Sähköautolla MotoGP-luokan radalle Suomessa!

Aivan kohta, sunnuntaina 5.6.2022 kello 9.-17 on käsillä mahdollisuus päästä ajamaan sähköautolla Suomen ainoalla MotoGP-luokan radalla, eli KymiRingillä. Sähköautoilijat / Tesla Club Finland järjestävät jo seitsemännen kerran sähköautoille asfalttiratatilaisuuden. Itse olen lähdössä mukaan omalla Volkswagen ID.4 -sähköautollani.

Tule sinäkin ja Ilmoittaudu Lyyti.in/kymiring2022. Ilmoittautumisaikaa on vielä pieni hetki jäljellä, 29.5 kello 21.00 saakka. KymiRingille ei ole mitenkään mahdottoman pitkä matka esimerkiksi pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta. Tämän ratapäivän osallistumismaksu on vain 100 euroa ja sillä saa oikeuden ajaa perheen/talouden autolla saman perheen jäsenet. (tapahtuman toteutumiselle on olemassa varmasti jokin minimi osallistujamäärä).

Sähköautoilijoiden ratapäivä on ennenkaikkea yhteinen hyvän tuulen tilaisuus

sähköautoilijoiden ratapäivillä ei ole kilpailuasetelmaa tai tiukkapipoisuutta. Paikanpäällä on sähköautoista kiinnostuneita ennestään toisilleen tuttuja ja uusia sähköautoilijoita. Paikanpäällä voi myös ostaa ja nauttia catering-palvelun tarjoiluista nälän tai janon yllättäessä.

Ratapäivillä joihin olen päässyt mukaan, on tilaa ollut radalla aina ruhtinaallisen paljon. Ajaa on saanut niin paljon kuin on halunnut, eikä ruuhkia ole esiintynyt. Useimmat tapahtumaan osallistujat eivät aja kovin montaa kierrosta, vaan nauttivat päivästä ja käyvät kiertämässä rataa omiin tarpeisiinsa.

Viimeisimmässä ratapäivässäni ehdin olla mukana vain hetken ja ainoastaan kuvaajan roolissa. Kymiringillekin ajattelin ottaa järkkärin mukaan ja räpsiä muutamia kuvia jaettavaksi paikalle tulleiden sähköautoilijoiden iloksi. Täytyy vain muistaa värvätä joku ottamaan muutamia kuvia omastakin ajosta.

Minulla on vain "Xxxx" -sähköauto, ei sillä voi radalle tulla -väärin!

Kyllä voit tulla sähköautollasi radalle. Olen nähnyt radalla koko suomalaisen sähköautokirjon ja kaikilla siellä voi pitää omaa hauskaa sekä harjoitella auton käyttäytymistä. Lue aikaisemmat kirjoitukseni Leaf 40 kWh:lla radalla ja e-208 radalla. Niistä kumpikaan ei ole radalle suunniteltu auto, mutta minusta oli tärkeää käydä kokeilemassa auton käyttäytymistä. Radalla ajetaan nopeusluokittain jaetuissa ryhmissä.

Nopeimmat Porschet, Audit ja Teslat, Polestarit ja muut vastaavat kiertävät joidenkin kuljettajien käsissä rataa hirmuista vauhtia nopeassa ryhmässä. Näiden autojen käyttäytymistä ja kuljettajien taitoa on ilo seurata sivusta. Olen itse myös rohkaistunut kysymään sekä päässyt muutamien nopeampien autojen kyytiin.

Tarjolla on myös hitaampia ryhmiä meille, joiden autot eivät ole niin järin nopeita tai taidot saati halut eivät riitä ajaa kovin lujaa. Itse arvelen kiertäväni rataa varmaan jonkun parikymmentä kierrosta.

KymiRing rata

KymiRingin rata on Suomalaisittain pitkä, 4,5 kilometriä ja siinä on 21 mutkaa ja 18 metriä korkeuseroa. Peräti 1,1 kilometrin mittainen suora on koko Euroopan pisin GP-radan suora. Uudenkarhean radan profiili on itselle ainakin sellainen, jonka haluan päästä kokemaan. Minulle osallistumiseen riitti tieto, että pääsen kokemaan tämän radan.

Ratahauskaa omalla autolla!

Vaikka nyt olen menossa radalle autolla, haluan vielä kuvata lyhyesti oman pienen pienen rataharrastuneisuuteni kautta, miksi koen tärkeäksi ja mielettömän hauskaksi päästä ajamaan mootoriradalla sähköautollani.

Olen käynyt aikanaan moottoriradoilla säännöllisesti moottoripyörillä. Olin nuorempana olevinani oikein vetomies kadulla, mutta kun menin ensimmäisen kerran moottoriradalla järjestettyyn ajoharjoittelutilaisuuteen, huomasin kuinka huono oikeastaan olinkaan moottoripyöräni ajamisessa. Ratakierroksia kuitenkin kertyi ensin kymmeniä, sitten käyntikertoja kertyi jo kymmeniä ja kierroksia varmasti tuhansia. Opin hallitsemaan moottoripyörää pikkuhiljaa paremmin ja paremmin. Viimein nautin vapautuneemmin rata-ajosta. Radalla saamistani opeista oli varmuudella muutamankin kerran hyötyä kadulla. Ensimmäinen hyöty oli, että maltoin lopettaa julkisilla teillä hölmöilyt kokonaan. Toinen hyöty oli parissakin itsestä riippumattomassa tilanteessa ajoneuvon hallinnan kehittyneestä taidosta.

