Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi

Marraskuussa järjestetyillä Auto 2018 -messuilla oli koeajettavana lähes 170 autoa eli varmasti jokaiselle jotakin. Itse valitsin ajoon vähän spesiaalimpaa kalustoa, sillä peruskiesejä voi koeajaa kotimaisemissakin.

Kia Stinger 2,0 T-GDI RWD GT-Line 5D A/T MY18 - korealainen haastaja

Aloitin päivän Kia Stingerillä, jossa minua kiehtoo muotoilu, urheiluautomaisuus ja se että se tulee Koreasta. Miten se haastaa eurooppalaiset fastbackit kuten Audi A5, BMW nelossarja ja Volkswagen Arteon?

Otin Stingeristä kylmätyypit Jyväskylän Suuressa Autokauppapäivässä toukokuussa, mutta koeajoa en ehtinyt sopia ennen kuin auto myytiin pois.

Fiilikseni Stingeristä oli "ihan jees". Päivän ekaksi autoksi tosi hyvä, mutta illalla tätä juttua kirjoittaessa en muistanut siitä enää hirveästi eli ei jättänyt mitään superia muistijälkeä. Se kulki kivasti, äänet olivat mainiot ja 80 km/h rajoitus tuntui ihan liian rajoittavalta! Negatiivisina puolina mainittakoon, että automaatti vaihtoi vähän laiskasti ja A-pilarit blokkasivat näkyvyyttä etuviistoon yllättävän paljon.

Koeajolla auton takapenkki oli täynnä Kian promoottoreita, jotka tulivat mukaan tutustumaan koeajoreittiin. Ei heitä kaikkia olisi pakko ollut ottaa mukaan, mutta totesin että jos he haluavat mukaan niin siinähän ahtautuvat kyytiin. Keskipaikalla istunut kyllä kommentoi, että kyllä hän olisi siinä voinut istua pidemmänkin matkan.

Kia Stingerin muodoissa silmä lepää. (kuva: Niko Kuokka)

Mercedes-Benz A 250 AMG-line - huippuhyvä autokuumeen nostattaja

Tapasin aamupäivällä sattumalta autotoimittaja Arttu Toivosen, jolta kyselin, että mitä autoja voisin koeajaa ja hän suositteli mm. A-sarjan Mercedes-Benziä. Testasin sitä itse asiassa jo viime kesänä lyhyesti paikallisellä jälleenmyyjällä ja tykkäsin! Siinä kojelaudan näytöt olivat pientä mallia, joten messuilla oli hyvä tilaisuus päästä katsomaan, miltä isommat näytöt näyttäisivät.

Arttu suositteli testaamaan A-sarjasta 200 hv versiota, jotta voisin tunnustella, miltä sen kaksoiskytkinautomaattivaihteisto tuntuu. Hänen mielestään se ei nimittäin oikein toimi yhteen tuon moottorin kanssa. Kommentti yllätti minut, sillä pidimme mieheni kanssa automaatista viime kesän koeajolla tosi paljon. Mielestämme se oli paljon paremmin ajan tasalla siitä, mitä kuski haluaa, kuin esimerkiksi meidän Seat Leonin DSG.

Vaihteiston toiminta jäi mysteeriksi, sillä valitsin lopulta koeajoon 250 hv AMG-line version, joka olikin todella pirteä tapaus! Auto oli mielestäni paljon kivempi ajettava kuin Kia Stinger ja itse asiassa kruunasinkin sen koeajojen suosikkiautokseni.

Jossain vaiheessa reitillä auto yllätti minut hidastamalla automaattisesti, kun edellä oleva auto hidasti. Luulin ensin, että auto on todella fiksu, mutta olinkin kytkenyt huomaamattani vakionopeussäätimen päälle. Seuraavassa risteyksessä auto pysähtyi kokonaan kun edellä ajava pysähtyi ja lähti sen mukana taas liikkeelle. Ah, adaptiivinen vakionopeussäädin on niin mahtava keksintö! Leonissakin on se, mutta se ei lähde enää uudestaan liikkeelle jos on joutunut pysähtymään.

