Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta

Miten elämä muuttuu, kun vaihtaa polttomoottoriauton sähköautoon? Rajoittaako sähköauton lataaminen elämää tai aiheuttaako se ylimääräistä stressiä? Miten pitkälle yhdellä latauksella pääsee?

Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia, kun sain helmikuussa vajaaksi pariksi viikoksi käyttööni Nissan Leaf 40 kWh sähköauton. Voitin sen Auto 2018 -messujen #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Sähköautoilukokemukseni rajoittuu Tesla Model S:ään, joka oli käytössäni yhden viikonlopun kolme vuotta sitten. Kirjoitin siitä latausjutunkin. Teslasta on kuitenkin niin kauan aikaa ja laina oli lyhyt, että lasken itseni sähköautoilijana ihan aloittelijaksi.

Osa tämän jutun tapauksista lienee sellaisia, että ne ovat kokeneemmille sähköautoilijoille arkipäivää, mutta aloittelijalle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja sen näkökulman haluan tuoda asiaan. Koska nämä ovat niitä juttuja, joiden pitää olla kunnossa, että suuri massa on valmis siirtymään sähköautoiluun.

Auton taustatiedot

Nissan Leaf 40 kWh mallin toimintamatka on WLTP-syklillä mitattuna 270 km. Täyteen ladattuna auto ilmoitti talvikelissä toimintamatkaksi 210 km.

Leafin Akun lataa keskinopeassa Type 2 -latauspisteessä tyhjästä täyteen 7,5 tunnissa. Type 2 syöttää vaihtovirtaa 22 kW teholla, mutta Leafin sisäinen laturi hyödyntää vain yhtä vaihtovirran kolmesta vaiheesta 6,6 kW teholla.

50 kW pikalaturissa akun lataa 20 %:stä 80 %:iin noin tunnissa. Lataus hidastuu mitä täydempi akku on, joten pikalaturilla ei yleensä kannata ladata akkua täyteen saakka.

Tavallisesta pistorasiasta akun lataa täyteen reilussa vuorokaudessa.

Tämä juttu käsittele siis vain auton lataamista. Tästä voit lukea kirjoittamani jutun Leafin koeajosta!

Auton päivittäinen lataaminen työpaikalla

Mielestäni sähköauton omistamisen perusta on toimiva kotilataus. Kun auto on kotona aina töpselin päässä, niin liikenteeseen lähtiessä akku on aina täynnä.

Minulla ei ollut kotona mahdollisuutta ladata autoa, mutta onneksi työpaikallani on keskinopea Type 2 -latauspiste, jossa sain Leafin akun täyteen aina työpäivän aikana. 

Työpaikan latauspiste on aniharvoin käytössä, joten sain auton lataukseen aina kun halusin. Joka päivä en jaksanut ladata sitä vaan vain silloin kun akku oli tyhjillään tai olin lähdössä pidemmälle.

Yhtenä aamuna, kun Leafin akku oli vain 13% ja range 35 km, kävi se, mitä sähköautoilussa eniten pelkään. Auto pitäisi saada latautumaan, mutta latauspaikka onkin varattu. Siinä seisoi vieläpä ihan tavallinen pakettiauto!

Marssin siitä sitten töihin miettimään jatkotoimenpiteitä. Ensisijaisesti ajattelin soittaa auton kuskille. Lisäksi kirjoitin jo valmiiksi heippa-lapun, jonka jättää auton ikkunaan, jos en saisi kuskia kiinni. Palatessani varttia myöhemmin pihalle tarkistamaan tilannetta auto olikin lähtenyt, joten ongelma ratkesi ihan itsestään ja sain auton latautumaan.

Sähköautolla Lappiin?

Kaupunkipyörittelyssä virtaa riittää aina, mutta entä sitten kun sähköautolla pitää päästä vähän kauemmas?

Jostain syystä yleisessä keskustelussa ihmisillä on usein suunnaton tarve ajaa sähköautolla Lappiin yhdeltä istumalta. Minulla ei ollut tarvetta päästä niin kauas, mutta kokeilin sähköautolla reissaamista ajamalla Ylivieskaan, jonne on matkaa Jyväskylästä 240 km. Leafin range talvella oli ajotietokoneen mukaan noin 210 km, joten auto olisi ladattava matkan varrella.

