Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä

Veljeni muutti tänä syksynä opiskelemaan Ylivieskaan, joka minun näkökulmastani sijaitsee huitsin Nevadassa. Teimme mieheni kanssa sinne parin päivän pikavisiitin viikonloppuna.

Vaihtaako vai eikö vaihtaa?

Matkaa edeltävällä viikolla olin kahden vaiheilla, vaihtaisinko Poloon talvirenkaat vai en. Kyttäsin sääennusteita ja meinasin jo lähteä liikenteeseen kesänakeilla, kunnes keskiviikkona lauantain ennuste näyttikin räntäsadetta ja niinpä oli taivuttava talvirenkaisiin.

Olin suunnitellut vaihtavani renkaat itse autonhuoltokurssilla, mutta koska päätös vaihdosta tuli aika äkkiä, vaihdatin ne Jyväskylän Autotarvikkeella Polon huolenpitosopimuksen piikkiin. Tarvikkeella oli vähän kiire, mutta puhelimessa saamani lupauksen mukaan sain auton vähän vajaassa tunnissa takaisin nastat alla ja hyvin pestyt kesärenkaat takakontissa. Kesärenkaat olivat juuri pestyiksi hämmästyttävän kuivat (= toki vähän kosteat, mutta ei yhtään vettä valuvat) vaikka auto oli niin lyhyen aikaa poissa. Autopesulan renkaiden vaihdossa auto on aina ollut päivän ja silti rengaspusseista on en jälkeen voinut välillä valuttaa vettä.

Uutukaiset nastarenkaat (Nokian Hakkapeliitta 7) ropisivat aluksi todella paljon, mutta jo 15 km ajon jälkeen huomasin niiden selkeästi hiljentyneen. Tai niin kuvittelin. Maantiellä renkaat kuulostivat vain siltä kuin olisi ajanut tosi kovilla rengaspaineilla, mutta taajamanopeuksissa ropina on kyllä aikamoinen! Toivottavasti hiljenevät... Rengaspaineet olivat kaikissa renkaissa vaihdon jälkeen 2,6 bar eli ihan ok.

Optimaalisin reitti?

Ennen reissua arvoin, mitä reittiä Jyväskylästä Ylivieskaan kannattaisi ajaa. Googlemaps ehdotti ajamaan Nelostietä kunnes Pihtiputaanjälkeen olisi käännytty Elämäjärventielle (seututie 658) ja ajettu sitä Haapajärvelle saakka, missä olisi jatkettu Ylivieskaan valtatietä 27 pitkin. Matkaa 246 km ja aika-arvio 3:32 h.

Matkaan lähtiessä käskin navigaattorin opastaa meidät Ylivieskaan. Pihtiputaan jälkeen katsoimme puhelimesta Googlemapsia ja totesimme ajaneemme Elämäjärventien risteyksen ohi. Navigaattorin mielestä optimaalisin reitti oli ajaa yksinkertaisesti nelostietä Pyhäjärven tuntumaan saakka, mistä sitten käännyttiin suoraan valtatielle 27.

Paluumatkalla koitin saada navigaattorin ohjaamaan meidät Googlemapsin ehdottamaa reittiä pitkin, mutta se oli itsepintaisesti sitä mieltä, että Pyhäjärven kautta ajaminen olisi sekä optimaalisinta että nopeinta. Niinpä palasimme takaisin samaa reittiä. Pyhäjärven reitti oli 25 km pidempi, mutta matka-aika liki sama, vaikka Googlemaps arvioi ko. reitin ajoajaksi 3:48 h. Unohdin kirjata ylös yhden suunnan ajoajan, mutta koska ajotietokone antoi viikonlopun kokonaisajoajaksi vain hieman vajaa 7 h, ei meillä millään voinut mennä tuohon reittiin liki neljää tuntia.

Ohituskaistoista

Olen ajanut todella vähän pitkiä matkoja yhdessä mieheni kanssa ja nyt huomasinkin, että se on tosi kivaa, kun voi yhdessä keskustella kaikenlaisista liikennetilanteista. Hämmästelimme mm. Äänekosken ja Pihtiputaan välisten ohituskaistojen lyhyyttä: eihän 900 metrissä ehdi millään ohittaa edellä ajavia rekkoja, jos haluaa pitäytyä edes suunnilleen 100 km/h rajoituksen mukaisessa nopeudessa.

Paluumatkalla ollut 600-metrinen ohituskaista oli todellinen pohjanoteeraus. Kun näin pimeällä kyseisen kaistan liikennemerkin kiihdytin edelläni ajaneiden tuntumaan, mutta saavutettuani ne totesin että ei mitään toivoa ajaa ohi, kun kaista loppuu jo 600 m päästä ja annoin nopeuden pudota. Täysin järjetöntä tehdä noin lyhyitä ohituskaistoja, jotka oikein kannustavat ajamaan ylinopeutta.

Mieheni teki ohitukset aina aika reippaasti, koska ei halunnut kökkiä ohituskaistalla kovin pitkään. Pakko oli kyllä yhdessä vaiheessa huomauttaa, että turhaan ajat ylinopeutta, kun kaistaa riittää ohitukseen normaalillakin nopeudella. Olisihan se kiva että ohituskaistoilla saisi ylittää nopeusrajoituksen 10-20 km/h jotta ohitukset olisivat ripeitä, mutta kun ei saa, niin silloin täytyy vain yrittää hillitä itsensä ja ajaa rajoituksen mukaan. Lyhyehköillä ohituskaistoilla oma nopeuteni on yleensä 105-108 km/h luokkaa, että en minäkään ihan täydellinen ole.

