Autolla eurooppaan - mistä löytää maakohtaiset liikennesäännöt ja muut tiedot?

* Kirjan arvostelukappale saatu Autoliitolta

Saadessani keväällä kutsun sähköautojen roadtripille euroopan halki mietin, että mitähän kaikkia liikennesääntöjä minun pitäisi tietää eri maissa. Onko jossain matkan varrella ruuhkamaksuja tai ympäristövyöhykkeitä? Onko autoissamme kaikki varusteet, mitä vaaditaan eri maissa ajamiseen? Entä mitä pitää maksaa siltojen ylityksistä ja moottoriteistä?

Vastaukset näihin ja moniin muihin automatkailijaa mietityttäviin kysymyksiin löytyvät Autoliiton julkaisemasta “Autoillen Euroopassa” kirjasta, josta ilmestyi viime vuonna jo 49. uusittu painos. 

Autoliiton julkaisema Autoillen Euroopassa kirja on sen verran tuhti lukupaketti, että kaikkea tietoa ei pysty mitenkään sisäistämään yhdellä lukukerralla.

Kirjassa on ihan järjettömästi tietoa liittyen eri maissa ajamiseen. Alussa on yleistä asiaa automatkailusta (ja myöskin matkailuauto- moottoripyörämatkailusta!) ja turvallisuusohjeita ja vinkkejä mm. vuoristossa ja tunneleissa ajamiseen sekä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Myös autonvuokraukselle on oma kappale ja siinä listataan lyhenteitä erilaisista lisäturvista, mitä autonvuokraussopimukseen tarjotaan.

Perustietojen jälkeen kirjassa esitellään aakkosjärjestyksessä euroopan 35 suosituinta automatkailumaata. 

Jokaisessa maassa toistuvat samat aihekokonaisuudet, joita ovat mm. perustiedot maasta, tiedot tiestöstä ja tärppejä hyvistä reiteistä sekä ruuhkautuvista ajankohdista, autojen maahantuloasiakirjat ja pakolliset varusteet, rajanylityspaikat, lemmikkien säädökset ja tietoa maan yleisestä turvallisuustasosta. Lisäksi kirjassa kerrotaanmm. leiriytymisestä, polkupyöräilystä ja julkisesta liikenteestä.

Polttoaineista esillä on enimmäkseem vain bensa, diesel ja kaasu. Kirjassa kerrotaan niiden nimet eri maiden kielillä, huoltoasemien yleiset aukioloajat ja maksutavat. Sähköautojen latauspisteistä kerrotaan lähinnä miten paljon niitä on kussakin maassa, mutta ei juuri muuta.

Jokaisen maan osio alkaa perustiedoista, joissa kerrotaan fiksusti myös palvelumaksuista ja maan sähköpistokemalli. Olisin tuohon kaivannut lisäksi tietoa vesijohtoveden juomakelpoisuudesta.

Liikennesäännöistä käydään läpi mm. yleiset nopeusrajoitukset, väistämissääntöjä, valomääräyksiä ja rengasmääräyksiä. Monista maista on esitelty myös muutama erikoisempi liikennemerkki ja suomennoksia liikennemerkkien lisäkilvistä, jotka voivat aiheuttaa satunnaiselle kulkijalle hämmennystä.

Onneksi monet liikennmerkit ovat yleismaailmallisia, kuten vaikka nämä vieriviä kiviä ja kuoppia osoittavat. Edempänä oleva lumiketjumerkki on myös hyvin ymmärrettävissä, mutta lisäkilvestä sen alla ei ota tolkkua ilman Google kääntäjää.

Liikennesäännöistä olisin kaivannut paikoitellen tarkempaa tietoa. Esimerkiksi miten vilkkua kuuluu käyttää eri maiden liikenneympyröissä? Ja missä saa vaikka tehdä U-käännöksen? (Sveitsiläinen poliisi pysäytti minut uukkarin jälkeen…) Toisaalta kirja kasvaisi Raamatun mittoihin jos säännöt olisi joka maasta tosi tarkat. Nyt kerrotaan lähinnä yleisimmät, millä estetään peltiä rypistymästä.

Jos peltiä kuitenkin pääsee rypistymään tai auto jättää tielle, niin jokaisen maan sivukokonaisuuden alussa kerrotaan hätänumerot ja tiepalvelun yhteystiedot, neuvotaan miten toimia liikenneonnettomuuden sattuessa ja kerrotaan minkälaisia vakuutusmuodollisuuksia kyseisessä maassa on.