Jyväskylästä nelostietä pohjoiseen ajaessa ensimmäinen 50 kW pikalaturi sijaitsee 134 km päässä Pihtiputaalla Niemenharjun matkakeskuksessa. Muita ei matkan varrella ole, joten auto olisi pakko ladata siinä.

Tein reissun poikkeuksellisesti yksin, sillä armas mieheni kieltäytyi lähtemästä mukaan. Häntä ei kiinnostanut yhtään matkan pitkittyminen lataamisen takia eikä epävarmuus siitä, toimiiko laturi tai onko joku muu varannut sen jolloin matka pitkittyy entisestään.

Lataaminen matkan varrella Pihtiputaalla - lataus keskeytyi itsestään

Jännitin Niemenharjun matkakeskukselle kaartaessani eniten sitä, olisiko pikalaturi vapaana. Jos ei olisi, venähtäisi päivällisaika turhan pitkäksi. Onneksi paikalla ei ollut ketään ja sain kytkettyä auton Fortum Charge & Drive laturiin. Autossa oli mukana Fortumin RFID-tagi, jolla lataukset menivät Nissanin maahantuojan piikkiin.

Lähtiessäni matkaan akun varaus oli 100% ja kantama 217 km. Kun täyden akun kapasiteetti on 40 kWh, voidaan laskea että oletettu kulutus on 18,4 kW/100 km.

Tauolle tullessani varaus oli 29% ja kantama enää 74 km. Matkaa oli 134 km, mutta kantamasta hupeni 183 km eli noin 37% arvioitua enemmän. Kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan kuitenkin vain 16,1 kW/100 km, joten en ymmärrä miksi kantamasta hävisi noin paljon.

Sähköautoilijat korostavat aina, että pitkillä matkoilla on muutenkin hyvä pitää taukoja, joten matkan varrella lataaminen on ihan ok. Asennoiduin siis sähköautoilijaksi ja nautin päivällisen matkan varrella. Normaalisti olisin syönyt kotona lähtiessä ja ajanut tuon reilun kolmen tunnin rupeaman yhdeltä istumalta.

Mutta siinä missä minä söin lautaseni tyhjäksi, Leafilla ei ollut ruokahalua vaan puhelinsovellus ilmoitti 76% kohdalla, että lataus on keskeytynyt. Varaus riittäisi kuitenkin viimeiselle 110 km matkalle, joten en jaksanut kesken ruokailun käydä laittamassa latausta takaisin päälle.

Leafin akku latautui 28 minuutissa 16,44 kWh verran. Pikalataus maksoi 0,20 e / minuutti, joten lataus maksoi kokonaisuudessaan 5,60 e.

Lataaminen perillä Ylivieskassa - minuuttihinnoiteltu latauspiste ei ole parkkipaikka

En voinut ladata autoa Ylivieskassa veljeni luona, mutta onneksi läheisen Osuuspankin seinässä on Fortumin Charge & Drive Type 2 -latausasema. Aamulla akku olisi täynnä ja auto valmiina päivän seikkailuihin.

Pari tuntia myöhemmin tajusin, että vaikka auto latautuu vain 7 tuntia, laskutus juoksee niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa.

Periaatteessa oli ihan turhaa säästellä, sillä Fortumin poletilla maksetut lataukset menivät Nissanin piikkiin, mutta kun on säästäväinen niin on säästäväinen. Myös muiden rahojen osalta. Kävin siis hakemassa auton pois.

Akun varaus oli Ylivieskaan saapuessani 16% ja kantama 43 km. Reilun kahden tunnin latauksen aikana varaus kasvoi 56%:iin ja range 137 km:iin. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla reilu 5 euroa.

Lataaminen aamulla Ylivieskan Kärkkäisellä - muista tarkistaa laturin nopeus etukäteen

Keskeytin illan latauksen osittain siitä syystä, että olimme aamulla menossa Kärkkäinen-tavarataloon, jonka pihassa on ilmainen latauspiste. Olin saanut jostain päähäni, että siellä olisi pikalaturi, mutta se olikin tavallinen Type 2.

Hidaslataus oli pieni takaisku, mutta ei vaikuttanut päivän kulkuun, koska akku oli latauspisteelle tullessa vielä puolillaan. Pitää muistaa jatkossa tarkistaa huolellisemmin, minkä tyyppinen kohteena oleva latauspiste on. 