Yhtä lukuunottamatta kaikissa messuilla koeajamissani autoissa oli sähköiset penkkien säädöt. Niillä penkin asennon saa tarkasti haluamakseen, mutta kun koeajolle lähtö tapahtuu vähän kiireessä, olisivat manuaaliset säädöt olleet paljon nopeammat käyttää ja ennen kaikkea omaksua.

Mersusta en löytänyt penkin säätöjä ollenkaan ennen kuin esittelijä huomautti, että ne ovat ovessa. Ristiseläntuen säätöä ovessa ei kuitenkaan ollut, vaan se oli sijoitettu hieman epäloogisesti penkin sivuun. En hahmottanut säätönapin toimintaa missään vaiheessa täysin, ja sainkin säädettyä sen sopivaan asentoon vasta ihan koeajon lopuksi riittävän monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Muuten A-Mersun penkit olivat kyllä todella hyvät.

Täytyy sanoa, että A-sarjalainen herätti pikkuisen autokuumetta. Älyttömän hyvän näköinen ja toimiva paketti! (kuva: Niko Kuokka)

A-sarjan iso mittaristo on kyllä yksinkertaisen tyylikäs! (kuva: Niko Kuokka) 

Hyundai i30 N 2.0 T-GDI Performance Pack 275 hv - parhaat äänet

Tavallinen Hyundai i30 ei ole herättänyt minussa minkäänlaista kiinnostusta, mutta kun messuilla oli tarjolla tehokas N-versio, niin johan muuttui ääni kellossa! I30 on siis Golf-kokoluokan auto ja i30 N on vastine Golf R:lle. Voimaa on siis enemmän kuin pienessä kylässä.

Hyundain kyytiin hyppäsi maahantuojan edustaja, jolla oli hyvät jutut ja jolta sai hyviä vinkkejä auton ajamiseen.

Koeajoaikaa valitessani en tajunnut ollenkaan, että on perjantai ja klo 16.30 muutama muukin olisi liikkeellä Helsingin kaduilla. Voin kertoa, että neljän ruuhka ei ole mikään optimaalisin ympäristö tällaiselle manuaalivaihteiselle sporttikulkineelle. Oli suorastaan auton väärinkäyttöä madella sillä aina kymmenen metriä kerrallaan ja pysähtyä taas! Alkumatkasta myös sammutin auton pariin kertaan ennen kuin opin, miten paljon kaasua pitää käyttää liikkeelle lähtiessä.

Kun lopulta pääsimme ruuhkasta 80 km/h tielle, pääsi auto paremmin oikeuksiinsa. Kunnolla kaasua painaessa tuntui jopa, että auto lähtisi lapasesta. Koeajolla auto oli niin sporttiasetuksilla alustan ja moottorin suhteen kuin mahdollista, mutta jos matkaa ajaisi niin sitten kelpaisi pehmeämpikin kyyti.

Hyundai i30 N:ssä oli messevät ralliäänet, jotka tulevat kokonaan pakoputkistosta eikä mistään kaiuttimista.

Ihmettelin ruuhkassa madellessani, että miksi auto pörähteli itsekseen kun painaa kytkintä. Kyseessä oli kuulemma automaattinen välikaasu eli auto olettaa että olet vaihtamassa vaihdetta koska käytät kytkintä ja nostaa siksi valmiiksi kierroksia.

Kun kaasun painoi nopeasti pohjaan (kierrokset johonkin 4000 rpm:ään) ja päästi sitten irti, pakoputkesta kuului poksahtelua. Viihdytimme itseämme ja aiheutimme varmaan muiden keskuudessa pahennusta testailemalla sitä useampaan otteeseen. :D

Suzuki Jimny 1,5 VVT 4WD GLX 5MT - jotain ihan muuta

Suzuki Jimnyn bongasin aamun ekalla koeajolla, jolloin naureskelin kaverille, että miten hassu keltainen laatikko se oli. Arttu kertoi, että Jimny on hauska ja suositteli testaamaan sitä. Hän kuvasi sitä autoksi, joka ei yritä esittää olevansa hienompi kuin onkaan. Se on kuulemma kuin koon 41 kumisaapas - käyttöön tarkoitettu, mutta ei sovi ihan jokaiselle…

Olihan se sitten pakko lähteä testaamaan, kun oli sarjassamme jotain ihan muuta! Moni muukin taisi lla samaa mieltä, sillä Jimny oli ihan jatkuvasti ajossa.