Erilaiset tie-, tunneli- ja siltamaksut sekä ympäristövyöhykkeet ovat automatkailijalle tärkeää tietoa. Ne on koostettu kirjaan selkeästi ja lisäksi kerrotaan, miten maksut hoidetaan ja mistä mahdolliset tuulilasitarrat saaa hankittua.

Ruotsin ja Tanskan yhdistävän Juutinrauman sillan ylittäminen henkilöautolla maksaa 52 euroa paikan päällä maksettuna ja 47 e verkossa etukäteen ostettuna. Me saimme reissullamme kaupan päälle upean auringonlaskun!

Uloasajoportit italialiselta maksulliselta moottoritieltä eli autostradalta. Ensimmäinen ajokerta näiden läpi olisi ollut paljon jännittävämpi, jos en olisi lukenut etukäteen käyttöohjeita kirjasta.

Jokaisen maan liikennerangaistuksista on kerrottu esimerkkejä, joten matkailija voi etukäteen katsoa, mitä maksaa jos töppäilee tai kannattaako yleensäkään töppäillä. Lisäksi monista maista kerrotaan miten sakot pitää maksaa.

Osasta maista on kirjassa kartta, mutta se ei ole niin tarkka, että sen mukaan voisi juurikaan suunnistaa. Eli kannattaa hankkia reissuun erikseen kohdemaan kartta, jos ei pärjää Google Mapsilla. Me pärjäsimme roadtripillä ihan hyvin Google Mapsilla, mutta voisin kuvitella, että paperisesta kartasta hahmottaa paremmin etäisyydet.

"Autoillen Euroopassa" on melko raskasta luettavaa, sillä teksti on ladottu hyvin tiiviisti. Siitä olisi toisaalta tullut varmaan aikamoinen tiiliskivi väljemmällä taitolla, kun asiaa on nytkin yli 300 sivua. Toisaalta kirja onkin enemmän hakuteos kuin kannesta kanteen luettava opus.

Kirjassa on paljon linkkejä erilaisille nettisivuille, mistä voi lukea lisää tietoa esimerkiksi liikennesäännöistä, ruuhkamaksuista, rajatarkastuksita ja niin edelleen. Pitkät linkit ovat  ikäviä kirjoittaa käsin selaimeen, mutta onneksi monet niistä löytyvät Autoliiton verkkosivuilla olevasta matkustusoppaasta. Osa tiedoista on avoinna kaikille ja osan näkee vain sisään kirjautunut Autoliiton jäsen.

Kirjan jokaiselle maalle on tehty matkustusoppaan lisäksi oma sivu, johon pyritään päivittämään kirjan julkaisun jälkeen muuttuneita tietoja.

Kaista- ja ajoneuvokohtaisia nopeusrajoituksia ja muita liikennemerkkejä moottoritiellä Saksassa.

Yhden pikku virheen tein kirjan kanssa road tripillä. Unohdin sen Italiaan ajamisen ajaksi laukkuuni, kun painettiin vaan kaasu pohjassa ja takki auki menemään! Luin kirjan ennen reissua, mutta tietoa on niin valtavasti, ettei sitä kaikkea voi muistaa.

Oli noloa tajuta reissun jälkeen, että jaa, Sveitsissä olisi pitänyt ostaa moottoriliikennetiellä ja moottoritiellä ajamista varten auton tuulilasiin tiemaksutarra. Hupsis ja laskua odotellessa! Nooh, se ei onneksi tule minun osoitteeseeni. :D

Milanossa vältyimme ZTL ympäristövyöhykkeen sakoilta ihan vaan sillä tuurilla, että oltiin liikenteessä sähköautolla. Niillä saa ajaa Milanon ympäristövyöhykkeillä vapaasti, kun taas polttiksilla ajaessa olisi varmaan tullut jälkitoimituksena lasku tai useampi... Näistä automatkailijoiden virheistä oli Tekniikan maailman sivuilla juttukin viime kesänä. Myöskin Milanossa pysäköintiin olisi kannattanut lukea kirjasta vinkit, sillä jätimme auton sakkopaikalle.

Saako tähän pysäköidä? Riskillä jätimme auton siihen ja onneksi sitä ei hinattu pois. Kirjasta nimittäin paljastui, että keltaisella viivalla ympäröityyn ruutuun saa pysäköidä vain purkamista ja lastaamista varten. Valkoinen viiva kertoo paikan olevan ilmainen ja sininen maksullinen.

Kannattaa ehdottomasti hankkia “Autoillen Euroopassa" kirja jos suunnittelee automatkaa. Lisäksi muistaa kerrata kohdemaan liikennesäännöt, rajoitukset ja maksut vielä ennen maahan saapumista!