Sähköautojen WLTP kulutukset testissä - EV Challenge 16.10.2021

Pari viikkoa sitten ajettiin kolmatta kertaa sähköautojen taloudellisuusajokilpailu EV Challenge. Kilpailuun osallistui 45 autokuntaa ja osallistujia olisi ollut varmaan vieläkin enemmän, ellei olisi ollut syyslomaviikonloppu! Kisapaikkana toimi viime vuoden EV Challengen tapaan Nummelan lentokenttä, jossa riittää parkkitilaa ja ilmaisia latauspisteitäkin on neljä kappaletta.

Eniten kisassa oli mukana eri versioita Tesla 3:sta, yhteensä 8 kpl. Hyundai Konaa ja IONIQ 5:ttä oli molempia 4 kpl.

Ihana eAutoilija-Sari lainasi minulle jälleen autonsa Salaman eli Tesla Model 3 Long range vm. 2020. Reitillä meidät piti luottokarturini Tero - Dynamic Duo oli taas vauhdissa!

Säännöt

Autojen paremmuusjärjestys ratkaistiin vertaamalla auton ajotietokoneen kulutusta valmistajan ilmoittamaan WLTP-kulutuslukemaan. Voittaja olisi se, joka alittaisi autonsa WLTP:n suurimmalla prosentuaalisella erolla. Aivan eri systeemi siis kuin viime vuonna, jolloin paremmuusjärjestys ratkaistiin kulutuksen mukaan omamassalla painotettuna.

Minua ihmetytti WLTP-vertailussa se, että. kaikkien Tesla Model 3 Long range -mallien WLTP-vertailukulutus oli 14,8 kWh/100 km, vaikka EV Databasessa ko. automallista on kolme eri versiota, joilla kaikilla on eri kulutus. (02/2019-10/2020, 11/2020-05/2021, 06/2021 ->)

Sarin vm. 2020 Tesla Model 3 Long range on automallin eka versio, ja siitä puuttuu uudempien versioiden energiaa säästävä ilmalämpöpumppu. EV Databasen mukaan sen kulutus olisi 16 kWh/100 km. Saman arvon antaa Traficom, mutta sen tietoihin ei kuulemma voi luottaa. Eikä EV Databasekaan nyt mikään virallinen taho ole…

WLTP-kulutuksesta olisi voinut tehdä oikaisupyynnön esittämällä CoC eli tyyppihyväksyntätodistus, mutta ei tämä kilpailu nyt niin vakavaa ole, että sellaisesta jaksaisin maksaa. Tuo kilpailun järjestäjien ilmoittama 14,8 kWh/100 km oli saatu Teslan maahantuojalta, joten en usko, että olisin saanut muuta kautta muuta lukemaa. En silti ymmärrä, miksi WLTP-kulutus oli tuo…

Järjestelyt

Kilpailun järjestelyt toimivat tänä vuonna erinomaisesti. Muutamia hyviä parannuksia oli tehty myös viime vuoteen nähden.

Erityisesti arvostin sitä, että autot lähetettiin reitille perinteiseen ecorun-tahtiin kahden minuutin välein viime vuoden minuutin sijaan. Kun kisassa on 45 autoa, odottelua tulee toki paljon: viimeinen pääsee matkaan, kun eka on jo puolessa välissä kisaa. Mutta ennemmin näin, sillä nyt sai rauhassa ajella ilman pelkoa, että yhtäkkiä ollaan jonossa useamman kisaajan kanssa, kun yksi ajaa rauhallisemmin ja toinen reippaammin.

Myös aikatarkastusasemat oli sijoitettu fiksusti isoille kentille, joten vaikka useampi auto olisi tullut AT:lle samalla minuutilla, ei ruuhkaa olisi päässyt syntymään.

Viime vuonna kilpailupaikalla oli oma paikallisradio, joka oli suorastaan nerokas keksintö, koska kuulutukset pystyi kuuntelemaan autosta poistumatta. Tänä vuonna radiota ei valitettavasti ollut, mutta tiedottamisen puolesta selvittiin ilmankin. Lähdön ja maalin autoesittelyitä sisältäneet kuulutukset tietty kuluivat vain lähimpiin autoihin.

Taloudellisuusajokilpailujen ilmoittautuminen aukeaa perinteisesti hyvin varhain ja niin myös tässä kisassa: klo 7.25. Aikaisuutta perusteltiin jossain foorumissa sillä, että pitkänmatkalaiset pääsevät lähtemään kisan jälkeen ajoissa kotiin. Koska palkintojenjako oli klo 15.30, olisi aikataulua voinut siirtää mielestäni tunnilla eteenpäin eikä kotiinlähtöaika olisi siltikään ollut vielä kovin myöhään. Aikainen aloitus nimittäin vaatii superaikaisen heräämisen etenkin, jos tulee yhtään kauempaa. Me tulimme Teron kanssa vain Vallila ja sieltäkin olis pitänyt lähteä ajamaan jo ennen seitsemää, jos olisi halunnut olla paikalla ajoissa.