Suurin haaste lataamisessa oli saada Leafin latausluukku auki, sillä edellisillan loska oli jäätynyt yöllä kiinni. Automyyjä oli onneksi vinkannut että jääraappa on hyvä työkalu avaamiseen ja sillä sainkin väännettyä luukun auki. Itse lataaminen oli helppoa eikä vaatinut kuin pistokkeen kiinnittämisen tolppaan.

Akun varaus oli noin 50% ja range reilu 120 km latauspisteelle tullessani. Tunnin latauksen jälkeen varaus oli 69% ja range 165 km.

Lataaminen Kalajoella - pikalaturi ei toiminut

Ostosreissun jälkeen suuntasimme 40 km päähän Kalajoen kylpylään. Ennen altaisiin hyppäämistä käväisimme kahvilla Ostoskylä Raitti -kauppakeskuksessa, jonka pihassa on Fortumin pikalaturi. Nyt saisin akkuun reilusti virtaa!

Mutta kuinkas sitten kävikään? Latauslaite ei reagoinut RFID-tagin näyttämiseen muuten kuin piippailemalla ja ilmoittamalla, että irrota kaapeli autosta. Yritin käynnistää latauksen ainakin neljästi, mutta aina sama juttu. Hylkäsin latauslaitteen muutaman ruman sanan saattelemana ja ajoin viereiselle Type 2 -latauspisteelle. Sekään ei suostunut lataamaan ekalla yrittämällä, mutta toisella alkoi ladata.

Sähköauton vakiovarustukseen pitäisi muuten lisätä lumilapio, sillä molempiin Raitin latausasemiin ylettääkseni jouduin astumaan lumihankeen.

Kahvitaukomme kesti 39 min, minä aikana akkuun meni 4,223 kWh sähköä. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla 1,56 e. Akun varaus oli tämän jälkeen 54% ja range 125 km.

Lataaminen Ylivieskan Centria ammattikorkeakoululla - pikalaturi olikin hidaslaturi

Olin ajatellut, että lataisin auton seuraavana aamuna Ylivieskan Centria ammattikorkeakoulun ilmaisesta pikalaturista. Akku tulisi täyteen pikalaturissa noin tunnissa, minä aikana voisimme käydä vaikka kävelylenkillä. 

Illalla Ylivieskaan palatessamme akkua oli jäljellä enää 16%, joten päätin käydä testaamassa Centrian saman tien. Tulisi sitten samalla aamulle varmuus, että se toimii.

Centrian pikalaturissa oli huomautus, että sitä suositellaan vain Nissan Leafin lataamiseen. Sopi minulle siis! Chademo-liitin oli erilainen kuin aiemmat, koska siinä oli hassu kahva, joka piti osata kiinnittää, että lataus kytkeytyy. Pienen säädön jälkeen auto saatiinkin latautumaan.

Pikalaturi syötti akkuun 2,1 kWh sähköä 8 minuutissa.

Latauksen hitaahko nopeus herätti Instagramissa pientä ihmetystä, sillä 50 kW Chademosta pitäisi saada enemmän sähköä kuin mitä sain. Kävikin sitten ilmi, että Centrian Chademo on teholtaan vain 16 kW eikä suinkaan 50 kW. Kannattaa siis tarkistaa, minkä tehoisia laturit ovat, ettei tule pettymyksiä. Ei minulle tullut mieleenkään, että latauskartalla näkyvä oranssi pikalatauspiste olikin hidas pikalataus.

Lataaminen Ylivieskassa täyteen kotimatkaa varten

Leafin akun täyttäminen 16 kW pikalaturilta olisi vienyt turhan kauan, joten muutin suunnitelmia ja vein auton aamulla tutulle Osuuspankin Fortum Charge & Drive Type 2 -laturille.

Auto oli latauksessa lopulta 8 h. Akku tuli täyteen jo 6,5 h kohdalla, mutta minuuttiperusteinen maksu pyörii niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa. Lataus maksoi 0,04 e/min, joten hintaa kertyi kokonaisuudessaan 19,20 e.

Lataaminen kotimatkalla Niemenharjun matkakeskuksella - tylsää odottelua

Paluumatkalla keli oli plussan puolella ja tiet märkiä ja loskaisia. Tämä näkyi myös kulutuksessa, joka nousi huomattavasti tulomatkasta ollen 19,6 kWh/100 km.

