Leonilla alle 60 000 km mittarissa ja turbo rikki?

Meille on tulossa lähiaikoina uusi auto, joten pitäisi pistää nykyinen Seat Leon myyntiin. Yhdeltä tavalliselta torstain ruokakauppakierrokselta Leonilla kotiin ajaessa mietimme, että mitä erityisominaisuuksia siinä on, joita kannattaa korostaa myynti-ilmoituksessa. Leonidas ilmeisesti kuuli suunnitelmat ja järkyttyi niistä niin, että kojelautaan syttyi keltainen moottorin vikavalo. Mitäs ihmettä? Olin varma, että valo sammuisi käynnistämällä auto uusiksi, mutta ei. Siinä se loisti syyttävästi kojetaulussa: “Jos aiotte minut myydä, niin en tee sitä teille helpoksi!”

Huomasin moottorin vikavalon juuri ennen kotipihaan kaartamista, joten en ehtinyt havaita auton toiminnassa mitään outoa. Seatin käyttöohjeen mukaan kyseessä olisi pakokaasujen valvontajärjestelmän häiriö, mutta mitään muuta tietoa ohje ei antanut. Ei sitäkään, että pitääkö auto korjata välittömästi ja saako sillä ajaa.

Viikonloppuna lähdin kuvaamaan Leonia myynti-ilmoitusta varten. Toiveistani huolimatta moottorin vikavalo ei ollut sammunut edes parin päivän levolla. Moottoritielle kiihdyttäessä auto tuntui tehottomalta ja samalla kojelautaan syttyi EPC-merkkivalo. Pysäköidessä mittaristoon ilmestyi vielä start-stop-järjestelmän virheilmoitus.

Ei voi oikeasti olla näin huono tuuri, että auto hajoaa muutamaa viikkoa ennen uuden saapumista!

Tavasin lisää käyttöohjekirjaa, joka kertoi, että EPC-merkkivalo valvoo bensiinimoottorin ohjausjärjestelmää. Jos se syttyy ajon aikana, moottorin elektroniseen ohjausjärjestelmään on tullut häiriö ja on käännyttävä ammattikorjaamon puoleen.

Monimerkkikorjaamon vianmääritys

Eihän siinä sitten muu auttanut. Varasin seuraavan viikon perjantaille vianselvitysajan Mikan & Anssin autohuollosta, joka on monimerkkikorjaamo, jossa käytin Leonin viime vuonna ensin akun vaihdossa ja myöhemmin jakohihnan vaihdossa ja määräaikaishuollossa.

Potilas diagnoosia odottelemassa.

OBD-järjestelmä oli antanut kaksi vikakoodia:

P334B, “Charge Pressure Control Actuator - Mechanical Malfunction”, joka kertoo, että hukkaportin käyttölaitteessa on mekaaninen vika. Vikakoodi tallennettu silloin, kun auto sytytti moottorin vikavalon ekaa kertaa.

P0299, “Boost Pressure Regulation - Control Range Not Reached”, joka kertoo, että turboahtimen ahtopainetta ei ole saavutettu. Vikakoodi oli tallennettu silloin, kun kiihdytin motarille ja autosta puuttui tehot.

Start-stop-järjestelmän virheestä ei ollut viitteitä.

Mekaanikko oli tutkinut autoa ja havainnut, että turboahtimen hukkaportin akseli on jumissa. Se oli irrotettu toimilaitteesta ja koitettu liikuttaa käsinkin, mutta se ei liikahtanutkaan. Hukkaporttia ei saa irrallisena varaosana, joten koko turboahdin pitäisi vaihtaa.

Aargh, kuulostaa kalliilta! Ja sitä se oli.

Seat Leon turbon vaihto maksaisi 1850-1900 e. Hinta muodostuu seuraavasti: uusi turboahdin 1090 e, rahti 50 e, tiivistesarja 65 e, öljynvaihto 99 e ja työ 350-400 e. Tehdaskunnostetun turboahtimen voisi saada halvemmalla, mutta niitä ei ollut löytynyt.

Suututti ihan sikana! Leonilla on ajettu seitsemässä vuodessa pikkuisen alle 60 000 km, missä ajassa turboahtimen ei pitäisi todellakaan hajota. Autoa on pidetty kuin kukkaa kämmenellä ja olen vaihtanut siihen öljytkin vuosittain, vaikka huolto-ohjelman mukaan se tarvitsisi tehdä vain 2 v välein.

Mutta ei siinä silti muu auttaisi kuin korjata auto, että sen voi pistää myyntiin. Huoltoneuvoja kuitenkin suositteli, että ennen kuin auto korjataan, minun kannattaisi kääntyä merkkihuollon/maahantuojan puoleen ja tiedustella, voitaisiinko siellä tulla vastaan korjauksen hinnassa, koska turbon pitäisi tosiaan kestää paljon pidempään kuin 60 tkm, jopa auton eliniän.

