Pieni talvinen sähköautomatkatarina: Tampereelta Kolille 208 000 km ajetulla ID.4:llä

Sähköautojen matkatarinat ovat jääneet viime vuosina pääosin kirjoittamatta, koska nykyisellä tiheällä ja hyvällä latausasemien verkostolla sekä esimerkiksi meidän ID.4:n toimintamatkalla sähköautomatkoista ei enää synny mitään erityistä kerrottavaa. Niinpä tämänkin matkatarinan tiivistelmä on tässä: Lähdimme aamuvarhaisella ajamaan Tampereelta kohti Kolin maisemia ja pysähdyimme kaksi kertaa pitämään taukoa. Taukojen aikana auto latautui. Perillä olimme puolen päivän jälkeen ja lähdimme ulkoilemaan aurinkoisen Kolin upeisiin maisemiin. Auto sai jäädä latautumaan hotellin parkkipaikalle.

Kirjoitan nyt kuitenkin tällä kertaa hieman enemmän auki matkaa.

Kirjoitus on kirjoitettu yksityishenkilön vapaa-ajan matkasta. Ilmaisen kuitenkin avoimesti, että teen töitä S-ryhmälle ja ABC-lataukselle, mikä luonnollisesti ohjaa latausasemien, ruokapaikkojen sekä majoituspaikan valintoja. 

Matka-autona Volkswagen ID.4, millä ajettu pian 210 000 kilometriä

Matka tehtiin vuosimallin 2021 ID.4 Pro Perfromance -sähköautolla, millä oli lähtiessä ajettu noin 208 000 kilometriä ja akuston kuntoisuus on K-auton hieman aiemmin tekemän testin mukaan 87 %. Se tarkoittaa, että uuden auton 77 kWh:stä käytettävissä on enää noin 67 kWh. Käytännössä olen nähnyt että se on noin 69-70 kWh, eli akuston kuntoisuus on jotain K-auton mittaaman 87 % ja 90 % väliltä uuteen verrattuna. Auto on aivan hiljattain huollettu sekä katsastettu ja toimii kaikilta osin aivan kuten kuuluukin.

Miten tällaisella suomalaisittainkin jo paljon ajetulla sähköautolla talvinen matkailu sujuu? Onha tällä autolla ajettu kuitenkin suomalaisille keskivertoautoilijalle noin 12 vuoden ajomäärää vastaavat kilometrit. Rittääkö toimintamatka? Hyytyykö akku yllättäen kun sen varaustaso laskee ajaessa?

Lähtö kotoa Tampereelta 23.2.2025 kello 6.50 

Lähtö tehtiin Tampereelta kodin latauslaitteesta 99 % varaustasolla irrotetulla ja noin 20 minuuttia esilämmitetyllä autolla. Akuston varaus oli jo ollut jonkin tovin aikaa yöllä 100 %, mutta se laski esilämmityksen aikana yhden prosenttiyksikön, koska kotilatauksemme on vain 1x8A, eli noin 1,8 kW:n tehoinen ja auton esilämmitys ottaa ainakin hetken jopa noin 6 kW:n teholla sähköä akustosta. Kun akun varaustaso laskee lämmityksestä johtuen alle 100 % tason, käynnistää auto automaattisesti latauksen, mutta 1,8 kW:n teho ei riitä, vaan akku vajunee aavistuksen lämmityksen aikana.

Tuolla kadotetulla prosentilla, eli noin 700 Wh:lla ei ole mitään merkitystä  matkan tekoon, mutta lämpimällä autolla liikkeelle lähtö on mukavampaa. Auto oli illalla pakattu lähes valmiiksi ja laskettelusukset tulivat puoliksi matkustamon puolelle takapenkistä avatun suksiluukun läpi. Viimeiset laukut nostettiin tavaratilaan päällimmäiseksi. 

Olin hississä alaspäin kulkiessa lähettänyt Volkswagen matkapuhelinsovelluksen kautta auton navigaattoriin kohteemme, eli Sokos Hotel Kolin, eli sen hotellin, mikä on siellä Kolin laskettelurinteiden huipulla. Istuttuani autoon ja laitettuani turvavyön kiinni, painoin jarrupoljinta, mikä herätti auton ja pian ajotietokone kysyi, että haluanko navigoida Kolille. Todellakin haluan ja kuittasin sen. Navigaattori näytti kohteeseen olevan 463 km matkaa ja se ehdotti latauspaikaksi ABC-lataus ABC Varkautta.

