Mikä on valkoinen, kulkee yli 300 km/h ja sen takia kannattaa lintsata puoli päivää töistä ja ajaa Hämeenlinnaan? Oikea vastaus on Nissan GT-R, jonka suorituskykyä sain kutsun kokeilemaan
Ahveniston moottoriradalle.
Nissanin järjestämässä tapahtumassa oli GT-R lisäksi testattavana oli myös 370Z Nismo sekä automaatti- ja manuaalivaihteinen Juke Nismo.
Koeajokalusto: 370Z Nismo, GT-R ja kaksi Juke Nismoa.
Aamupäivällä autoille kyytiä olivat antaneet lehdistön edustajat ja iltapäivällä vuorossa oli 15 hengen sekalainen seurakunta Nissan-harrastajia ja lojaaleja asiakkaita. Itse en ole kumpaakaan - vielä. Juttua eteenpäin lukemalla voi todeta, että Nissanin porukoiden ovela suunnitelma saada minut tuohon kerhoon vaikuttaa toimivan…
Etualalla 370Z Nismo ja takana GT-R.
Tapahtuman alkajaisiksi Ahvenistolla ennen ajamattomat, joita oli noin puolet porukasta, pääsivät Juken kyydissä tutustumaan radan profiiliin ja ajolinjoihin. Kuskina toimineella Nissanin edustajalla riitti sen verran vauhtia, että puoli kierrosta riitti saamaan minulle järjettömän matkapahoinvoinnin! Kolmen kierroksen jälkeen palattiin varikkoalueelle ja valuin ulos Juken takapenkiltä tuskanhiestä märkänä. Dx Ei kyllä tullut etukäteen pieneen mieleenikään, että pää ei kestäisi. Otti ihan hirveästi päähän, kun olisi halunnut nauttia menosta täysillä!
Radan esittelyä Jukella.
Kun kaikki olivat tutustuneet rataan, päästiin itse ajamaan. Ensin Jukeilla ja sitten niistä siirryttiin tehokkaampiin autoihin. Minulla kesti aika kauan keräillä itseäni ja tyydyinkin pitkään valokuvailemaan muiden ajamista. Lopulta pää tuntui riittävän selvältä ja rohkenin lähteä ajamaan Jukella. Automaatti-Juke ei ollut ryhmän suuressa suosiossa, mutta minä valitsin sen ehdottomasti, koska automaatti on parhautta. Oli muuten sama Juke Nismo, joka minulla oli
facekilpailun voittona lainassa loppukeväästä.
Autoissa oli aina kyydissä joku Nissanin edustaja opastamassa ja toppuuttelemassa liian kovia menohaluja. Jukeen hypättyäni sain ensimmäiseksi neuvoksi unohtaa autokoulun opit käsien asennosta ratilla. Kun ajetaan radalla, on tärkeää saada pyöritettyä rattia mahdollisimman pitkälle irrottamatta käsiä ratista. Samasta syytä ratti jätettiin myös hieman korkeammalle kuin normiajossa, että on tilaa pyörittää sitä. Tässä yhteydessä selvisi sekin, miksi Juke Nismossa (ja esim. Polo GT:ssä) on ratissa kuopat klo 3 ja 9 kohdalla. Siksi, että siinä pysyy hyvin peukalot ilman käsien puristamista vaikka ratti vähän pääsisikin heilahtamaan ajaessa. Pääni päälle varmaan syttyi lamppu valaistumisen merkiksi, kun tajusin tämän. :D
Tässä käydään läpi käsien oikeaa asentoa radalla ajamiseen.
Ei muuta kuin radalle. Varikolta poistuessani kuikuilin sivupeiliä ja olin kovin huolissani, että tuleeko joku suoralta päälle, kun en tajunnut että radallahan on liikennevalot ohjaamassa. Tämmöisiä asioita, mitä ensikertalainen ei tajua. Mutta, jokainen on onneksi joskus ollut ensikertalainen, joten mitä sitä turhaan stressaamaan tietämättömyydestä.
