Kylmää kyytiä sähköautoilla - Vesijärven Auto EcoRun 5.10.2019

Lahdessa viime viikonloppuna ajettu taloudellisuusajokilpailu paljasti lajista ihan uuden puolen, mikä ei ole perinteisillä polttomoottoriautoilla ole tullut esiin. Taloudellisuusajo sähköautoilla on nimittäin todella kylmää touhua!

Valmistautuminen kilpailuun

Osallistuin kilpailuun maahantuojan lainaamalla Volkswagen e-Golf sähköautolla, jonka range on 229 km WLTP:llä mitattuna. Kilpailumatkaksi oli ilmoitettu 216 km, joten autolla pitäisi päästä maaliin, mutta hyvin pitäisi pihistellä, ettei akku lopu kesken matkan!

Ajoin illalla Vantaalta Lahteen Sipoon, Pukkilan ja Orimattilan kautta samanlaisia pienempiä teitä, joilla kisatkin ajetaan ja testailin, millaisiin kulutuslukemiin autolla on mahdollista päästä. Kulutus tällä matkalla oli reilu 14 kWh/100 km, mikä oli e-Golfin 15,9 kWh/100 km WLTP-kulutukseen nähden varsin kohtuullinen, mutta ajotietokoneen näyttämä range sen sijaan huoletti. Testilenkin kulutuksella olisin päässyt vain hieman yli 200 km. Ja minulla oli jo käytössä eco-ajotila ja ilmastointi minimissä!

Kulutuslukemia seuraillessani mietin, että onneksi olen Autoliiton Plus-jäsen, niin saan tarvittaessa hinauksen latauspisteelle, jos akku loppuu kesken matkan. Paitsi että hetkinen - mähän en ole muistanut maksaa pari viikkoa sitten tullutta jäsenmaksulaskua, vaan se on hautautunut johonkin lehtipinoon! Laitoin äkkiä kotiin viestiä miehelle, joka lähetti minulle kuvan laskusta ja sain maksettua sen. Olisipa ollut nolo juttu jäädä tien varteen enkä olisikaan saanut matkanjatkamispalveluita…

Lahteen saavuttuani kävin lataamassa e-Golfin akun Kauppakeskus Karisman K-Latauksessa suht täyteen, minkä jälkeen suuntasin kisapaikalle. Sähköautot sai tuoda sinne yöksi latautumaan schukoon, jolloin akku olisi aamulla reitille lähtiessä ihan täysi. Lataus lämpimässä korjaamohallissa takaisi myös parhaat mahdolliset lähtökohdat kisaan, sillä huoneenlämpöinen akku antaa ja ottaa virtaa optimaalisimmin. Bonuksena myös kabiini olisi lämmin.

Luksusta, auto pääsi yöksi lämpimään halliin piuhan päähän. 

Kilpailun kulku

Kilpailupäivä valkeni sateisena - kirjaimellisesti! Vähän ennen reitille lähtöä nimittäin satoi räntää. Matkan varrella pelloilla oli paikoitellen lunta maassa, mutta tiet olivat sentään sulia. Olin silti hyvin tyytyväinen, että olin pyytänyt e-Golfiin kitkarenkaat. Sitä paitsi ne ovat taloudellisemmat kuin kesärenkaat.

Alkumatkasta oli tosi hyvä fiilis, auto kulki ja kulutus oli matala. Toisella jaksolla oli niin paljon hyviä alamäkiä, että tuli rullailtua niitä hyvin vauhdikkaasti ja oltiin parhaimmillaan pari minuuttia aikataulua edellä. Ennakosta oli se etu, ettei tarvinnut kaahata tahmean liukkaalla soratiellä, vaan köröttelin siellä hyvin rauhalliseen tahtiin. Ja silti oltiin ajoissa AT:lla!

Kolmannella jaksolla oli edellisiä (52,9 km/h ja 55,3 km/h) selkeästi korkeampi keskinopeuspyynti 61,3 km/h, mutta minulle oli jäänyt päälle ajatus, että ei ole mikään kiire mihinkään ja ajelin 70 km/h jaksot pikkaisen alinopeutta. Se kostautui.

Vaikka kartturini oli laskenut tiekirjaan aikoja, milloin pitäisi olla missäkin ja kertoi monesti, että oltiin kituminuutilla (sillä minuutilla jonka lopussa viimeistään pitää olla lasketussa pisteessä, tai lopussa AT:lla) niin siinä vaiheessa ei ollut hirveästi mahdollisuuksia enää kuroa aikaa umpeen, kun ei ollut 80 km/h rajoituksia. 70 km/h alueella keskinopeus nousi tuskallisen hitaasti. Jakson lopulla oli vielä yhteensä yli kymmenen kilometriä 50 km/h rajoitusta, mikä sai aikataulun pettämään ja myöhästyimme AT:lta 4 sekuntia, mikä tiesi 2% sakkoa.

Ennen taukoa saatin ajaa talvisissa maisemissa.

