Supernopeat moottoripyöräkaupat - miksi myin moottoripyöräni?

Viisi vuotta sitten keväällä laitoin Kawasaki ER-5 “Eerik” moottoripyöräni myyntiin, koska sillä ei tullut edellisvuonna ajettua kovinkaan paljon. Ajokauden alettua innostuin kuitenkin ajamisesta niin paljon, että ja vedin myynti-ilmoituksen pois netistä.

Halpaa ajamista

Parina viime vuonna muut asiat ovat vetäneet enemmän puoleensa ja olen ajanut Eerikillä taas melko vähän; vain 1400-1500 km kesässä. Olen kuitenkin ajatellut, että en viitsi luopua siitä, koska sen ylläpitäminen on aika halpaa. Kawasaki ER-5 vakuutukset maksavat vuodessa vain 170 e, talvisäilytys 200 e ja öljynvaihto 100 e. Alle 500 euroa siis siitä, että voin lähteä moottoripyöräilemään milloin vain!

Jos myisin ER-5:n ja myöhemmin tekisikin mieli päästä ajelemaan, vastaavassa kunnossa olevan moottoripyörän löytäminen tulisi olemaan vaikeaa. Olen tuunannut Eerikiä kahvanlämmittimillä, madalletulla satulalla ja keraamisella pinnoitteella ja lisäksi siinä on edellisen omistajan asentamat laukku ja viimasuoja.

“Pitäisi ajaa”

Autokatoksessa hupun alla seisova moottoripyörä osaa kuitenkin myös syyllistää. “Tuolla se seisoo, pitäisi ajaa.” Välillä ajaessa laskin, että  miten paljon kuluvalla kaudella “pitää” vielä ajaa, että pääsen noin 1500 km lukemaan, mitä olen pitänyt vuosittain kauden tavoitteena.

Tänä keväänä ajoin muutaman lenkin, mutta sitten se taas jäi kuukaudeksi; osittain muiden harrastusten ja osittain helteiden takia. (Koska ilman täysin suojaavia ajovarusteita ei ajeta. Piste.)

Kun kelit viilenivät, “pitäisi” alkoi taas koputella olkapäällä. Mutta pitäisikö? Kun sitten juhannuksen jälkeen tuli sopiva keli ja vapaa ilta, päätin lähteä ajamaan selvittämään ajatuksiani ja tunteitani harrastusta kohtaan ja kysymään itseltäni, että tuottaako moottoripyöräily minulle oikeasti niin paljon iloa, että haluan edelleen sen pitää? Vai onko siitä tullut enemmänkin taakka?

Ajoin Jyväskylästä nelostien rinnakkaistietä Hirvaskankaalle, josta käännyin kohti Uuraista tielle 627. Tämä pätkä mukavaa hyväkuntoista mutkatietä, jota voi ajaa pääasiallisesti 80 km/h. Uuraisilta jatkoin Saarijärvelle tietä 6304, joka oli joskus suosikkiteitäni. Hienoja maisemia ja kivoja mutkia. Hidasteena Lanneveden kylä, jonka alueella pitää ajaa 40 km/h. Myös yksi sivutien risteys, josta joku auto meinasi kerran tulla päälleni. Siinä ajan aina varovaisesti! Valtatien 13 risteykseen saavuttuani käännyin takaisin kohti Jyväskylää. Uuraisilta jatkoin matkaa suoraan tietä 630 Jyväskylään. Se on vähän tylsä ajettava, vaikkei sentään viivasuora olekaan. Tikkakosken jälkeen nopeusrajoitus tippuu 60 km/h:iin ja ajaminen menee köröttelyksi.

Jo kivalla Hirvaskankaan ja Uuraisten välisellä pätkällä mietiskelin, että on tämä ihan mukavaa, mutta en saa ajamisesta samanlaisia kiksejä kuin joskus aiemmin. Matkan edetessä tunne vain vahvistui. Päästyäni kotiin 130 km lenkiltä päätös oli tehty. On aika luopua tästä harrastuksesta.

Myynti-ilmoituksen tekeminen

Seuraavalla viikolla pistin Kawasaki ER-5 myyntiin Nettimotoon. Se on vm. 2004 ja aavistuksen alle 40 tkm ajettu.

Oli hirveän vaikea keksiä moottoripyörälle sopivaa hintaa! Ihan pilkkahintaan en halunnut sitä myydä, mutta tavoite oli kuitenkin päästä siitä eroon melko pian ja ehdottomasti tämän kauden puolella, jotta en joudu maksamaan enää sen talvisäilytyksestä.

Kävin läpi muita sivuilla myynnissä olevia ER-5:ia saadakseni jotain ideaa hinnasta, mutta se oli vaikeaa. Tuntui, että hinta, ajetut kilometrit, varusteet ja ikä eivät korreloineet osassa ilmoituksia yhtään. Hintahaarukka oli 1000-3500 e välillä.

Tehdessäni myynti-ilmoitusta Nettimotosta löytyi kätevä hinta-arvio työkalu. Siihen syötetään ajoneuvon rekisterinumero ja ajokilometrit ja palvelu arvioi, mikä olisi sille sopiva hinta suhteutettuna muihin palvelussa myytyihin ja myynnissä oleviin samanlaisiin ajoneuvoihin. Parasta työkalussa oli hintapilvi, joka näyttää palvelussa myynnissä olevat ja myydyt samanlaiset ajoneuvot viimeisen puolen vuoden ajalta. Oman kulkupelin hinta-arvio näkyy muiden seassa omalla värillään.