Kilpailun tulosten julkistaminen ilmoitustaululla hotellin pienessä aulassa ei ollut korona-aikana hirveän hyvä idea, koska siihen syntyi aikamoinen ryysis, kun kaikki halusivat nähdä sijoituksensa. Toki jo pelkkä tulosten odottelu oli samassa aulassa aika tiiviissä joukossa, mistä olisi vaan pitänyt itsekin tajuta vetäytyä itse syrjemmälle.

Aamupuuhat

Vaikka alkupään numerot (olimme 7.) suositeltiin hakemaan ensin, tulimme Teron kanssa paikalle lähes tuntia myöhemmin,  jotta saimme riittävästi unta. Tämä oli toimiva ratkaisu, sillä ehdimme hyvin hakea matskut (ei ollut enää ruuhkaa!), liimata numerot autoon ja käydä katsastuksessa ennen ohjaajakokousta. Tero ehti myös käydä tiekirjaa läpi samalla kun viritin itse autoon kellot ja kameran.

Totesimme, että ollaan sen verran monta kisaa ajettu yhdessä, että on jo rutiinia. Ja jotenkin minulla ei ollut minkäänlaista stressiä kisaan. Kunhan tultiin ajelemaan ja viettämään mukava päivä!

Kylmää kyytiä!

Täysin leppoisalle sunnuntaiajelulle (tai lauantai-) ei sentään lähdetty, vaan ajettiin ilmastointi ja lämmitys pois päältä, jotta energiaa ei kulu turhaan. Siinä missä polttomoottoriautoissa riittää hukkalämpöä kabiiniin, sähkiksellä kaikki lämmitys kuluttaa energiaa. Teron sanoin: “Hemmetin kylmiä nämä sähköautot!”

Ennen mittarien nollausta lämmitimme sentään auton mukavaksi, mutta viileä alkoi tulla ekan tunnin jälkeen, kun sisään puski +7 asteista ilmaa. Puhallus oli kuitenkin pidettävä ykkösteholla, jotta ikkunat eivät huurru.

Untuvatakki ja kalsarit olivat poikaa, mutta myös toppahousut olisi pitänyt tajuta laittaa jalkaan. Ne olivat mukana, mutta en tullut pukeneeksi niitä, koska lähdössä auto oli vielä lämmin. Virhe! Tauolla otin ne syliin lämmittämään, koska en ehtinyt pukea niitä kun piti olla jo menossa. Jalat olivat syväjäässä vielä Lahdessakin, kun ajoin illalla kotiin …

Huteja …

Kun kirjoitin alussa, että lähdettiin kisaan rennosti stressaamatta niin se taisi vähän kostautua, koska ei tullut keskityttyä pihistelyyn ihan täysillä ja ajoimme ohi kahdesta risteyksestä. Hupsista!

Eka ohiajo sattui ekan jakson puolivälin jälkeen paikassa, jossa mietin, että tästä on joskus käännytty ecorunissa oikealle. Vain muutama sekunti sen jälkeen Tero sanoi, että hetkinen, meidänhän piti kääntyä. Oli hyvät kesälomatarinat kesken, ei siinä ehtinyt karttaa lukea! :’D Noh, ei muuta kuin autoa ympäri lähimmässä mahdollisessa paikassa ja matka jatkui. Aikaa tuhrautui nopeasta reagoinnista huolimatta lähes minuutti ja ylimääräistä matkaa noin. 500 m.

Toinen huti sattui viimeisellä jaksolla. Siinä oli kaksi viittaa 170 m päässä toisistaan ja ajoin just jälkimmäisen ohi kun Tero ehti sanoa, että tästä pitäis kääntyä. Saldo 40 sekuntia ja 300 m (+ yksi vihainen Toyota-kuski, jonka eteen käännöksen jälkeen tungin luottaen vähän liikaa Teslan kiihtyvyyteen).

Tästä olis pitänyt kääntyä, vaan ei käännytty ...

… ja hitti

Olen kuvitellut, että sähköautolla kisatessa en ajaisi koskaan tutkaan, koska niillä ei haittaa vaikka alamäessä joutuisi jarruttamaan, koska energian saa otettua talteen. Polttiksilla tutkaan on tullut ajettua sen sijaan useamman kerran, kun on ollut niin mukava vauhti, jota ei ole tohtinut jarruilla surmata.

