähköautorintamalla hieman takaa-ajajan asemassa. Merkiltä löytyy toki nyt jo sähköisiäkin malleja, näistä etunenässä ehkä Mustang Mach-E, joita näkee jo jonkin verran Suomenkin katukuvassa. Mutta, liikkeelle lähtö oli silti varsin verkkainen moneen muuhun merkkiin, kuten esimerkiksi Hyundaihin, Kiaan, Volvoon ja Volkswageniin verrattuna.  

Ei se mitään, sillä uusi täyssähköinen Ford Explorer on monella rintamalla todella hyvä auto, jonka ajaminen saa leveän hymyn huulille. Niin kivaa se on.  

Nelipyörä-ketjuun kuuluva Lahden FordStore tarjosi minulle uuden Explorerin viikonlopuksi koeajoon ja vaikka en nyt varsinaista range-testiä tehnytkään, ajokilometrejä sen puikoissa kertyi silti noin parisen sataa ja sain varsin hyvää tuntumaa menopeliin. 

Ford on tehnyt itse asiassa varsin mielenkiintoisen peliliikkeen Explorer-mallin kohdalla. Se on ottanut suuren, isommankin perheen tarpeisiin sopivan maasturin ja tehnyt siitä… sähköisen crossoverin. Kyllä, kuulit oikein. Auto, jonka konepellin alla on normaalisti jyrissyt suuri (ja janoinen) bensakone, ja joka kokonsa ja ulkomuotonsa puolesta on suorastaan huutanut sanaa ”Amerikka!”, on nyt monella tapaa aiemman täydellinen vastakohta, suorastaan sivistyneen hillitty ja jotenkin kovin… eurooppalainen. Rohkea peliliike kaiken kaikkiaan siis, mutta onko se kannattanut? Otetaanpa selvää asiasta.

Ensisilmäyksellä huomaa, että Ford on yrittänyt vaalia vanhan Explorerin muistoa muotoilussa, sillä auton keula on edelleen melko massiivisen oloinen. Auton yleinen kulmikkuus puolestaan muistuttaa meitä siitä, että sen esi-isät olivat suuria ja rouheita maastureita, joita näkee paljon yhä edelleen amerikkalaisessa katukuvassa.

Palatakseni vielä tuohon keulaan, yksi selkeä muutos siinä kuitenkin on aiempaan verrattuna. Tunnuksenomainen ja suuri etusäleikkö puuttuu nimittäin kokonaan, koska sähköautossa sellaiselle ei yksinkertaisesti vain ole tarvetta. Sen sijaan keulasta löytyy tasainen paneeli, jollaisia näkee monessa muussakin sähköautossa nykyisin. Itse olisin ehkä jättänyt säleikön paikoilleen, ihan vaikka vain kosmeettisena elementtinä, sillä se tuo tietynlaista rouheutta auton ulkonäköön.  

Älkää ymmärtäkö väärin, uusi Explorer on kyllä ihan hyvännäköinen menopeli (etenkin sähkönsinisenä), mutta tavallaan ikävöin vanhan Explorerin amerikkalaista habitusta, ainakin mitä tulee siis ulkoiseen olemukseen. Vanha Explorer ei häpeillyt kokoaan tai olemustaan, vaan jyräsi teillä kursailemattomasti ja turhia häpeilemättä eteenpäin. Explorer tarkoittaa suomeksi tutkimusmatkailijaa ja siinä missä vanhan Explorerin kanssa olisi voinut eksyä vaikka maastoonkin, uusi versio tuntuu sopivan paremmin kaupunkiviidakkoon kuin oikeaan viidakkoon (ja toki sen ymmärtääkin, kun puhutaan crossoverista). Muotokielen eurooppalaisuuden huomaa siinä, että auton ulkonäössä on jotakin samaa kuin esimerkiksi äskettäin koeajamassani Volvo EX30:ssa. Nyt kun asiaa miettii, niin aika monilla sähköautoilla tuntuu itse asiassa olevan melko yhtenäinen muotokieli nykyään. Aivan kuin se olisi yhdessä päätetty jossain suljettujen ovien takana. Hmm...