Mitä se opittu ajotaito prätkällä sitten oli? Tässä kirjoituksessa merkityksellistä on se, että mitä vaikutusta rata-ajoharjoittelusta on myös turvalliseen katuliikenteessä ajamiseen. 

Ensimäinen oppi oli, että radalla ajaminen on niin turvallista kuin itse haluan, eli minulle olennaisesti turvallisempaa kuin kadulla ajaminen. 

Ohjatuilla ratapäivillä ennen radalle pääsemistä pidetään aina ajajakokous, jossa kerrotaan kaikille tarkoin rata-ajopäivän säännöt. Tätä seuraa rataan tutustumiskierros, jossa ajetaan peräkkäin hyvin maltillista vauhtia käyttäen ratamestarin perässä. Rataan tustuminen pitää sisällään myös ajolinjojen esittelyn.

Ennen aloittamista kuljettajat myös jaetaan oman ilmoituksen mukaan nopeusluokkiin, joista hidas-ryhmä, jossa itse ajan aina on turvallisin. Nopeimmassa ryhmässä saattaa olla mukana myös aika huimapäisiä kuljettajia, jotka ottavat itse enemmän riskiä. Riskihän radalla ajaessa on aina merkittävä, koska vapaahetoiset ns kasko-vakuutukset eivät ole radalla voimassa, eli ajoneuvoa ei todellakaan kannatakaan kolaroida.

Rataa ajetaan yleensä 20 minuutin vuoroissa ja radalle lasketaan vain turvallinen määrä autoja kerrallaan. Omalla ajovuorolla radalle mennään varikkoportilta aina vain lippumiehen antaessa luvan turvalliseen lähtöön. Rataa kierretään tietenkin vain yhteen suuntaan, eikä sen varrelle koskaan pysähdytä mistään syystä. Turvallinen radalta poistuminen opastetaan myös jo ajajakokouksessa sekä osoitetaan tutustumiskierroksella. 

Opin nopeasti, että jos haluaa opetella esimerkiksi mutkanopeuden hallintaa, se kannattaa tehdä ainaostaan radalla. Saati jos haluaa kokeilla suoranopeuksien tuntua, sen saa tehdä vain radalla. Ei koskaan julkisilla teillä.

Toinen oppi oli katseen oikeaoppinen käyttäminen ja sen vaikutus ajamiseen

"Moottoripyörä menee sinne, mihin kuljettaja katsoo" -opetti minulle moottoripyörän ajo-opettaja radalla muinoin. Katseen käyttäminen tarkoitaa muutamaakin merkityksellistä seikkaa. Ensinnäkin käännetään koko päätä niskasta, eikä mitään silmien pyörittelyä. Ja pää sekä sen myötä katse käännetään aina ajoissa sinne, mihin ollaan menossa.  Eli tiukissa mutkissa hyvinkin jyrkästi jo päätä kääntäen katsotaan tiukasti aina sinne, mihin halutaan ajoneuvo ohjata. 

Moottoripyöräilyyn tuolla on jopa konkreettinen turvallisuusasvaikutus. Nimittäin siihen lajiin olennaisesti liittyy myös hartialukon -käsite. Sillä tarkoitetaan kuljettajan jäätymistä säikähtäessä, jolloin kuljettaja tuijottaa maagisesti siihen, mihin säikähti päätyvänsä, eikä onnistu edes yrittämään ohjastamista turvallisesti kääntäen.

Autoilussa onneksi harvoin on hartialukkoriskiä, mutta toinen katseen käyttämisen merkitys vaikuttaa autoiluunkin. Oikeaoppista katseen käyttämistä hetken harjoiteltua tulee huomaamattaan kasvatteneeksi hieman nopeuttaan turvallisesti.

Kolmas oikeaoppisen katseen käyttämisen oppi on arkisessa julkisessa liikenteessä erittäin tärkeä. Kuljettajan ei tarvitse tuijottaa tietä siinä auton edessä lähellä. Kun katse opetellaan kaikissa tilanteissa tarkentumaan sinne, mihin halutaan ajaa ja mahdollisimman pitkälle, saadaan tarvittaessa merkittävä lisäaika riskien havainnointiin sekä ennalta ehkäisyyn. Harjaantunut katse pystyy katsomaan kaus, mutta havainnoi myös lähellä olevat tapahtumat.