Lataustauko oli jälleen pidettävä Pihtiputaalla, jonka laturi oli onneksi tälläkin kertaa vapaana. Auto töpseliin ja ... sitten vain odottelua. Lähdin matkaan suoraan ruokapöydästä, joten puolentoista tunnin ajon jälkeen ei ollut tarvetta syödä mitään. Kahvi ei maistu, joten ei sitäkään. Niinpä sitten istuin autossa ja sometin 40 minuuttia, mutta mieluummin olisin käyttänyt tuon ajan matkan tekoon ja ollut aiemmin perillä.

Auton toimintamatka oli lähtiessä 210 km ja tauolle tullessa 62 km. Olin ajanut vain 111 km, joten kulutus oli 33% auton arvioimaa isompi. Kotiin oli vielä 141 km, joten laskin, että auton toimintamatka pitäisi olla vähintään 171 km, että uskalsin lähteä jatkamaan matkaa. 

Latasin autoa 41 minuuttia ja sain siinä ajassa 21,44 kWh sähköä. Lataus maksoi 8,20 e. Akun varaus oli latauksen päätteeksi 88% ja toimintamatka 183 km.

Lataaminen Prisma Seppälässä - latausaseman käytettävyys 4-

Viikon ruokaostoksilla kävimme Seppälän Prismassa, jossa on kolme Type 2 -latausasemaa. Ne ovat Liikennevirran operoimia, mutta Prisma tarjoaa lataamisen ilmaiseksi. Lataustolpan saa auki millä tahansa RFID-tunnisteella, vaikkapa S-Etukortilla.

Leafin lataus meinasi tyssätä siihen, että en saanut lataustolppaa auki. Vaikka kuinka liikuttelin S-Etukorttia luukun yläreunassa olevan tarran alueella, luukku pysyi kiinni. Kun se lopulta aukesi, näytti siltä, ettei kohdistustarran kohdalla ole muuta kuin metallinen ovi. Korttia olisi pitänyt varmaan näyttää tolpan yläreunan alueelle jossa palaa valo. 

Kaupasta tullessa päätin kuvata Instagramiin videon lataustolpan heikosta käytettävyydestä (2. kuva) ja olisi kyllä itkettänyt jos ei olisi naurattanut, koska minulta meni minuutti ennen kuin sain luukun taas auki! Viereiseen ruutuun kurvannut Ampera-kuski ei saanut oman tolppansa luukkua myöskään auki, vaan joutui siirtämään autonsa seuraavaan ruutuun.

Ladatessani Leafia Prisman parkkihallissa mietin, että ilmainen Type 2 -lataus on lähinnä hyvää mainosta liikkeelle. Hirveän pitkälle sillä ei kuitenkaan pääse, ellei kaupassa viihdy vähintään tunnin.

Viivyimme Prismassa 45 minuuttia ja siinä ajassa akku ehti täyttyä 4,5 kWh verran. Varaus kasvoi 65% -> 78% ja toimintamatka 142 km -> 174 km.

Lataaminen viikonloppuna Palokan Lidlissä - ilmainen pikalaturi <3

Käydessämme toisena viikonloppuna anoppilassa Leafin reipas kulutus pääsi yllättämään. Pois lähtiessä auto näytti rangeksi 76 km ja varaus oli 30%. Sen piti riittää ihan hyvin kotiin, koska matkaa oli vain 49 km. Perillä varaus oli kuitenkin enää kuumottava 5% ja range 13 km. Jo matkan varrella auto alkoi valittaa, että etsi nyt hyvä ihminen latauspaikka!

Optimaalisessa tilanteessa sähköautoilija ajaisi kotiin, laittaisi töpselin seinään ja lähtisi aamulla taas liikkeelle. Mutta missä ladata auto kun kotona ei onnistu? Arkena olisi ollut helppo jättää auto työpaikan laturiin, mutta viikonloppuna se ei ollut vaihtoehto.

Ratkaisu löytyi Palokan Lidlistä, joka hemmottelee asiakkaitaan ilmaisella pikalaturilla! Pikalaturi ja Lidl ovatkin hyvä kombo, koska ko. kaupassa käyntiin menee harvoin varttia enempää, mutta vartissa akku ehtii latautua pikalaturista jo ihan kivasti. Paikalla on myös Type 2 -latausmahdollisuus.

Jyväskylässä on myös Liikennevirran pikalaturi Tourulassa Kivääritehtaalla, mutta suosin tietysti Lidliä sen ilmaisuuden takia. Tuli toki tehtyä vähän heräteostoksia latauksen aikana, ettei se ihan ilmainen ollut. Suurin jännitys Lidlin parkkihalliin kurvatessa oli aina, että onko laturi varattu. Yhden kerran se oli (menimme silloin Prismaan) ja kahdella kertaa ei.