Tauolta neljännelle jaksolle lähtö meni vielä enemmän säädöksi ja taisimme myöhästyä lähdöstä minuutin. Sano minun sanoneen, 20 minuutissa ei ehdi käydä vessassa, syödä sämpylää ja valmistautua taas baanalle. Olin kyllä tietoinen tiukast aikataulusta, mutta kaakaokupin pohjia ryystäessä ja toppahousuja jalkaan vetäessä pari minuuttia katosi jonnekin ja kun olin menossa ulos, kartturini oli jo huutelemassa minua lähtöön.

Jakson ajoaika 22 min oli koko kisan lyhin ja keskinopeus 67,2 km/h suurin, joten siinä sai oikeasti piiskata e-Golfia ja ajaa 100 km/h rajoitettu alue satasta, että saatiin lähdössä menetetty minuutti kiinni. Mutta saatiin! Jakson kulutus oli kyllä sen mukainen eikä tilannetta auttanut yhtään se, että oli satanut ja tie tosi märkä. Kun tauolta lähtiessä range oli 88 km, se oli kymmenen kilometrin jälkeen enää 65 km. Tauolle tullessa vaikutti hyvin siltä, että akku riittää maaliin, mutta nyt sen riittävyys alkoi taas epäilyttää.

Jakson loppupuolella saavutimme 30 km/h ajavan traktorin, jonka perässä ajoi jo yksi auto. Ja tie oli tietysti kapea ja mutkainen enkä voinut ohittaa. Olin ajanut satasta aiemmin niin paljon, että olimme jo aikataulusta edellä, mutta puoli kilsaa traktorin perässä sulatti etumatkan tehokkaasti. Lopulta tuli hieman pidempi suora ja kenkäisin ohi molemmista. Kulutukselle kiihdytys ei tehnyt hyvää, mutta eipä myöhästytty AT:lta. Vähän tiukille vain meni.

Traktorit ovat vihoviimeisiä liikkujia mitä haluaisi saavuttaa ecorunissa...

Viimeinen jakso vaati hieman keskinopeuden keräämistä varastoon, koska se sisälsi muutamat liikennevalot ja niissä voi pilata helposti aikataulun, jos joutuu pysähtymään useampiin pitkäksi aikaa. Se tuli viimeksi tänä keväänä todistettua Kuopiossa! Pari minuuttia taisimme seistä valoissa, mutta se ei aiheuttanut ongelmia, koska olimme varautuneet.

Maalin lähestyessä saatoimme huokaista helpotuksesta. Akku riitti! Maalissa e-Golfissa rangea oli jäljellä peräti 20 km, joten ei mennyt tiukillekaan.

Kilpailun tulokset

Kilpailuun osallistuneiden sähköautojen määrä oli minulle pienoinen pettymys. Kevään AL Helsinki EcoRunissa niitä oli peräti seitsemän, joten odotin tähän melkein pääkaupunkiseudulla ajettuun kisaan ainakin viittä, mutta sähköautoja olikin vain kolme. (Pitkästä aikaa perinteisiä bensa-autoja oli kisaamassa peräti viisi! Vertaa viime vuoden kevät, jolloin oli vain kaksi...)

Jaguar i-Pace oli jälleen yksin isojen sähköautojen luokassa ja voitti tietysti sen.

Pienten luokassa oli kauden kaikki aiemmat kisat voittanut BMW i3 ja minä e-Golfilla. Bemarin WLTP kulutus on 12,2 kWh/100 km, joten kilpailun lopputulos oli selvä jo lähtöviivalla. E-Golfin 15,9 kWh/100 km WLTP:llä ei nimittäin pärjäisi mitenkään sitä vastaan, mutta parhaani toki tekisin.

Oikeasti minulle olisi voitto jo se, että akku ei loppuisi ja pääsisin maaliin. Ja pääsin, eli olin voittaja!

Volkswagen  e-Golfin lopullinen kulutus oli 12,8 kWh/100 km, mikä ei ollut mielestäni ollenkaan hullumpi! Jos sen satasen jakson olisi voinut ajaa vähän rauhallisemmin niin olisi voinut säästää ehkä hieman, mutta muuten en tiedä, miten ajaa taloudellisemmin.

E-Golf selvisi kilpailusta 12,8 kWh/100 km kultuksella.

Suurin yllätys kisassa oli BMW i3:n ja Golfin kulutuksien ero. Luulin, että i3 menisi pari kilowattia e-Golfia pienemmällä, mutta sen kulutus olikin 12,5 kWh/100 km - eroa oli siis  vain 0,3 kWh/100 km! 

En ymmärrä, miten ero voi olla noin pieni. Toki e-Golf sai etua lähtemällä kisaan lämpimästä hallista, kun taas i3 saapui kisapaikalle vasta aamulla ja oli siis koko ajan ulkona. Mutta ei kai se lähtölämpötila voi niin paljon vaikuttaa, kun kokonaisajoaika on kuitenkin nelisen tuntia?

En voi tietää. Mutta tyytyväinen voin kyllä olla. :)

Pienten sähköautojen lopulliset kilpailun kulutuslukemat olivat sakkojen jälkeen i3 12,88 kWh/100 km ja e-Golf 13,06 kWh/100 km. Molemmat saivat yhden sakon; minä 2% myöhästymisestä ja i3 3% ylinopeudesta.