Paluumatkalla ohitin eräällä n. 1,5 km pituisella ohituskaistalla yhden rekan ja meinasin ohittaa kauempana edellä ajavan säiliörekankin, mutta kaistaa-on-jäljellä-600-m merkin kohdalla arvelin, että kaista ei enää riitä ohitukseen vauhdillani, joten vaihdoin kaistaa toisen rekan taakse ja annoin nopeuden tippua rekan 80 km/h:iin. Siinä vaiheessa edellä ajanut rekka päätti yllättäen antaa tilaa kaikille ohittajille ja antoi nopeutensa tippua alle 60 km/h:iin. Siinähän sitten himmailin sen takana, kun en enää kehdannut lähteä ohittamaankaan. Tosi monta autoa ajoikin vielä ohi. Tosi kilttiä rekalta antaa ohittajille tilaa, mutta mietin että olisiko hidastamisesta voinut antaa jonkinlaisen merkin tai antaa nopeuden hidastua heti kaistan alussa eikä vasta puolivälin jälkeen?

Ylivieska-city

14 000 asukkaan Ylivieska tuntui aika pieneltä paikalta. Keskustassa ei ollut yhtään liikennevaloja, mutta "sisäänajotiellä" markettien vieressä niitä oli kolmet peräkkäin. Ja niihin jokaisiin piti pysähtyä, vaikka ajoin ihan rajoitusten mukaan. Todellinen punainen aalto normaalin vihreän aallon sijasta. Kotimatkalla ne sentään olivat yhteistyökykyisemmät eikä niihin tarvinnut ihan pysähtyä, kunhan vaan hiljenteli jokaisiin.

Paluumatkalla kaivoin kameran esiin kuvatakseni liikennevalojen punaisen aallon, mutta pääsimmekin pysähtymättä läpi jokaisista.

Yhdellä suojatiellä Ylivieskassa oli kätevä jalankulkijoiden turvallisuutta lisäävä tekijä: kun jalankulkija lähestyi suojatietä, sitä osoittavien liikennemerkkien päällä alkoi vilkkua oranssit varoitusledit. Viime vuonna täällä Jyväskylässä oli vastaava mekanismi Satamakadun ylittävällä vaarallisella suojatiellä sillä erotuksella, että ledit vilkkuivat suojatiemerkkien sinivalkoraitaisissa tolpissa. Jostain syystä tolpat kuitenkin kerättiin pois muutaman viikon jälkeen. Ilmeisesti kyseessä oli vain kokeilu, mutta minun puolestani se olisi saanut jäädäkin, koska välkkyvät tolpat ovat erittäin hyvä heräte.

Kävelijöistä varoittava suojatie. (Jouduin photoshoppaamaan kuvaan välkkeen, koska kamera ei onnistunut sitä tallentamaan.

Halpaa bensaa

Paluumatkalla pysähdyin tankkaamaan Pyhäjärven Vaskikelloilla, koska siellä oli reissun ehdottomasti halvin bensa. Neste Expressillä 95E10 maksoi 1,479 e mikä ei ole varsinaisesti halpaa, mutta viime aikojen hintatasoon nähden ihan edullista. Yleensä on tottunut siihen, että kaikki maanteiden varrella olevat huoltoasemat myyvät toinen toistaan kalliimpaa polttoainetta, joten tämä oli kiva yllätys. Samaan aikaan Jyväskylän halvin 95 maksoin 1,499 e.

Samalla sain laskettua Polon keskikulutuslukeman pelkästä maantieajosta. Ajotietokoneen mukaan keskikulutus oli 5,6 l / 100 km ja tankkauksesta laskettu 5,7 l / 100 km, jotka molemmat ovat Polon ilmoitettuun 4,4 l /100 km maantiekulutukseen nähden aika korkeita. Luulen kyllä, etten ikinä pääse niihin. Alin Polon keskikulutus mihin olen päässyt on 5,0 l / 100 km, kun ajoin Jyväskylästä Lievestuoreelle ylämäkiin hyytyvän rekan perässä.

Vaskikelloilla oli liikennemerkeistä tehty taideteos, joka näytti pimeällä kameran salamavalossa aika hienolta.

Hurja peräkärrääjä

Jossain vaiheessa paluumatkaa nelostielle oli tulossa jostain risteyksestä pientä peräkärryä vetävä auto. Ajoimme risteyksen ohi emmekä kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota, olimme vain tyytyväisiä ettei tarvinnut jäädä ajamaan peräkärryn taakse.

Ehkä parinkymmenen kilometrin jälkeen joku auto lähti ohittamaan meitä, kun ajelimme erään rekan perässä jonossa reilua 80 km/h. Kappas, sehän oli sama peräkärryn vetäjä. Sen jälkeen saimme jännityksellä seurata, kuinka peräkärryä vetävä auto pikkuhiljaa ohitti edellä ajavat ja myös sen rekan. Ainakin pimeässä terävät kaistanvaihdot näyttivät hurjilta ja oma juttunsahan on vielä se, että peräkärryä ei saa vetää kuin 80 km/h nopeudella. Vaikka mekin ohitimme rekan jossain vaiheessa, katosi tämä vauhdikas peräkärrynvetäjä nopeasti näkyvistä.