Tässä kisassa oli joka tapauksessa kaikkien ecorun-kisojeni noloin tutkaan ajo: sähköautolla ylämäessä! WTF!?

En ollut uskoa sakkoa todeksi, kun kilpailun tulokset tulivat. Näinhän jokaisen tutkan, enkä minkään kohdalla todennut ajaneeni liian kovaa. Tämä oli kuitenkin tainnut napata minut vähän kauempaa.

Vähän ennen tutkakohtaa olin kysynyt Terolta, että onko nopeusrajoitus 60 km/h, kun auto näytti sitä. Ei ollut, vaan 50 km/h. Hidastin vauhtia, ja samalla Tero totesi, että tuossa taitaa olla tutka. Niinpä oli, mutta onneksi olin ehtinyt juuri hidastaa. Paitsi etten sitten ollutkaan, vaan olin ohittanut sen 58 km/h nopeudella. Pahus.

Tutka pilkottaa mäen päältä.

Harjoituksen puutetta

Jos kartanlukija ei ollut kartalla ihan koko matkaa, niin samaa voi sanoa kuskista. En muistanut koko ajan keskittyä täysillä pihistelyyn, joten ei tullut hyödynnettyä kaikkia vapaalla rullaamisen mahdollisuuksia. En myöskään harjoitellut autolla ajoa ennen kisaa kuin siirtymät. Tarkoitus oli, mutta perjantai-illan kaatosateessa oli mukavampi istua eAutoilijan kanssa ravintolassa kuin autossa.

Kertauksena viime vuotiseen blogaukseeni; Teslassa ei ole asetusta, että moottori ei jarruttaisi kun kaasupolkimesta päästää irti, vaan auto rullaa, kun kaasupolkimen sihtaa sellaiseen asentoon, ettei moottori vedä eikä jarruta. Ilmeisesti N-vaihteelle voisi vaihtaa kesken ajon, mutta en tullut testanneeksi sitä ennen kisaa. En myöskään uskaltanut kokeilla sitä kisassa, koska olin lukenut jonkin sähköauton manuaalista, ettei vaihdetta saa vaihtaa auton liikkuessa.

Aikataulupaineita suuntaan ja toiseen

Kilpailureitti oli 160 km pitkä ja jaettu kolmeen n. 50 km mittaiseen jaksoon, joiden keskinopeuspyynnit vaihtelivat 51-62 km/h välillä.

Lähtö - AT 1 - 54,8 km / 53 min / 62 km/h

Ekalla jaksolla pysyttiin täydellisesti aikataulussa, vaikka se yksi harha tulikin.

Jakson tasaisuudesta kertoo se, että jännittävin asia harhaan ajon lisäksi oli se, kun jossain yhdeksän kilometrin paikkeilla autosta kuului yhtäkkiä kummallinen ääni. Mitä ihmettä, hajosiko jotain? Ei, vaan toinen kilpailunumeromme se vain irtosi osittain ikkunasta ja alkoi räpättää tuulessa vähän samanlaisella äänellä kuin lapsena pahvinpala pyörän pinnoissa. Melkoinen melusaaste!

Kerta se on ensimmäinenkin kun kilpailunumero meinaa irrota kesken kisan!

AT 1 - AT 2 - 46,4 km / 55 min / 51 km/h

Toisesta jaksosta oli varoiteltu jo kilpailua edeltävässä miitissä, että siinä voi tulla kiire. Ohjaajakokouksessa painotettiin vielä, että vaikka olisi kiire, niin ei saa silti hölmöillä, koska aikatarkastusasema on Klaukkalan Monikkotalolla, jossa on yleisöäkin!

Nämä muistutukset takaraivossa jakso tuli ajettua turhan kovaa eikä luotettua omaan arviointikykyyn. Tero yritti vähän toppuutella menohalujani loppupuolella, mutta en oikein malttanut, kun oli vain fiilis että siellä on pakko olla jotain mikä tulee hidastamaan. Lopputuloksena saavuimme Monikkotalolle pari minuuttia etuajassa.

Edellämme ajanut Mercedes EQC oli ajanut harhaan ja saapui pihaan ihan perässämme. Itse en sitä huomannut, mutta Tero kehotti väistämään. Sössin väistämisen ihan totaalisesti ajamalla parkkiksella umpikujaan, ja jouduin sahaamaan auton pois sieltä. Aikaa kunniakierrokseen oli, mutta energiaa siinä kului turhaan.

Kulutus kahden jakson jälkeen oli 13,9 kWh/100 km.

Monikkotalolle saapuessa Tero kehotti antamaan tilaa takanamme tulleelle autolle. Väistin umpikujaan tuonne oikealle, kun arvelin ettei se mahdu muuten ohi.