Rata oli kiva ja Juke olisi kulkenut kovempaakin, mutta ajelin aika rauhallisesti. Sattumoisin ei ollut ihan hirveästi jäänyt päähän ajolinjoista ja muista esittelykierroksen neuvoista… Nissanin mies kuitenkin opasti koko ajan, joten mukavahan siinä oli ajella ja opetella. Pari kertaa piti päästää GT-R ja 370Z ohi, kun olin vähän hidas menemään. Vaikka olin itse ratissa, pahoinvointi meinasi taas vähän uhkailla ja suuntasinkin takaisin varikolle jo parin kierroksen jälkeen.
Sitten taas valokuvailua. Lainasin radalle mieheni järkkärin, jonka sarjakuvaustoiminto oli kovassa käytössä. Siitä huolimatta oli tosi vaikea saada kuvattua ohi meneviä autoja niin, että auto olisi ollut kokonaan kuvassa. En vain osannut pyörähtää kuvatessa samaan tahtiin kuin mitä ohi ajavat autot menivät. Pokkarilla ei olisi varmaan ollut toivoakaan… Piiikkasen eri vauhdit oli täällä verrattuna autokoulun liukkaan kelin ratapäivään, jossa olen viimeksi kuvannut liikkuvia autoja.
Pitihän niitä nopeampiakin autoja sitten päästä testaamaan, kun tuonne saakka olin päässyt. Nissan 370Z apukuskina oli kevään Juke-hommista tuttu mies, sama joka oli kuskina Ahveniston esittelykierrokselta. Oli kovin pahoillaan kun kerroin saaneeni kauhean olon hänen kyydissään. Noh, ei sille vaan voi mitään. Sanoinkin, että itse ajelen tällä hienolla autolla sitten mummovauhtia muihin kuskeihin verrattuna, mutta sain kommenttia, että kukin ajaa silleen mikä tuntuu hyvältä. :)
Nissan 370Z Nismo oli kyllä ihan huippu auto ja sillä oli hauska ajaa radalla. Vauhtini ei tosiaan päätä huimannut, maksimi taisi olla jotain 80 km/h luokkaa, mutta kyllä mä sillä varmasti kovempaa päästelin kuin Jukella. Auto oli manuaalivaihteinen, mutta hyvän väännön vuoksi ajelin pelkästään kolmosvaihteella. Kolmen kierroksen aikana ei todellakaan ehtinyt kyllästyä. Eikä tullut edes huono olo!
Nissanin edustaja neuvoi hirveän hyvin ajolinjoja ja syitä niiden valintaan ja muutamasta mutkasta sain jopa kehuja kun menin ne oikein. Oli jännä miten radalla ajettiin ihan reunojen kanttikiviltä toisille. Hän selitti myös hyvin sitä, miten autoa ei saa pakottaa käännöksissä, vaan sen pitää mennä "omalla painollaan" (en muista millä termeillä puhuttiin). Mutkista poistuttiin kaasua painamalla ja todella huomasi kuinka auto oikeni silloin ja totteli niissä tilanteissa tosi hyvin. Ai vitsi, oli kyllä parhautta!
370Z jälkeen meinasin siirtyä vielä ajamaan GT-R:llä, mutta voih, juuri silloin rata-aika loppui. :( Jälkeenpäin kuulin että olisin voinut päästä ajamaan sillä pari extrakierrosta, mutta ei tullut mieleen edes kysyä, kun toinen edustaja sanoi suoraan 370Z:sta pois kiivetessäni että nyt ei ehdi enempää. Harmi...
Mutta ajoin 370Z:lla! Ja olen ihan rakastunut… Siis se auto on ihan älyttömän upea ja ihana ja kaunis ja kaikkea! Anteeksi nyt vain unelma-autoni VW Scirocco, nyt löytyi aika paha kilpailija! Auto vähän eri luokasta ja myös eri hintaluokasta. Sellainen Scirocco jonka kehtaisi ajaa kaupasta kotiin maksaisi reilut 40 ke, kun taas 370Z Nismo on 80 ke. Mistä aika iso osa veroja! Mutta onneksi kukaan ei kiellä unelmoimasta?!