Suoraselkäistä toimintaa monimerkkikorjaamosta, että eivät vain korjanneet (luvallani tietty), vaan suosittelivat merkkihuollossa asiointia. Ajatellaan siis asiakkaan parasta eikä omaa bisnestä.

Niinpä lunastin potilaan takaisin. Laskua vianetsinnästä kertyi 164 e.

Merkkihuollon vianmääritys

Seuraavaksi suuntasin Seatin merkkihuoltoon Jyväskylän Autotarvikkeelle. Huollatin Leonin siellä aina ennen, kunnes siirryin viime vuonna säästösyistä monimerkkikorjaamoon, jossa määräaikaishuolto hihnan vaihtoineen ja ilmastointihuoltoineen maksoi 200 e vähemmän.

Kerroin Autotarvikkeen huoltoneuvojalle kaiken, mitä edellinen huoltoneuvoja oli minulle kertonut Leonin tilanteesta ja tiedustelin mahdollisuutta maahantuojan goodwill-hyvitykseen.

Huoltoneuvoja ei oikein uskonut, että autosta voisi olla turbo rikki näin vähillä kilometreillä, mutta katsoi silti koneeltaan suoraan korjauksesta mahdollisesti saatavan goodwill-hyvityksen summan. Järjestelmä ei tarjonnut mitään hyvitystä lähes 7 vuotta vanhaan autoon, mutta heillä on kuulemma “muitakin keinoja”. En tiedä mitä.

Minun mielestäni turboahtimen hajoaminen pitäisi mennä virhevastuun piikkiin, sillä virhevastuu ei ole aikasidonnainen, vaan se kestää tavaran oletetun käyttöiän ajan. Jos hyvitystä ei tulisi, vetoaisin siihen. Kuluttajariitalautakunnalta löytyy jopa yksi turboahtimen rikkoutumista koskeva tapaus, jossa käytetyn auton myyjän piti maksaa vahingonkorvausta, kun 100 000 km ajetun 6 vuotta vanhan auton turbo hajosi 3 vuotta ostamisen jälkeen.

Enivei, jotta merkkihuolto pääsisi selville, mikä autoa vaivaa, heidän pitäisi tietysti itse tutkia auto. Vianmäärityksen 135 e/h tuntihinta tuntui jäätävältä, koska periaatteessa vika oli jo selvillä ja se olisi vasta alkua kalliille korjaukselle.

Sain huoltoajan reilun viikon päähän, mikä tuntui tuskaisen pitkältä ajalta roikkua epätietoisuuden löysässä hirressä! Huoltoneuvoja ehdotti, että voisin tuoda auton heille jo ennen huoltoaikaa, ja he ottavat auton työn alle aiemmin jos aikaa vapautuu. Näin tein, sillä en viitsinyt turbovikaisella autolla ajella ylimääräisiä, vaikka monimerkkikorjaaon huoltoneuvoja olikin sanonut, ettei se tuosta enempää voi hajota.

Jo muutaman päivän päästä Autotarvikkeen huoltoneuvoja soitti. Ja tällä kertaa oli iloisia uutisia, sillä turboa ei tarvinnutkaan vaihtaa!

Mekaanikko oli havainnut, että ahtopaineen säätimen ja hukkaportin läpän liitoskohta (“linkku”) oli ruostunut todella tiukasti jumiin. Aiheesta löytyi valmistajan tekninen tiedote, jonka ohjeen mukaisesti liitos oli avattu, puhdistettu ja voideltu kuumarasvalla. Tämän jälkeen ahtopaineensäädin oli mukautettu uudelleen. Lopuksi autolla oli tehty 42 km koeajo (kuumaksi asti) ja todettu toiminnan olevan virheetöntä.

Kustannuksia vianselvityksestä ja korjauksesta kertyi 402,55 e. Paljon rahaa, mutta tuntui pikkusummalta verrattuna siihen, että turboahdin olisi pitänyt vaihtaa kokonaan!

Kustannukset jakautuivat tarkemmin seuraavasti: vianselvitys 108 e, korjaus 268,15 e ja kuumarasva 5,70 e. Lisäksi tarveaineet 20,70 e, mikä on 5,5% laskutetun työn osuudesta. (Olen kirjoittanut tarveaineista joskus enemmän.)

Korjattu Leonidas!

Miksi ahtopaineen säädin ruostui jumiin?

Huoltoneuvojan mukaan tehtaan tiedotteessa ei selitetty ruostumisen/jumittumisen teknistä taustaa, joten syitä voi vain arvailla. Hän tuumi, että koska ahtopaineen säätimen mekanismia liikuttaa hyvin pieni moottori, se ei varmaan vaadi paljonkaan korroosion aiheuttamaan kitkaa, että toiminta jumittuu. Osa on myös moottoritilassa alttiina koville lämpötilan vaihteluille.