Hinta-arvio-työkalu ehdotti Eerikin hinnaksi 1100 e, mikä oli mielestäni aivan liian alakanttiin suhteessa sen kuntoon ja varusteluun. Suurin osa vastaavista pyöristä oli myyty alle 2000 e hintaan, joten päätin laittaa hintapyynniksi 1750 e.

Kun blogijuttua kirjoittessa katselin hintapilveä, alle 40 tkm ajettuja ER-5 oli myyty useita lähemmäs 2500 eurolla, joten ehkä vähän alakanttiin hinnoittelin sen. Toisaalta keväällä hinnat ovat todennäköisesti olleet korkeammat kuin keskikesällä. Ja minä halusin päästä tästä nopeasti eroon.

Nettimoton hintapilvi Kawasaki ER-5 moottoripyöristä. Omani sivu arvioi 1100 e arvoiseksi.

Myynti-ilmoituksessa tärkeää on hinnan lisäksi hyvät kuvat ja kuvaus myytävästä ajoneuvosta. Liian monessa ilmoituksessa kuvat ovat kehnoja ja tekstiä on pari vaivaista lausetta.

Itse kerroin miksi myyn pyörän, mitä varusteita siinä on ja mitä huoltoja on tehty viimeksi. Kerroin myös satulan korkeuden ja sen, että ER-5 sopii myös lyhemmille kuskeille. Mainitsemisen arvoista on myös, että pyörän voi kuristaa A2-luokkaan.

Kuvat renkaista ovat tärkeitä ostajille, koska niistä voi päätellä ovatko ne vaihtokunnossa.

Nopeat kaupat

Julkaisin myynti-ilmoituksen myöhään illalla ja yöllä oli jo eka tekstari tullut kiinnostuneelta ostajalta. Aamupäivällä tuli soitto eteläsuomalaiselta mieheltä, joka etsi moottoripyörää A2-korttia ajavalle tyttärelleen. Kun tekstarityyppi perui aikeensa, eteläsuomalainen lähti pakettiautolla kohti Jyväskylää. Uskoisin, että ilman hyvää myynti-ilmoitusta hän ei olisi ajanut 300 kilometriä.

Paikan päällä esittelin moottoripyöräni miehelle. Hänellä oli ollut ennestään lukuisia moottoripyöriä, joten hänen kanssaan oli helppo asioida. Koeajoa varten pyysin nähdä hänen ajokorttinsa, kuvasin sen ja pyysin lisäksi pantiksi auton avaimet. Kyllähän sitä haluaisi luottaa ihmisiin, mutta on aina parempi varautua. Olimme tästä yhtä mieltä. Mahdollisista vahingoista emme tehneet sopimusta, mutta mies tuumasi että jos hän tämän kaataa niin kyllä hän sen sitten ostaa.

Koeajon jälkeen mies oli tyytyväinen moottoripyörään ja siihen, miten hyvin olen huolehtinut siitä. Lisäksi hän kertoi arvostavansa sitä, että kaikista huolloista oli olemassa kuitit.

Siirryimme kaupantekovaiheeseen. Tinkiä ei tarvinnut, vaan pyytämäni 1750 e oli hyvä hinta. Rahojen siirtäminen on myös vaihe, jossa on mahdollista tulla huijatuksi. Meillä oli molemmilla tili samassa pankissa, joten rahojen siirtyminen näkyi heti.

Traficomin sivuilla on hyvät ohjeet ajoneuvon omistajanvaihdoksen tekemiseen.

Kirjauduttuani sivuille pankkitunnuksillani sain sieltä esitäytetyn luovutuskirjapohjan (linkin pohja tyhjä), jonka täytimme loppuun ja tulostimme kahtena kappaleena.

Traficomin sivuilla tein myös  varmenteen, joka mahdollistaa ajoneuvon omistajatietojen muutoksen. Kaupanteon jälkeen annoin varmenteen uudelle omistajalle, minkä avulla voi rekisteröidä moottoripyörän omiin nimiinsä. Itse puolestani tein kauppojen jälkeen luovutusilmoituksen Traficomin sähköisessä palvelussa. Tämä päättää ajoneuvon maksut minun osaltani. Autoissa päättyisi myös verot, mutta moottoripyörässä siitä lähti vain tieto vakuutusyhtiöön, joka päätti moottoripyörän vakuutukset.

Kaupanteon jälkeen oli enää pakattava vajaa 200-kiloinen moottoripyörä Volkswagen Transporteriin. Ostaja, minä ja mieheni saimme  yllättävän helposti tuupattua pyörän kyytiin kakkosnelosta pitkin. Vai lopussa pakoputken etuosan mutka otti vähän kiinni lankkuun, mutta muuten se kävi ihan kätevästi. Sen jälkeen ostaja sitoi pyörän napakasti neljästä suunnasta kuormaliinoilla Transporterin tavaratilan kulmiin kiinni.

Yhteenveto

Minulta on kysytty, oliko haikeaa luopua moottoripyörästäni ja olenko kaivannut sitä. Ei ja ei yhtään. Olen suorastaan yllättynyt, miten helppoa oli lopulta tehdä päätös sen myymisestä.

Kun näen tyhjän parkkiruudun, tunnen lähinnä helpotusta siitä, ettei se enää huutele sieltä ja pyydä ajamaan. Jännää, miten kiva harrastus voi muuttua myöhemmin taakaksi! Vähän sama kuin ecorunin kanssa. Se oli kivaa aikansa, mutta kaikki siihen liittyvä säätö alkoi ahdistaa jossain vaiheessa ja lopetin säännöllisen kilpailemisen toissa kauteen.

Kiitos Eerik kaikesta ja hyvästi!