Jimny ei ollut mitenkään koolla pilattu. Ovia oli vain kaksi, ja takapenkille pujottautua etuoven kautta. Kaverini housut ratkesivat, kun hän kipusi takapenkille. :’D Tilaa takapenkillä oli kuulemma ihan riittävästi, kun sinne oli vain päässyt. Pääntilaa autossa oli todella paljon, eikä kaksimetrisen koeajattajan pää ollut lähelläkään kattoa.

Tien päällä Jimny tuntui asialliselta työkoneelta. Kojelaudan mittaritkin olivat väritykseltään perinteisen oranssit - mitä sitä turhaan hienostelemaan.

Jimnyn rouheaa olemusta rikkoi kyllä pahasti keskelle kojelautaa ruuvattu kosketusnäyttö, mutta “onneksi” sitä ei ole tarjolla Suomeen tuotavissa malleissa. Kuka nyt metsässä navigoisi?

Arkiajossa Jimny on takavetoinen, mutta maastoa varten Jimnyssä on erikseen päälle kytkettävä neliveto sekä hidas neliveto. Vetotapaa vaihtava keppi on suoraan kiinni jakovaihteistossa toisin kuin monissa autoissa, joissa kepin asento käskee vain sähköisesti autoa vaihtamaan vetotapaa. On siinä omanlaistaan fiilistä.

Suzuki Jimnyn laatikkomainen muotoilu ja pirteä väri käänsivät päitä koeajolla. (kuva: Niko Kuokka)

Koeajojen käytännön järjestelyt

Autojen koeajot sujuivat messuilla hyvin jouhevasti. Ne varattiin edelliskerran tapaan automerkkien esittelypisteiltä ja lähdöt tapahtuivat sisätiloista. Reitti oli myös entisellään: suunnattiin Messukeskuksesta ulos Ratamestarinkadulle, ajettiin Kumpulantien kautta Mäkelänkadulle ja käytiin kääntymässä Oulunkylän liittymässä. Aikaa koeajoon oli varattu noin 20 minuuttia.

Autojen koeajattajat oli hyvin eri tasoisia. Viime messujen jälkeen tuumin, että olisi ollut mukavaa, että kaikki koeajattajat olisivat tunteneet autonsa. Samaa jäin toivomaan nytkin. Osa tiesi autoista ja osa oli vain promoottoreita, joilla ei kaikilla ollut edes ajokorttia. Osa taas oli maahantuojien työntekijöitä ja ilmeisesti joillain merkeillä myös automyyjiä.

On tietty ymmärrettävää, että asiantuntevia henkilöitä ei välttämättä riitä ajattamaan ihmisiä ja autojakin voi olla yhdellä maahantuojalla valtavasti. Silti tällaisesta lyhyestä koeajosta olisi saanut eniten irti, jos kyydissä olisi ollut asiantunteva myyjä.

Mercedes-Benzin ajattaja kertoi, että heitä oli kehotettu lähettämään asiakas messuosastolle, jos autosta haluaa kysyä jotain. Mutta entä jos kysymys tulee mieleen autoa ajaessa? Entä jos autossa olisi joku hieno ominaisuus, josta minun kannattaisi tietää? 

Koeajojen ideana on varmaan ennen kaikkea herättää kiinnostus ja mahdollistaa eri merkkien vertailu helposti yhdessä paikassa. Jos jokin auto kiinnostaa erityisesti, sitä voi sitten testata pidemmän kaavan kautta jälleenmyyjällä.

Monenmoista kulkinetta valmiina matkaan. Koeajoruletti toimi mielestäni tosi hyvin, joskaan ylimääräistä kuvaus- tai säätöaikaa ei aina ollut hirveästi auton halliin saapumisen ja lähdön välillä.