AT 2 - maali - 56,9 km / 62 min / 55 km/h

Viimeisellä jaksolla oli puolen välin jälkeen 16 km moottoritietä, joka kovavauhtisena tulisi nostamaan kulutusta. Tuumasimme, että tällä jaksolla täytyy pyrkiä ajamaan kaikki hitaat pätkät niin kovaa kuin pystyy (toki nopeusrajoitusten puitteissa), jotta nopeilla pätkillä voi puolestaan ajaa niin hitaasti kuin mahdollista.

Moottoritien alussa keskinopeudesta puuttui useampia kilometrejä, mutta fiiliksellä noin 90 km/h ajamalla saimme juuri sopivasti aikaa varastoon. Onneksi saatiin, sillä moottoritien jälkeen harhaan ajettu risteys söi ajasta 40 sekuntia. Motarilla olisi ollut hyödyllistä, jos osaisi laskea päässä tietylla nopeudella kilometrille kuluvaa aikaa tai olisi sellainen aikalaskentataulukko kuin aiemmalla kartturillani Jaakolla, mutta Tero totesi, ettei hän näillä palkintorahoilla lähde sellaista askartelemaan. :D Enkä minä näillä harjoittelumäärillä! xD

Pientä kuumotusta aiheutti lentokentälle edellämme rauhallisesti ajanut Subaru, joka vielä hidasti juuri maalin suulla. Se oli kisan ainut hetki kun vähän hermostuin, ja tööttäsin sille vihaisesti. Maaliin tullessamme aikaa oli jäljellä vielä 15 sekuntia, mutta  sekunnit tuntuvat kuluvan sitä nopeammin mitä hitaammin joku ajoi edessä.

Parikymmentä metriä maaliin, aika vähissä ja joku hidastelee edessä. Nyt pois alta!

Tulokset

Kilpailun voitti ylivoimaisesti Nissan Leaf 40:llä ajanut tiimi, jonka kulutus oli 12,9 kWh/100 km, kun WLTP-vertailulukema oli 20,6 kWh/100 km. Uskomaton 37,4 % alitus!

Meidän Tesla Model 3 Long Rangen kulutus maaliin tullessa oli 14,3 kWh/100 km. Motarijaksolla se oli siis noussut 0,4 kWh/100 km.  14,3 kWh/100 km alitti 14,8 kWh/100 WLTP-kulutuksen 3,4 %. Kun tulokseen lisättiin 3% ylinopeussakko, kilpailukulutus oli 14,73 kWh/100 km, mikä oli 0,5 % alle WLTP-kulutuksen. Tämä oikeutti jaettuun 34. sijaan.

Parhaan Tesla Model 3 Long Rangen tulos oli 12,2 kWh/100 km, ja sakkojenkin jälkeen vielä hyvä 12,93 kWh/100 km.

Kilpailun pienimmän kulutuksen 11,0 kWh/100 km ajoi Ecorunissa yleisestikin menestynyt BMW i3:lla ajanut Grasslake Ecoteam. Aikasakkojen jälkeen kulutus oli 11,88 kWh/100 km, joka oli sekin kisan pienin kulutus. Kyseinen auto on sen verran vanha, ettei sille ole mitattu WLTP-kulutusta, vaan se kilpaili erillisessä NEDC-luokassa, jossa sijoitukset ratkottiin suoraan kulutuslukemien perusteella.

Yhteenveto

Täytyy sanoa, että tämä kisa meni vähän turistimeiningillä ja se näkyi tuloksessa. Keskittyminen ei ollut kummallakaan ihan parasta mahdollista. Mutta mukavaa meillä oli!

Tero mietti, että ensi kerralle voisi hankkia jonkin toisen auton. Itseäni olisi kiinnostanut Hyundai Ioniq electric, jolla oon ajanut tosi taloudellisesti yhden kisan. Tai uusi Hyundai IONIQ 5, jolla opin ajamaan mielestäni varsin hyvin, kun se oli elokuussa koeajossa. Sitä en ymmärrettävästi saanut autoliikkeestä lainaan lauantain kisaan, koska malli on suosittu.

Ehkä sitten kun hankin joskus oman sähköauton, voisimme Teron kanssa ajaa kokonaisen kauden. Tällainen yksittäinen kilpailu kerran vuodessa ei ole niin kilpailuhenkistä kuin koko cupin ajaminen. Sitä ennen seuraava kisa on ehkä ensi syksyn EV Challenge, joka ajetaan muistaakseni 8.10.2022.

Kuva ei ehkä ihan täysin välitä kisan jälkeisiä tunnelmia, mutta oli kyllä todella kylmä!