Ensimmäisellä pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 16 minuutin kauppareissun aikana 11,86 kWh sähköä, mikä kasvatti varauksen 5 -> 34 % ja rangen 13 -> 88 km.

Toisella pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 15 minuutissa yllättäen vain 4,8 kWh sähköä, mikä on alle puolet edelliskerran määrästä. Akun varaus oli lopussa 76%, mutta ei kai latauksen pitäisi vielä tuossa vaiheessa hidastua noin paljon? 

Yhteenveto

Lähdetään siitä, että sähköauto vaatisi kotilatausmahdollisuuden. Ilman sitä pari viikkoa Leafilla oli vähän extreme-testi. Työpaikan latausmahdollisuus onneksi pelasti paljon, mutta viikonloppujen autoilut vaativat luovuutta!

Reissut sähköautolla vaativat erilaista suunnitelmallisuutta kuin polttiksella. Toki kun "laji" tulee tutummaksi, oppii tuntemaan auton kantaman ja vakiovierailupaikkojen latauspisteet. Nyt kun auto oli vieras, akku pieni ja kulutusmittari ylioptimistinen, stressasin reissun päällä jatkuvasti hieman akun riittämistä ja latasin autoa enemmänkin kuin olisi tarvinnut.

Ylivieskan reissulla olisin kyllä selvinnyt vähemmilläkin latauskerroilla, jos olisin tehnyt kotiläksyt hyvin eli tarkistanut latauspaikkojen tehot etukäteen enkä myöskään ryhtynyt ylisäästäväiseksi.

Lataustauot pidemmillä matkoilla ovat ok jos kaipaa taukopalaa, mutta ruokapöydästä ruokapöytään matkatessa kolmen vartin pysähdys pelkän lataamisen vuoksi on tylsä!

Pääteiden varrelle tarvittaisiin tiheämmin pikalatureita, koska nyt niitä oli esimerkiksi nelostiellä reitilläni tasan yksi. Siihen olisi siis pakko pysähtyä ja pitää sormet ristissä, ettei kukaan muu ole lataamassa, ettei matka pitene entisestään.

Oma hommansa sähköautoilussa on latauspisteiden etsintä. Käytin siihen Sähköautoilijat ry:n ylläpitämää latauskartta.fi palvelua ja maailmanlaajuista PlugShare-palvelua, joissa molemmissa voi rajata hakua lataustyypeillä.

Bensa-asemaakin joutuu joskus etsimään uudelta paikkakunnalta, mutta yleensä isot kyltit pääteiden varressa riittävät opasteeksi. Sähköautojen latauspisteistä ei sen sijaan paljon huudella, ote on turvauduttava verkkopalveluihin. Niistä näkee myös, miten nopeasti sähköä saa. Reissun päällä ei yleensä ole aikaa pysähtyä hidastelemaan Type 2:een.

Elämää Leafin jälkeen

Viime viikonloppuna minulla oli Kuopion Autokauppa Ecorun taloudellisuusajokilpailussa lainassa 64 kWh akulla varustettu Hyundai Kona Electric. Sillä oli paljon leppoisampi ajaa kuin Leafilla, kun akku vain riitti ja riitti.

Kilpailun 200 km matkan jälkeen auton kantama oli vielä 150 km, olisin päässyt sillä melkein takaisin Jyväskylään saakka! Ison akun miinuspuoli on pitkä odottelu pikalaturilla, mutta toisaalta akkua ei tarvitse ladata läheskään täyteen ja silti autolla pääsee pitkälle. Lataus siis hidastuu mitä täydempi akku, joten on ajallisesti tehokkaampaa lopettaa lataus esim. 80% kohdalla.

Ensi viikolla haen Vantaalta Hyundain maahantuojalta lainaan Ionic Electricin, jolla ajan viikkoa myöhemmin pk-seudulla järjestettävän taloudellisuusajokilpailuun. Ioniqilla saattaa stressikäyrä taas nousta, sillä akku on vain 28 kWh ja luvattu range 280 km. Saa nähdä myös pääsenkö jonottelemaan kotimatkalla pikalatureille, sillä kiirastorstaina lienee muutama muukin liikenteessä...

Kona- ja Ioniq-seikkailuistani pääsette lukemaan tulevissa blogipostauksissani, joten pysykää kuulolla!