Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta

Minulla on aikamoinen vihasuhde polkupyöräni renkaiden vaihtoon. Melkein palaa pinna pelkästä asian ajattelemisesta, koska se on niin ärsyttävää puuhaa. Ne eivät irtoa vanteilta ja jarrujen säätäminen renkaiden vaihdon jälkeen se vasta syvältä onkin. Kaiken lisäksi käsistä tulee superlikaiset ja pesemisen jälkeen ne ovat ihan korput. Siksi en millään viitsi vaihtaa renkaita ennen kuin on ihan pakko.

Talvella tämä pakko kulminoituu periaatteeseen, että vaihdan renkaat vasta, kun olen kaatunut pari kertaa. Olen aika mestari selviämään pyörällä kaatumisesta ja usein siinä käykin niin, että pyörä rojahtaa maahan ja minä teen ihmeellisen ninjaloikan ja päädyn jaloilleni maahan. Siksi tämä periaate. Parin rypäisyn jälkeen sitten taivun pilaamaan iltani taistellessani pyörävarastossa renkaiden ja jarrujen kanssa.

Tänä talvena kaaduin pyörällä ekaa kertaa joskus tammikuun alussa, kun eturengas päätti yllättäen lipsahtaa alta eräässä kaarteessa vaikka ajoin sen varovasti. Ninjaloikka ei edes tullut selkärangasta joten päädyin kyljelleni. Alkuviikosta pyörä meinasi lähteä alta vähän tien ylityksen jälkeen oikealle kääntyessäni, mutta sain jalan maahan eikä käynyt kuinkaan mitä nyt pyöräilykaistalla vastaan kävellyt jalankulkija hyppäsi aika tyylikkäästi sivuun.

Viime päivinä on ollut ihan sairaan liukasta viime viikon suojakelien johdosta ja pyörällä on saanut ajaa tosi varovasti, kun kaikkialla on liukasta ja muhkuraista. Teitä on kyllä hiekoitettu, mutta irtosepeli ei estä pyörällä liukastelua mitenkään. Tänään päätin taipua kohtalooni ja vaihtaa nastarenkaat alle. Tyhmä mieheni ei edes suostu auttamaan hommassa, koska hän vihaa pyörääni ehkä vielä vähän enemmän kuin minä ja on luvannut ettei ikinä enää koske siihen... Onneksi sain sentään joululahjaksi lepytyslevyksi nimetyn suklaalevyn tällaisia tiukkoja tilanteita varten ja kaivoinkin sen jo valmiiksi esiin  ennen kuin suuntasin pyörävarastoon.

Mutta ihme ja kumma! Pyörän kesärenkaat irtosivat vanteilta melko kivuttomasti ja nastarenkaatkaan eivät jaksaneet pahemmin taistella vastaan, kun laitoin ne vanteille.

Pyöräni takajarrut ovat tosi vaikeat saada toimimaan, sillä vasenta ja oikeaa puolta ei saa millään tasapainoon keskenään ja saadakseni jarrupalat yhtä etäälle vanteesta vasempaan palaan pitää laitaa enemmän välipaloja kuin oikeaan. En todellakaan tiedä miksi se on sellainen, mutta niiden kanssa pystyy helposti taistelemaan tunnin... Tänään kuitenkin kiersin säätöurakan tyhjentämällä ja täyttämällä renkaan ilmalla vasta kun se vanteineen oli kiinni polkupyörässä, joten nyt ei tarvinnut kuin mitata vaijerille oikea pituus. (Täytettyä rengasta ei siis saa irti polkupyörästä ellei pura jarrupaloja kokonaan irti.)

Lopuksi öljysin vielä ketjut, asensin uuden soittokellon vanhan hajonneen tilalle ja asensin pyörään myös uuden spiraalilukon. Bastan valmistaman lukon kiinnitysmekanismi oli kyllä ihan naurettavan heikko, sillä toinen kiinnikkeistä katkesi kun olin irrottamassa sitä myyntipakkaukssta ja kun olin irrottamassa kiinnikkeitä että saan telineen kiinni pyörään, niin koko kiinnityssysteemi katkesi vaikka yritin varovasti taivuttaa sitä auki... Ostin lukon jo viime keväänä joten myyntipaikkaan siitä on vähän paha reklamoida, mutta jospa valmistajalle voisi. Lukko on kuitenkin ollut lämpimässä koko ajan joten ei pitäisi olla mitään pakkasrasitettakaan. Muovi vain oli selkeästi ihan liian kovaa. Tyydyin sitten vain lukitsemaan spiraalin kiinni pyörän runkoon.

Minun on kyllä vietävä polkupyöräni lähiaikoina huoltoon, sillä siinä on ollut kaikenlaista pientä kremppaa. Takavaihtaja pomppii vähän ikävästi ja renkaita vaihtaessa huomasin etuvaihtajan vaijeri olevan katkeamassa. Jarrupalat pitää uusia eteen ja taakse. Lisäksi takajarrujen länkien pikkuisista säätöruuveista oli kadonnut jengat, kun niitä viimeksi yritin säätää joten nekin voisi olla hyvä uusia vaikka jarrut jostain syystä palautuvat ilmankin. Kaikki ovat hommia jotka pystyisi tekemään itsekin, mutta etenkin vaihteiden sääädön jätän mieluummin liikkeen tehtäväksi. Ja tuleepahan samalla vaihdettua muut kuluneet osat.

Toisaalta tekisi hieman mieli ostaa uusi pyörä, mutta tähän saakka pyöränvaihtoajatukset on aina tyrmännyt se, että uudet pyörät ovat niin masentavan värisiä. Useampi vuosi sitten Nishikillä oli upea sähkönsininen malli, mutta silloin vaihto ei ollut ajankohtainen. Nytkin vaihto kiinnostaisi lähinnä siksi, että uusi voisi olla helpommin huollettava ja kapeammilla renkailla varustettu joten se rullaisi paremmin.