Huoltoneuvoja mietti myös, että onko ajo ollut yksitoikkoista. No sitä se on kyllä ollut! Viimeiset pari vuotta lähinnä kauppaan ja takaisin. Ja muutama reissu, mutta eihän niissäkään loputonta kiihdyttelyä ole, kun matkavauhtiin vaan ja kevyellä kaasulla eteenpäin.

Minusta vika kuulosti vastaavalta, kuin se että jarrulevyt voivat ruostua käyttämättömyyttään. Olenko ajanut niin taloudellisen kevyellä kaasujalalla, että turboahdin on ruostunut? Pitäisikö turboa käyttää välillä reilusti kuten jarrujakin?

Mutta tiedä sitten. Tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota.

Mitä opimme tästä? 

Ihan tärkein oppi tästä keissistä oli, että jos autoon tulee mysteerivika, kannattaa se viedä suoraan merkkikorjaamoon. Heillä on käytössään tehtaan tekniset tiedotteet (TPI) ja sitä kautta paras tieto kyseisestä automallista.

Siinä missä monimerkkikorjaamon ratkaisu jumittuneeseen hukkaportin akseliin olisi ollut vaihtaa koko turboahdin, merkkihuollolla oli suoraan valmistajan ohjeet jumin avaamiseen. Hinta oli alle neljänneksen turbon vaihdosta.

Monimerkkikorjaamolla käynti aiheutti minulle sekä ylimääräisiä kustannuksia että sydämentykytyksiä, kun olin viikon siinä uskossa, että tämä käy vielä todella kalliiksi… Mutta olkoot ne tämän keissin oppirahat. Suoraan merkkihuoltoon menemällä olisin saanut auton nopeammin kuntoon. Olisin varmasti taivastellut korjauksen hintaa, mutta kaikki on suhteellista!

Olen erittäin kiitollinen Mikan & Anssin Autohuollon huoltoneuvojalle, joka suositteli kääntymään merkkihuollon puoleen. Minulle itselleni se ei tullut jostain syystä alunperin mieleenkään, vaan ajattelin vain, että vien auton tähän hyväksi havaitsemaani huoltoon, että kyllä ne asian ratkaisee. Ja että ei 7 vuotta vanhaa autoa enää viitsi käyttää merkkihuollossa, kun se on niin kallistakin.

Kalleuskin on kyllä vähän niin ja näin. Merkkikorjaamolla on oma Seat Economy -huolto-ohjelma yli 5 vuotta vanhoille autoille, missä käytetään edullisempia osia, jolloin hinta on kilpailukykyisempi. 

Kysyin mielenkiinnosta tarjouksen Leonin 7-vuotishuollosta, vaikka en sitä itse enää aiokaan huoltaa auton vaihdon takia. Merkkikorjaamon tarjous oli yllättäen halvempi. Kun vertasin tarjouksia, monimerkkikorjaamolla oli ylimääräisiä huoltokohteita; aiemmin hoidettu sytytystulppien vaihto (60 tkm tai 48 kk) ja raitisilmasuodatin (60 tkm tai 24 kk). Nämä oli tehty Leoniin jo aiemmissa huolloissa.

Jo tehdyt kohteet olisi toivottavasti huomattu huollossa huoltokirjaa tutkimalla ja jätetty tekemättä. Kun vähensin ne tarjouksesta, monimerkkikorjaamo oli vain vajaa 30 e halvempi. Sen verran pieni hintaero, että jos Leon olisi meillä säilynyt, olisin ehkä tämän turbokeissin jälkeen palannut Autotarvikkeen asiakkaaksi, vaikka minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa Mikasta ja Anssista.

Pst! Vielä yksi vika olisi …

Leon on jo muutaman vuoden ajan satunnaisesti kesken ajamisen antanut virheilmoituksen "Error: Workshop! Only leave vehicle in position P”, joka näkyy mittariston näytöllä pari sekuntia ja katoaa sitten. Virhe liittyy vaihteenvalitsimen mikrokytkimeen, joka lukee vaihdekepin asennon väärin.

Olen pitänyt sitä lähinnä kosmeettisena vikana, enkä ole jaksanut korjauttaa. Tosin ilmeisesti jos vika jää päälle, autoa ei pysty lukitsemaan.

Googlettamalla virhettä selvisi, että siitä on ollut jopa takaisinkutsukampanja USA:ssa ja Kanadassa tietyissä vuosimallien 2011-2019 Volkswageneissa.

Pyysin siitäkin mielenkiinnosta tarjouksen, vaikka tuskin sitä korjautan enää itse. Odotin jotain 500 e paukkua, mutta se olisikin vain 270 e. Osia olisi jopa ollut Autotarvikkeen hyllyssä odottamassa.