Autoliiton AL 100 juhlaliittopäivät

Kotikaupungissani Jyväskylässä järjestettiin keväällä Autoliiton liittopäivät, johon liiton aktiivit kokoontuvat joka toinen vuosi. Tänä vuonna liittopäivät olivat ihan erityiset ja nimeltäänkin AL 100 juhaliittopäivät, koska syksyllä tulee täyteen sata vuotta siitä, kun Autoliiton edeltäjäjärjestö Autoklubi perustettiin.

Olin tarjoutunut auttamaan tapahtumassa, koska sitä oli järjestämässä oma Autoliiton osastoni Jyväkylä sekä Tikkakoski, mutta järjestäjillä oli homma niin hyvin hallussa, että ei minua tarvittukaan. Sain siis nauttia keskittyä vain nauttimaan viikonlopun ohjelmasta ja tapaamaan tuttuja.

Tähtiajo

Lauantaiaamu alkoi perinteisellä tähtiajolla. Se oli alkujaan vuonna 1927 perustetun Yleisen Autoliiton (YAL) liittokokousten yhteydessä pidettävä kilpailu, jonka yhtenä tarkoituksena oli herättää kiinnostusta automatkailuun. Nykyisin Tähtiajo järjestetään vuosittain Autoliiton liittopäivien tai liittokokouksen yhteydessä ja tämän vuotinen kisa oli jo järjestyksessään 93.

Osmo ajoi, Mika kartturoi ja minä olin takapenkin aivot. ;D Vähän samaan tyyliin kuin viimeksikin! Reitti johti Laajavuoresta Harjulle, jossa saimme tehtäväksi selvittää mm. harjun korkeuden Jyväsjärven pinnasta, kuinka monta kertaa ja miten monella eri reitillä harjun erikoiskoe on järjestetty yms. Kysymykset eivät muuten olleet ihan helpoimmasta päästä! 

Takaisin Laajavuoressa saimme vastata vielä muutamaan lisäkysymykseen. Piti mm. tietää, mitä erityistä eräässä tiekirjan ruudun paikassa on ja missä olimme viimeksi nähneet Nokian vuonna 1934 ensiesittelemät Kelirenkaat. Eka kohta oli helppo, siinä on Harjun erikoiskokeen maali. Rengaskysymys sen sijaan oli kinkkinen emmekä keksineet siihen mitään. Oikea vastaus oli Harjulla sijaitseva tykki. Ei tullut mieleenkään! Harjun etapilla oli itse asiassa ohjeena tehdä havaintoja ympäristöstä, mutta unohdimme kokonaan poistua autosta, kun uppouduimme googlettamaan vastauksia kysymyksiin.

Lauantain ohjelma

Lauantain virallisessa ohjelmassa oli lukuisia puheenvuoroja erilaisista autoiluun liittyvistä aiheista.

Itseäni kiinnosti eniten puheenjohtaja Martti Merilinnan esitys autoalan trendeistä liittyen muun muassa sähköautoihin ja päästötavoitteisiin.

Suomen päästöt ovat 1,5 promillea koko maailman päästöistä. Suomi ei voi siis yksinään pelastaa maailmaa vähentämällä päästöjään, mutta voi toki näyttää hyvää esimerkkiä muille.  

Liikenteen päästöjä vähentäisi Merilinnan mukaan mm. autokannan uusiutuminen ja sujuvammat reitit,koska silloin ei seistä ruuhkissa päästelemässä. Myös bussiliikenteen kehitys sujuvammaksi vähentäisi päästöjä. Se ei saisi kuitenkaan tapahtua tavallista autoilua vaikeuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämisen haasteena on se, että Suomessa ei ole joukkoja ja siksi henkilöauto onkin täällä hyvä kulkuväline.

Martti Merilinna kertoi, että Suomen liikenteen kilometreistä suurin osa tapahtuu autoilla. Henkilöliikenteestä 57% on auton kuljettajana ja 22% matkustajana. Bussilla kulkee 6% ja raiteilla 5%. Tavarasta puolestaan 86% kulkee kumipyörillä.