Miltä auto sitten näyttää sisältä? Sisätilat ovat selkeät ja järkevät, eli tässä huomaa taas tämän eurooppalaisuuden, sillä kaikki amerikkalainen mahtipontisuus loistaa poissaolollaan. Pois lukien suuri (14,6 -tuumainen) keskinäyttö, joka tästäkin autosta löytyy, mutta sellainen löytyy nykyään lähes poikkeuksetta kaikista sähköautoista, joten se on sinällään vähän huono argumentti. Ja, vaikka Explorerin sisätilat eivät ehkä mitään vau-efektiä aiheutakaan, ne ajavat asiansa erittäin hyvin. Jos käytännöllisyyttä mietitään, autosta löytyy edestä esimerkiksi kaksi langatonta latauspaikkaa puhelimille, kätevästi sijoitetut mukitelineet (joita ei esimerkiksi Volvo EX30:ssa ollut laisinkaan ja jotka Renault Scenic E-Techissä oli sijoitettu ergonomian osalta hyvin hankalasti), muutamia fyysisiäkin painikkeita (esimerkiksi ikkunoiden säätämiseen ja ajovaloihin liittyen) sekä ratin painikkeet, joista esimerkiksi äänenvoimakkuutta saa kätevästi kasvatettua liu’uttamalla sormea miinuspainikkeelta pluspainikkeelle (sinällään pieni asia, joka kuitenkin jäi mieleen). Eikä unohdeta tietystikään keskikonsolin säilytystilaa eli MegaConsolea, jonne mahtuu 17 litran edestä tavaraa. Okei, MegaConsole jos mikä on suuri ja mahtava, eli hyvin amerikkalainen elementti.

Yksi erittäin mukava lisä uudessa Explorerissa, joka nykyään löytyy toki jo useammasta autosta, on kuljettajan eteen tuulilasiin heijastuva pieni HUD-näyttö, joka näyttää esimerkiksi ajonopeuden ja tiellä olevan nopeusrajoituksen. Autosta löytyy myös ohjaamon sivulta sivulle ylettyvä tunnelmavalaistus, jonka värimaailmaa pystyy keskinäytön takaa säätämään pitkälti haluamakseen. Tunnelmavalaistusta lukuun ottamatta Explorerissa tuntuu kuitenkin käytännöllisyys ajavan selkeästi turhan glamourin edelle ja hyvä niin, sanoisin. Mistä lähtien tutkimusmatkailijoilla on mukamas ollut jotkut Guccin vermeet niskassa? Niinpä.

Palatakseni muuten vielä tuohon keskinäyttöön, sen käyttöliittymä on varsin selkeä ja pelkistetty. Toisin kuin esimerkiksi EX30:ssa ja Scenic E-Techissä, Fordin käyttöliittymänä ei ole Googlea, vaan heidän oma järjestelmänsä (Ford SYNC). Sen kautta hallitaan esimerkiksi erilaisia ajotiloja (joita ovat Eco, Normal, Sport, Traction ja Individual), ajoavustimia, navigointia ja seurataan myös kulutusta.

Istuintilaa uudesta Explorerista löytyy tarpeeksi ainakin keskikokoisen perheen tarpeisiin, niin edestä kuin takaakin, mutta kaukana ollaan toki aiempien Explorer-mallien jättimäisistä tiloista, sillä koko auton luonne on täysin muuttunut. Eli nyt puhutaan tosiaan suuren perhemaasturin sijasta vain tilavasta crossoverista. Mutta, crossoveriksi tilat ovat siis varsin hyvät ja esimerkiksi takapenkeillä on riittävästi jalkatilaa jopa itseni kaltaiselle isokinttuiselle kaverille. Kuljettajan paikalta löytyy myös tilaa oikeastaan joka suuntaan katsottuna ja etupenkit tarjoavat tarpeeksi tukea pitkäkoipisille, kiitos pidennetyn reisituen.  

Tavaratilaa uudesta Explorerista löytyy 450 litraa ja penkit kaadettuna yli 1 400 litraa. Tavaratilan pitäisi siis riittää varsin mainiosti keskikokoisen perheen tarpeisiin. Toki, jos lähdetään vertaamaan aiempaan Exploreriin, niin tavaratilan koossa on tultu melkoisesti alaspäin, sillä aiemmin sitä tavaratilaa löytyi jopa yli 1 100 litran verran. Tosin, aiempi Explorer olikin kokonaan erilainen auto, joten sinänsä vertailu tämän osalta ei ole kovin reilua.

Mutta, sitten päästään siihen hauskimpaan osa-alueeseen tässä kyseisessä autossa, eli itse ajamiseen. Fordit ovat tunnetusti olleet lähes aina hyviä autoja ajaa, näistä vahvana esimerkkinä ajettavuusrintamalla jo pitkään loistanut Focus (pääsin muuten aikoinaan ajamaan Focus RS -mallia ja se on edelleen kaikkien aikojen hauskin auto mitä olen ajanut). Itse asiassa, yksi huonoimpia ajettavia Fordeja on yleensä ollut legendaarinen Mustang (vuosikymmenestä toiseen), mutta se nyt onkin tarkoitettu ratojen sijasta ennemminkin vain suoran pätkille. Ja tätä ei todellakaan tule ymmärtää väärin. Rakastan aitoa Mustang GT:tä, sillä sen 5,2 -litrainen V8-kone murahtelee varsin ihanasti ja ”Musseissa” nyt vain on sitä jotakin…  Pienet pojatkin tunnistavat Mustangin jo kaukaa, tai ainakin tunnistivat aikoinaan, ja se on aina hyvä merkki.