Pihistelyn optimointia

Taloudellisuusajokilpailuissa pelataan aina kaikilla mahdollisilla korteilla, millä kulutusta voi alentaa. Auton pitää olla normaali rakenteeltaan ja rengaspaineet saavat olla maksimissaan 2,8 bar (tai korkeampi, jos valmistaja on niin määritellyt). Muuten kaikki keinot on sallittuja, kunhan liikennesäntöjä noudatetaan. 

2,8 barin kilpailupaineet renkaisiin, niin auto rullaa paremmin.

Ilmastoinnin sammuttaminen kisoissa on ihan normikauraa, mutta nyt sähköautoissa on syytä sammuttaa myös lämmitys.

Nimittäin siinä missä polttomoottorin hukkalämmöllä pitää ohjaamon mukavan lämpöisenä, ei sähköautoissa ole olemassa käsitettä hukkalämpö. Lämmityksen käyttäminen kuluttaa samaa akkukapasiteettia, jolla autoa liikutetaan. Se ei ole tietenkään vaihtoehto kun taloudellisuusajosta puhutaan, joten miehistön on pukeuduttava samaan tyyliin kuin etelänavalle hiihtäessä.

Ennen taukoa pidin puhalluksen ja lämpötilan minimissä eli +16 c, minkä valitsin sillä perusteella, että olimme lähteneet sisältä eikä autolla pitäisi olla tarvetta jäähdyttää eikä lämmittää tuohon asteeseen.

Tauolla auto jäähtyi, joten sen jälkeen laitoin lämmityksen LOW-asentoon eli nyt hyttiin tuli noin kaksiasteista ulkoilmaa. Minimipuhalluksella toki, mutta voin kertoa, että toppahousut ja untuvatakki eivät olleet yhtään liikaa! Varpaiden sulatteluun meni kisan jälkeen muutama tovi, vaikka käytin talvikenkiä. Kartturini puolestaan harmitteli, ettei ottanut mukaan mielensäpahoittaja-karvalakkiaan.

Ajomoodina käytin eco, jossa auton tehot eivät ole ihan huipussaan, mutta se kulkee silti vielä ihan mukavasti ja traktorin ohituskin onnistui rivakasti. Taloudellisinta olisi ollut käyttää superpihiä eco++ moodia, mutta se teki autosta niin laiskan, että ajaminen muuttui turhan vaikeaksi.

50 km rangen paikkeilla auto ilmoitti, että tehoa on rajoitettua ja myöhemmin, että mukavuutta on rajoitettu, koska akku alkaa olla tyhjä. Se ei vaikuttanut mitenkään, koska meillä oli jo kylmä ja ecomoodi. Jos range olisi pudonnut lähelle nollaa, olisi ilmastointilaite sammunut kokonaan ja auto mennyt eco++:aan.

Jarrutusenergian talteenoton eli regeneroinnin pidin kilpailussa enimmäkseen pois päältä. En ole vielä sähköautoilun ammattilainen, mutta näkisin, että on taloudellisempaa päästää ajoissa irti kaasupolkimesta ja rullata vapaalla kuin painaa kaasua pitkään ja hidastaa sitten nopeasti voimakkaalla latausjarrutuksella. Sama juttu kuin polttomoottoriautojenkin vapaarullauksessa! 

Mielestäni on myös turha ladata akkua loivissa alamäissä ja käyttää pian taas energiaa vauhdin ylläpitämiseksi, koska siirrettäessä energiaa akkuun tai pyörille osa siitä häviää aina.

Ihan ilman regenerointia en sentään ajanut, eikä se olisi tarkoituksenmukaistakaan. 

Pienet hidastukset tein jarrupolkimella, jonka kevyt painaminen jarruttaa sähkömoottorilla ja lataa samalla akkua. 

Jyrkissä alamäissä ja reilumpaa hidastumista tarvittaessa laitoin päälle automaattisen jarrutusenergian talteenoton, mistä oli valittavana kolme eri voimakkuutta. Nämäkin jarrutukset olisi voinut periaatteessa tehdä jarrupolkimella, mutta koska en tiennyt, miten paljon jarrupoljinta voi painaa ennen kuin auto omat jarrut aktivoituvat niin oli turvallisempaa turvautua automatiikkaan. Sitten kun matka taas jatkui, otin regeneroinnin pois päältä, ettei auto vahingossakaan jarruta turhaan.

Espoo EV-Challenge 2019

Kuluvan viikon lauantaina 12.10.2019 ajetaan Espoossa taloudellisuusajon harjoituskilpailu, jo onkin tarkoitettu vain sähköautoille! Kuulemani mukaan sinne on jo toistakymmentä ilmoittautunutta ja e-Golfejakin on tulossa ainakin kolme. Itse ajan kisan tällä samalla e-Golfilla, johon olen nyt saanut tuntumaa. Hauskaa päästä kisaamaan kokeneita sähköautoilijoita vastaan!