Pyöräilyneuvontaa

Pyöräillessäni keskiviikkona töihin jouduin poliisin pysäyttämäksi Schaumanin puistotien liikenneympyrän luona. Olin kuulemma ansainnut palkinnon, koska käytin pyöräilykypärää. Myslipatukka oli iloinen yllätys aamuun! Kyseessä oli valtakunnalliseen pyöräilyviikkoon kuuluva aamuinen pyöräilyneuvonta, jonka olivat järjestäneet poliisi, Liikenneturva ja ammattikorkeakoulu.

Käytin heti tilaisuuden hyväkseni ja kysyin polkupyöräpoliisilta, miten tie kannattaisi ylittää liikenneympyrän jälkeen. Se on nimittäin paikka, jossa otan vielä joku päivä auton kanssa yhteen. Kerroin ensin miten sen menen: käpälä ojoon hyvissä ajoin ennen ympyrää, että aion mennä tien yli. Ja sitten menen päättäväisesti.

Poliisi kommentoi, että teen juuri oikein koska olen etuajo-oikeutettu ja selosti leppoisasti, että autojen on väistettävä kevyttä liikennettä aina ympyrästä poistuessa ja ympyrään tulessa taas on väistettävä koska siinä on kolmio. Tietenkin jos toisella puolella tietä ei olisikaan kevyenliikenteenväylää, ei suojatie olisi pyörätien jatke eikä siinä saa pyöräillä. Mutta tässä tapauksessa ei ole mitään epäselvää, sillä kevyenliikenteenväylä on molemmin puolin tietä eli tien saa ylittää ajamalla. Olin hieman yllättynyt poliisin jutustelusta, sillä odotin edes hieman sen suuntaista kommenttia, että kannattaisi vähän kumminkin varoa. Mutta ei mitään. Toki katson ennen tien ylitystä että väistääkö autot ja jarrutan tarvittaessa, mutta en varta vasten ryhdy autoja väistämään.

Miksi paikka on sitten niin vaikea? Kuten kuvastakin näkyy, liikenneympyrän muoto on sellainen, että sataman suunnasta tulevat autoilijat ajavat käytännössä siitä vain läpi eivätkä välttämättä huomioi, että heidän pitäisi väistää suojatietä ylittävää pyöräilijää. Vastakkaisesta suunnasta ympyrään tulijoilla on selkeämpi väistämisvelvollisuus, mutta ei siinäkään iltapäivisin aina kovin halukkaita olla väistämään (aamulla liikenne on lähinnä ympyrästä pois ja iltapäivällä ympyrään).

Nyt kun lopulta kohtasin jyväskyläläisen poliisin, sain myös tilaisuuden kysyä Kilpisenkadun ajamisesta pyörällä. Kysehän on viime keväänä blogaamastani aiheesta eli siitä, pitääkö Kilpisenkatua ylöspäin ajaa sen vasemmalla puolella olevaa kevyenliikenteenväylää kaksi korttelia ja korttelien välissä käydä ajamassa yksi kortteli kadun oikeassa reunassa, koska siitä kevyenliikenteenväylä puuttuu. Vai voiko koko matkan ajaa kadun oikeassa reunassa, koska tieliikenneasetuksen mukaan lyhyen matkan saa ajaa vaikka toisella puolella katua olisikin kevyenliikenteenväylä. Merkinnän kirjoittamisen jälkeen koitin selvittää "lyhyt matka" termin voimassaoloa enemmänkin. Kysyin asiaa poliisin palautelomakkeella, johon ei tullut mitään vastausta sekä kaupungin kysymyspalstalta, josta saamani vastauksen mukaan aina saisi ajaa kadun oikeassa reunassa jos sillä puolella ei ole kevyenliikenteenväylää (mikä ei ole totta, koska muutenhan asia olisi ollut alkujaan päivänselvä). Liikenneopekaverini kanssa tulimme siihen tulokseen, että yksi kortteli voidaan laskea "lyhyeksi matkaksi".

Poliisi ja Liikenneturvan edustaja olivat molemmat yhtä mieltä siitä, että kaupunkialueella yksi kortteli on selkeästi lyhyt matka ja niinpä on siis täysin laillista pyöräillä Kilpisenkatu ylös saakka kadun oikeaa reunaa ajaen. Hienoa, että asiaan tuli lopulta varmistus!

Poliisi jutteli muutenkin Jyväskylän pyöräilyominaisuuksista, kunnes totesi, että pitää muitakin pyöräilijöitä kohdata. Oli joka tapauksessa kiva tapaaminen.