Monet tahot ovat esittäneet a(r)vauksia sähköautojen määrästä vuonna 2030. Merilinna keräsi kaikki vaihtoehdot yhteen kaavioon.

Marko Jokela tiivisti esityksen hyvin Moottorin verkkosivuille, käy lukemassa se tästä!

Toyota Gazoo Racingin esitys tallin logistiikan toiminnasta oli myös kiinnostava. Tiesittekö, että yhdellä kuskilla saa olla vuoden aikaan käytössä kolme auton koria ja kolme moottoria? Kilpailun jälkeen auto puretaan lähes atomeiksi ja kasataan sitten taas.

Ikäautoilijana liikenteessä -aiheinen esitelmä ei juuri koskettanut minua ja silmäni meinasivat painua väkisin kiinni aikaisen heräämisen jäljiltä. Sen huomasi auditoriossa pari riviä ylempänä istunut kaverikin, joka herätteli minut tekstiviestillä “Älä nuku!” :D

Viimeisenä esittäytyivät Autoliiton kummikuljettajat. Mieleeni jäi erityisesti lahjakas Henri Hokkala, joka ajoi ensimmäisen rallinsa vuonna 2015, voitti junioreiden hopeaa vuonna 2016 ja pronssia 2017. Viime vuonna hänet valittiin AKK:n Tulevaisuuden Tähdeksi.

Iltajuhla

Virallisen ohjelman jälkeen oli pari tuntia aikaa juoda kahvia, seurustella ja tälläytyä iltajuhlaa varten. Oli kätevää kun tapahtuma oli kotipaikkakunnalla, niin ei tarvinnut matkustaa ja pystyi käydä kotona vaihtamassa juhlavaatteet ylle!

Iltajuhlassa esiintyi Mieskuoro Sirkat, joka lauloi muutaman hyvin eri tyylisen kappaleen. Ihan paras oli liittopäiviä varten uudelleen sovittettu ja sanoitettu Eppu Normaalin “Urheiluhullu”, joka olikin nyt “Autoiluhullu”.

Juhlassa kuultiin myös Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Riitta Mäkisen tervehdys 100-vuotiaalle Autoliitolle ja tanssittiin Paula koivuniemen tahtiin. Luulen, että kaikkien mielestä illan paras osuus oli silti Tikkakosken osaston ensimmäisen puheenjohtajan, 100-vuotiaan Martti Mäkisen spontaanisti pitämä puhe ja lauluesitys. Yleisö nauroi vedet silmissä, kun elämäniloinen sotaveteraani esitti sanoittamiaan laulelmia.

AL 100 -juhlaleivos.

Illan päätteeksi paljastettiin Tähtiajon voittajat ja meidän tiimi oli saanut eniten pisteitä! Perinteisesti järjestävän seuran jäsenet eli paikalliset eivät ole saaneet osallistua kilpailuun, joten emme voineet kuitenkaan voittaa. Tiedä sitten auttoiko paikallistuntemus vai ei, koska Googlehan se oli joka lauloi vastaukset kysymyksiin. Harjun EK:n maalin sen sijaan ainoina tunnistimme. Voisi sen periaatteessa tunnistaa ei-paikallisetkin, jos ralleja seuraavat.

Tähtiajoon osallistuneet kuljettajat saavat perinteen mukaan muistoksi tähtilaatan, johon on kuvattu pitopaikkakunnan vaakuna. Kartturit saavat erilaisen palkinnon, jossa on kuvattuna usein jokin pitopaikkakunnan maamerkki.

AL 100-v tilaisuus

Sunnuntaiaamu jatkui juhlallisella AL 100-v tilaisuudella. Sirkat esiintyivät tilaisuudessa kahdesti, mutta harmillisesti emme saaneet kuulla enää “Autoiluhullua” vaan juhlallisemmat Finlandian ja keski-Suomen kotiseutulaulun.

Juhlassa Autoliiton puheenjohtaja Martti Merilinna esitti otantoja Autoliiton tulevasta 100-vuotishistoriikista. 