Kolmas oppi oli tilannenopeuden merkitys turvallisuuteen

Vaikka autolla ei aja radalla edes lähelle riskirajoja, opettavat radan tiukat ja normaalia arkiliikennettä nopeammin suoritettavat mutkat ymmärtämään käytännössä vauhdin merkitystä ajoneuvon hallinnalle. Radalla toistetaan kierroksia ja mutkia toistensa perään. Itselläni on tapana nostaa pikkuhiljaa mutkanopeutta hallitusti siten, että alan saavuttaa omasta mielesetäni auton turvallisen hallinan rajaa. Tämä antaa hyvää kuvaa siitä, mihin oma auto ja omat ajotaidot riittävät jos liikenteessä joutuu tiukkaan paikkaan. Pienikin vauhdin pudotus lisää merkittävästi turvallisuutta arkiliikenteessä

Vinkkini sähköautolla rata-ajon harjoitteluun ja mutkanopeuksien hakemiseen: Aja omaa sopivaa vauhtiasi siten, että et joudu jarruttamaan yhteenkään mutkaan. Eli et kiihdytä hulluna suoralla vauhtia, vaan ajat suoralla jo sellaista nopeutta, millä pystyt taittamaan seuraavan mutkan. Nosta halusi mukaan kierros toisensa jälkeen vauhtia mutkissa. Näin voit löytää omalle autolle sekä ajotaidolle sopivan nopeuden sekä pystyt samalla harjoittelemaan ajolinjoja.

Neljäs oppi oli ajolinjojen merkitys 

Ajolinjojen ymmärtämisellä sekä osaamisella on moottoripyörillä valtava merkitys radalla nopeuteen sekä turvallisuuteen ja kadulla ennekaikkea turvallisuuteen.

Itse käytin prätkällä ja käytän autollakin turvallisuushakuisempaa ajolinjaa, kuin äärimmäiseen mutkanopeuden maksimointiin tähtäävää. Silloin oma ajolinjani on ajaa melko pitkälle mutkaan sisään ulkokaarteessa ja sitten taittaa mutka siten, että ajolinja leikkaa melko lähelle ulostullessa mutkan sisälinjaa. Näin toimien minulle jää runsaasti varaa, vaikka vauhti olisikin ollut hieman liian reipas ja ajolinja avautuisi luistosta johtuen kuvittelemaani enemmän.

Normaalissa katuajossakin ajolinjojen merkityksen ymmärtämisellä on arvoa, mutta julkisilla mutkaisilla teillä ei pidä koskaan oikoa vastaantulijoiden kaistan kautta ja mutkan sisäpuolelta on aina varauduttava kevyen liikenteen ilmestymiseen mutkassa.

Viides oppi oli tunnistaa, ettei kadulle tarkoitettu ajoneuvo ole rata-ajoneuvo

Monet katumoottoripyörät on varustettu jo vuosia erittäin tehokkailla moottoreilla ja laadukkailla alustoilla suhteessa ajoneuvon painoon. Silti omat prätkäni eivät todellakaan olleet ominaisuuksiltaan lähelläkään edes heikompia radalle tarkoitettuja versioita.

Autoissa tämä tuppaa vielä korostumaan. Olen käynyt itse aiemmin moottoriradalla Leaf 40 kWh:lla sekä e-208:lla. Molemmat ovat radalle alitehoisia ja ylipainoisia. Silti jousituksen ominaisuudet loppuvat mutkissa pahasti kesken ja jarrut kuumenevat nopeasti mutkissa. Leafissa vieläpä kuumeni akkukin nopeasti.

Silti katuautoillakin on hauska ajaa radalla niiden ominaisuuksien puitteissa, mitä tarjolla on. Julkisessa katuajossa ei pidä koskaan kuvitella ajavansa radalla saati rata-ajoneuvolla. Vauhdin nälän tyynnyttämisen on parempi käydä tekemässä vaikka vuosittain radalla.

Kuudes oppi oli ymmärtää, että aina on joku vielä nopeampi kuljettaja

Erittäin nopeasti, jo ensimmäisillä ratapäivillä opin, että en koskaan lähde radalle kilpailemaan kenenkään kanssa.  Ainoastaan nauttimaan omasta hauskanpidosta. Vaikka opin rataa toistuvasti kiertämällä omasta mielestäni melko nopeaksi, niin minua kiersivät muut mennen tullen ohittaen, enkä piitannut muiden ajosta laisinkaan.

Hieman hauskankin havainnon tästä tein eräällä ratapäivällä Alastarolla, kun nopeimmassa ryhmässä ajoi noin 15-vuotias nuori miehen alku 125 cc kisaprätkällä. Samassa sarjassa oli useita kovia miehiä ajamassa tonnin kyykyillä ja tämä nuori mies veteli mutkissa ohi kilosista. Suorilla isot pyörät tietenkin pääsivät kovempaa, mutta mutkassa se radan suurin hauskuus ja taidon tarve asuukin.

Arkiseen liikenteeseen radalta paras oppi on ollut kuitenkin loppujen lopuksi nöyrä ymmärrys omien ajotaitojen rajallisuudesta sekä tilannenopeuden korvaamattomasta merkityksestä. Viisas autoilija ei koskaan joudu tilanteeseen, josta taitava saattaa hyvällä tuurillaan selvitä.

Tule sinäkin mukaan KymiRingille nauttimaan rata-ajon tunnelmista!