Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...

... eikä jättänyt vieläkään. Sen sijaan se jätti heti lähtöruutuun viime torstaina, kun olimme lähdössä marketteihin kilometrisen ostoslistan kanssa. Kääntäessäni virta-avainta autosta kuului pelkkä "naks", eikä moottori inahtanutkaan. Parkkivalot syttyivät, mutta oikeastaan kaikki muu pysyi pimeänä mittariston taustavaloa myöten. Diagnoosi: tyhjä akku. Ei auttanut kuin kävellä lähikauppaan lyhennetyn ostoslistan kanssa.

Illalla soitin kaverilleni P:lle ja kysyin, kuinka Polo saataisiin taas herätettyä henkiin. Itse tiesin tasan sen verran, että auton saa käyntiin ottamalla virtaa toisen auton akusta, mutta siihen tietouteni sitten rajoittuukin. Kaveri ei kuitenkaan suositellut käynnistyskaapelien käyttämistä, sillä uusien autojen elektroniikka ei välttämättä pidä kaapelien aiheuttamasta virtapiikistä. Sen sijaan hän osasi kertoa kolmekin eri vaihtoehtoa, joilla Polon saisi taas elävien kirjoihin:

• Akun lataaminen lämmitystolppaan kytkettävällä laturilla. Tolpan kelloa tosin pitäisi kääntää parin tunnin välein, sillä akun latautuminen kestäisi useita tunteja.
• Virran ottaminen käynnistykseen ulkoisesta ladattavasta akusta.
• Akun vaihtaminen uuteen.

Koska auto olisi kuitenkin pitänyt viedä pian vuosihuoltoon, totesin, että vien sen sinne jo nyt ja vaihdatan akun siellä. Enää piti siis saada Polo kertaalleen käyntiin, jotta voisin ajaa sen kantapaikkaani Mikan Asentamolle. Toissapäivänä kaivoimme Polon hangesta ja kokeilimme samalla, olisiko se sattumoisin halunnut käynnistyä kun pakkastakin oli vähemmän. Eipä käynnistynyt, vaan auto oli vieläkin kuolleempi kuin torstaina. Parkkivalot syttyivät juuri ja juuri, mutta muuta elämää autossa ei ollut.

Eilen P tuli kannettavan akun kanssa auttamaan Poloisen käyntiin. Kannettava akku oli varsin pätevän oloinen vehje, mutta kun yritimme saada sen avulla Poloon eloa, ei tapahtunut mitään. Mittaristoon sentään syttyi valot, mutta se ei oikein lohduttanut... Niinpä P sitten ajoi autonsa poikittain Poloisen viereen ja niin Audi sai jakaa akkunsa Poloisen kanssa. Onneksi autokatoksemme oli tyhjä, sillä muuten olisi jouduttu työntämään Polo pois ruudusta, jotta kaapelit olisivat riittäneet

Käynnistyskaapelien kytkemisen jälkeen kokeilin käynnistää Poloa ja sehän heräsi henkiin välittömästi. Olipa helppoa! Polon oltua muutaman minuutin käynnissä P keräsi käynnistyskaapelit pois ja huomasi sitten, että mittaristossa paloi kaksi merkkivaloa, joista toisessa luki EPC ja toinen esitti moottoria. Minusta niissä ei ollut mitään outoa, sillä ne vilahtavat ruudulla aina, kun käynnistän auton. Jotain häikkää nyt kuitenkin oli, sillä kun kokeilin painaa kaasupoljinta, moottorin kierroslukumittari ei liikahtanutkaan. Ei, vaikka kaasupolkimen painoi pohjaan saakka.

Kaverini manaillessa vieressä mietin mielessäni, että pitääkö tässä nyt kutsua Hinaus-Team paikalle. Auton saaminen liikkeelle yhdellä käynnistyksellä olisikin ollut liian helppoa. Sammutin auton ja koitin käynnistää sen uudelleen, mutta eihän akussa ollut virtaa. Ei muuta kuin käynnistyskaapelit takaisin autojen välille, minkä jälkeen käynnistin Polon uudelleen. Mittaristossa äsken palanut EPC-valo sammui, mutta moottorivalo jäi edelleen palamaan. Kaasu toimi kuitenkin normaalisti, joten totesimme, että nyt voin ajaa huoltoon.

Huoltoon ajaminen oli jännittävää puuhaa, sillä pelkäsin sammuttavani auton johonkin risteykeen ja siitäkös soppa olisi syntynyt. Sammutan Polon vahingossa todella harvoin, mutta koska P varoitteli siitä, yritin olla tosi tarkkana lähtöjen kanssa. Kuokkalan sillalla vastaan tulleen mieheni mukaan näytinkin ratin takana tosi keskittyneeltä ja jäykältä. Minä en mitään miestä edes huomannut...

Mitään kommelluksia ei matkalla sattunut, vaan pääsin Mikan Asentamolle onnellisesti. Korjaamolla oli vapaita aikoja vasta maanantaina, joten Polo joutui jäämään sinne muutamaksi päiväksi. Kun Polo on nyt kerran muutaman päivän poissa,elän toivossa että pihamme aurattaisiin ja siinä sivussa parkkiruutummekin ensimmäistä kertaa tänä talvena. Hieman nimittäin kertynyt lunta ruutuun, vaikka suurimman osan siitä lapioimmekin edellispäivänä pois.