Uusi Explorer sen sijaan muistuttaa ajettavuudeltaan enemmän Focusta ja käyttäytyy kuljettajan hyppysissä todella ketterästi, kuin pieni ja sporttinen kauppakassi konsanaan (mitä se ei tietysti aivan kuitenkaan ole). Ajettavuus on tarkkaa ja terävää, ja auto menee juuri sinne minne sen haluaakin menevän (tässä auttoi myös koeajoyksilön nelivetoisuus). Alusta ei ole niin pehmeä kuin esimerkiksi Scenic E-Techissä, jota viimeksi koeajoin, vaan sen sijaan se on hivenen sporttisempi, mikä toisaalta sopii muutoinkin tämän auton luonteeseen. En muista milloin minulla olisi viimeksi ollut ratin takana yhtä hauskaa, sillä ajettavuus toimi kuin ajatus. Ja, kun kaasupolkimen painaa pohjaan, auto kiihtyy ja lähtee liikkeelle kuin hauki rannasta, parhaimmillaan noin 5,3 sekunnissa (kiitos sen sähköisyyden). Siitä päästäänkin auton varsinaisiin teholukemiin. Hevosvoimia tästä kyseisestä koeajoyksilöstä löytyy nimittäin konepellin… anteeksi, siis lattian alta 340, eli varmasti riittävästi miellyttämään kaikkia Matti ja Maija Meikäläisiä. Sen voin ainakin luvata, että moottoritielle liittyminen tai ohitteleminen eivät tule tuottamaan vaikeuksia, mikä taas on selkeä plussa turvallisuutta ajatellen.

Mennään sitten siihen rangeen. Tämä kyseinen koeajoyksilö oli varustettu 79 kWh -akulla ja oli niin kutsuttu Extended Range -versio (maksimirangeksi Ford lupaa kyseiselle versiolle 566 kilometriä, siinä missä takavetoisen perusmallin rangeksi luvataan 378 kilometriä). Tein autolla melko samanlaisen reissun kuin viimeksi Scenic E-Techillä, eli ajelin Lahdesta Heinolaan ja takaisin (tällä kertaa maantietä moottoritien sijasta kumpaankin suuntaan).

Ilma oli varsin viileä, vain parin asteen verran plussan puolella, mutta range ei näyttänyt missään kohtaa putoavan kovin dramaattisesti. Lähtiessäni Lahdesta auton antama kapasiteettilukema oli 83-prosenttia (sen hetkinen range 371 kilometriä) ja saapuessani takaisin mastokaupunkiin puolestaan 65-prosenttia (jäljellä oleva range oli silloin 297 kilometriä). Laskeskelin, että kokonaisajomatkaa tälle reissulle kertyi kaiken kaikkiaan 77 kilometriä, eli ajotietokoneen antama range piti kutinsa lähes täydellisesti (iso peukku siitä, koska näin ei ole ollut monenkaan ajamani sähköauton kohdalla).  

Uskon, että Explorerissa on vahvasti aineksia suomalaisten uudeksi suosikkiautoksi sähköautojen rintamalla. Se on toki eri asia, että nouseeko se lopulta sellaiseksi (moni varmastikin edelleen mieltää Explorerin mielessään varsin massiiviseksi menopeliksi), mutta kaikki ainekset siihen on olemassa. Hintakaan ei päätä huimaa (ainakaan sähköautoksi), sillä uuden Explorerin alkaen-hinta on vain noin 43 tuhatta euroa ja koeajoyksilön hinta puolestaan oli reilut 57 tuhatta euroa (joista lisävarusteiden osuus oli reilut 4 tuhatta euroa).  

Summa summarum, olen äärimmäisen vakuuttunut uudesta täyssähköisestä Explorerista. Hauskinta tässä on se, että haaveilin joskus myös vanhasta Explorerista, joka on sinällään siis täysin erilainen auto, mutta se ei sinällään haittaa, koska uusikin Explorer on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus (mielenkiintoinen vain vähän toisella tapaa). Ja, tämä taitaa sitä paitsi olla pitkälti Fordin nykyinen tapa tehdä asioita. Eli, otetaan nimi jostakin vanhasta ja tutusta, ja annetaan se jollekin kokonaan uudelle. Näin oli jo Mustang Mach-E:n kohdalla (jolla ei keulassa komeilevaa, juoksevaa villihevosta lukuun ottamatta ole mitään tekemistä aidon ”Mussen” kanssa). Joku voisi sanoa sitä pyhänhäväistykseksi, ja vaikka tosiaan itsekin niitä isoja bensakoneita rakastan, ei se ole minulle mikään maailmanloppu, vaikka Ford onkin päättänyt näin toimia. Kuten jo aiemmin tekstissäni mainitsin, Explorer tarkoittaa suomeksi tutkimusmatkailijaa, joten sinälläänhän tuo nimi on varsin osuva myös tälle uudelle versiolle. Nyt suunnataan taas tutkimaan jotakin uutta ja tuntematonta. Eikö vain?