Alussa järjestöjä oli useampia; ensimmäinen oli vuonna 1919 perustettu yläluokan Suomen Automobiiliklubi, johon pääsi vain kutsusta. Vuonna 1925 perustettiin Maaseudun  Autonomistajien liitto ja vuonna 1927 Yleinen autoliitto. Vuosikymmenten aikana klubeissa tapahtui yhdistymisiä ja vuonna 1972 Suomen Autoliitto ja Suomen Autoklubi yhdistyivät Autoliitoksi. Nykyään Autoliitossa on yli 126 000 jäsentä, mikä on enemmän kuin missään poliittisessa puolueessa.

Martti Merilinna kertoi historiakatsauksessaan, että jo 30-luvulla autoilua verotettiin rankalla kädellä, mutta vain pieni osa tuotoista käytettiin teiden parantamiseen. Kuulostaa jotenkin tutulta?

Historiakatsauksen päätteeksi katsoimme Autoklubin 50-luvulla julkaiseman videon siitä, miten autolla ajaessa pitää toimia.

Yleisö hykersi, kun videolla opastettiin varoittamaan kadulla kulkevia lapsia tööttäämällä. Vartioitu tasoristeys kehotettiin ylittämään varovasti, sillä laitteet saattaa olla rikki tai vartija mennyt kahville. Ihan ajankohtaisia aiheita liikenteessä nykyisinkin, mutta ehkä vähän eri tavalla kerrottu.

AL 100-v tilaisuuden juhlapuheessa liikennelääketieteen professori, emeritus Timo Tervo kertoi liikenteen suurimman vaaran olevan alkoholi, lääkkeet ja huumeet.

Tervo kritisoi ylinopeuksien kameravalvontaa ja kertoi, että vaikka Suomessa jaetaan ylinopeussakkoja yli tuplat Ruotsiin ja Norjaan nähden, ei Suomi kuitenkaan erotu edukseen eurooppalaisessa liikenneturvallisuusvertailussa. Liikennekuolemat ovat hieman vähentyneet viime vuosina, mutta syynä tuskin on kameravalvonta vaan autojen parantunut turvallisuustekniikka. Huumausaineiden vaikutuksen alla olevia kuljettajia kameravalvonta ei paljasta.

Liikennelääketieteen professori, emeritus Timo Tervo kertoi myös liikenneturvallisuuden kehittymisestä.

Tilaisuuden lopuksi palkittiin lukuisia ansioituneita autoliittolaisia.

Satunnaisia huomioita

Näissä tapahtumissa kun on muutaman vuoden pyörinyt, alkaa kasvot jäädä mieleen. Että on nähnyt ne aiemminkin, mutta ei tiedä yhtään, kuka on oikeasti kyseessä.

Viikonloppuna oli myös pari kohtaamista tuttujen ihmisten kanssa, joita ei tunnistanut, koska konteksti oli väärä. Näitä ihmisiä ei ole tottunut näkemään Autoliiton touhuissa. Lauantaina eräs mies tervehti, että “toimittajakin täällä” ja mä siihen, että oot hirveän tutun näköinen, mutta en yhtään muista kuka olet. Kiropraktikkonihan se siinä! Siellä hän oli laulamassa Sirkkojen riveissä. Sama juttu Opelin Johannan kanssa, jonka tunnistin vasta, kun hän esitteli itsensä, vaikka olemme tavanneet muissa yhteyksissä parikin kertaa aiemmin.

Tapahtumissa huomaa myös valitettavan tosiasian, että järjestötoiminta ei kiinnosta nuorempaa sukupolvea. Tunnen itseni keski-ikäisten ja eläkeläisten joukossa melkoiseksi junioriksi, vaikka olen itsekin jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Jotenkin sitä kaipaisi oman ikäistään seuraa... 

Liittopäivillä oli mukana Autoliiton 100-vuotisjuhlavuoden keltainen kuplavolkkari, johon saa laittaa nimmarin, jos on allekirjoittanut vetoomuksen vapaan liikkumisen puolesta Autoliiton sivuilla. Auto kiertää tänä vuonna lukuisia tapahtumia, kantsii käydä nimmaroimassa! Jos tarkkaan katsotte kuljettajan puoleista etulokasuojaa, löydätte sieltä tutun nimen... :)