Kyllä kelpaa hymyillä, kun on tällaisella namupalalla päässyt ajamaan.
Rakastuin tosiaan 370Z ulkonäköön ihan täysillä. GT-R ulkonäkö sen sijaan ei herättänyt erityisiä tunteita, se vain oli urheiluauto, joka on vähän kulmikas.
Tosin speksien perusteella se ei sitten olekaan mikä tahansa urheiluauto! Nissan GT-R on nimittäin maailman toiseksi nopein sarjatuotantoauto, joka jättää taakseen Ferrarit, Porchet ja Lamborghinit. Edellä on vain reilusti yli miljoonan maksava Bugatti Veyron, kun taas GT-R maksaa "vain" 168 000 e. GT-R:n kiihtyvyys 0…100 km/h on 2,7 uskomattomat sekuntia, joten voin vain kuvitella, miten rapsakasti se liikahtaa vähän kevyemmälläkin kaasun painalluksella. Ja kyllähän se radalla kovaa liikkuikin. Nissanin edustaja oli kyydittänyt ihmisiä GT-R:llä radan pääsuoralla nopeimmillaan 200 km/h, mikä kuulemma oli vielä varovaisesti ajettu... (370Z:lla oli menty melkein yhtä kovaa ja Jukella 130 km/h.)
Jotta GT-R:n 2,7 sekunnin kiihdytys nollasta sataseen onnistuisi suorilta, tarvitaan autoon ihan sitä varten tehdyt renkaat. Ne maksavat käsittämättömät 24 000 e, koska tuotantomäärät ovat pieniä ja ne on käsitelty niin, että heti alle laitettuna valmiit vastaamaan auton suorituskykyyn, eikä niitä tarvitse ajaa sisään ollenkaan. Kuten Nissanin edustaja
sanoi, "Eihän tuossa hinnassa mitään järkeä ole, mutta sen ne maksaa."
Tuo radalla ollut GT-R tuli kuulemma Suomeen lainaan suoraan Baltiasta jossa se oli myös lainassa. Auton eturenkaat oli ajettu siellä ihan loppuun ja jätetty jostain syystä vaihtamatta, ennen kuin auto tuli tänne. Suomalaiset Nissanin tyypit olivatkin sitten vähän pulassa, sillä uusia renkaita ei ollut aikaa tilata mistään maailman ääristä. Lopulta lähimmät olivat löytyneet Virosta, josta 24 ke arvoiset renkaat oli kiidätetty tänne kumiveneellä Suomenlahden yli. Kyllä, kumiveneellä! Minäkään en ollut uskoa korviani, kun kuulin tämän jutun, mutta pakko on uskoa kun näin veneestä kännykkäkameralla otetun kuvan. Aika hulvaton tapaus, mutta pääasia että autoon saatiin renkaat. :P
Rata-ajo on autoille varsin kuluttavaa touhua. Kun ryhmämme saapui radalle, kerrottiin, että yhdestä autosta alkoi olla renkaat loppu ja toisesta puolestaan jarrut. Onneksi ne kestivät vielä meidän ajomme. Rata oli lakaistu ennen ajoja, mutta aikamoinen ropina välillä kuului, kun ajettiin renkaista irronneiden kuminpalasten yli. Kaikki roska siis vain noista muutamasta autosta!
Juke-paran eturengas on vähän päässyt kulumaan ja sulamaan...
Ratapäivä oli hauska ja mieleenpainuva kokemus ja jos vain tulee mahdollisuus, niin mielelläni lähden uudelleen kokeilemaan matkapahoinvoinnista huolimatta. Pieni kutina nimittäin jäi, että olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan radalla ajamista osaavan apukuskin kanssa uudestaankin. Esitinkin jo vienon toiveen Nissanin suuntaan, että jos järjestävät tällaisen tapahtuman joskus uudestaan, niin minut saa kyllä kutsua mukaan! :)