Lähdimme siis liikenteeseen. Keli oli nollanvaiheilla ja märkä, joten sähköä tänään kuluisi paljon vierintävastuksen sekä ilmanvastuksen takia. Lyhyen Tampereen kaupunkiajon jälkeen Viinikasta avautui moottoritie, missä laitoin VW:n Travel Assistin töihin ja nopeudeksi reippaan tulkinnan suurimmasta sallitusta nopeudesta. Lyhyen matkaa ajettiin väärään suuntaan kohti Helsinkiä, kunnes reitti kaartuu Tampereen eteläisten ja komeiden siltojen kautta kohti Jyväskylää. Kuin epäonnenlakien mukaan, ajoin vielä kuitenkin ajatuksissani ja aamupöperöisenä harhaan ja teimme 12-tiellä pienen lisälenkin. Jostain syystä ajatus harhautui ja lähdin sittenkin kiertämään Lahden kautta. Olisihan sieltäkin päässyt, koska Kolille vie Tampereelta lukuisa määrä reittejä.

Tampereen jäätyä viimein taakse pääsin jälleen nauttimaan ID.4:mme mukavan CCS-alustan pehmeästä kyydistä ja itselle lähes täydellisestä istuinmukavudesta sekä hyvin toimivasta Travel Assistin toiminnasta.

Aamukahvit pyrkivät ulos -tauko Jämsässä kello 8.00

Olimme molemmat aikuiset matkaajat ehtineet nauttia aamiaisen ja aamukahvit kotona. Hyvään aamiaiseen kuuluu mielestämme kahvin lisäksi riittävä määrä veden juomista. Tämä yhdistelmänä tekee sen, että hieman reilun tunnin päästä Jämsän lähestyessä tunnistimme halun pysähtyä vessatauolle. Onneksi Jämsän liikenneympyrän tuntumassa on palveluita tarjolla ja valitsimme niistä tietä lähimmän eli Shellin. Vaikka asemalle saapuessa auton akustossa oli vielä 66 % varaustaso, laitoin auton latautumaan ST1-latauksesta. Kymmenen minuuttia kului meiltä aikaa vessassa käyntiin sekä pienen matkaevään ostamiseen. Siitä ajasta auto ehtiä latautua 9 minuuttia ja laturi ehti toimittaa kylmään ja melko täyteen akkuun vain 4,57 kWh. Tuo nosti akun varaustason 71 prosenttiin. Periaatteessa tässä latauksessa ei ollut kovinkaan paljon järkeä, koska iso osa tuosta 4,57 kWh:sta kului akuston lämmitykseen. Tämä vanhemman mallinen ID.4 nimittäin alkaa lämmittää akkua lisää vasta kun se kytketään suurteholaturiin, joten latauksen hyötysuhde laturilta akkuun jääneelle lisäenergialle jäi erittäin matalaksi. Vaan eipä tuollakaan minulle ollut väliä, siinäpähän latautui hetken vaivaisen 1,78 euron hinnallaan.

Jämsästä matka jatkui hiljaisen liikenteen mahdollistaessa reippaan etenemisen ja taittui Jyväskylän läpi ja Vaajakosken liikenneympyrästä kohti Hankasasalmea. Hankasalmen lähestyessä päätin olla tottelematta auton reittiehdotusta ajaa Varkauden kautta, koska halusin nyt ajaa 9-tietä suoraan Kuopiota kohti. Akku riittäisi hyvin sinne saakka lataamatta. Jonkin matkaa navigaattorin ehdottaman Varkauteen suuntaavan risteyksen ohitettuani se yritti sitkeästi käännyttää kohti Varkautta. Muutamien uusien ehdotuksien jälkeen uudelleen reititys tapahtui. Nyt latauspaikaksi ehdotettiin jotain K-latausta, mutta vaihdoin sen auton navigaattorin näytä vapaat latausasemat -toiminnon kautta Kuopion ABC-lataus ABC Pitkälahdelle.

Varhainen lounastauko Kuopion ABC Pitkälahdella kello 10.30

Kuopiossa ABC Pitkälahdella olimme kello 10.30 kieppeillä ja autossa oli vielä 10 prosentin varaustaso. Olisimme päässeet helposti perille tähän välikohteeseen ilman Jämsän pientä lataustakin. Laittaessani autoa latautumaan ABC-lataukseen, tein itselleni jo vaistomaiseksi tulleen kaapelin tukemisen liikkeen latauksen alkuvaiheessa. Eli manööveri menee vanhalla Volkkarilla näin: ensin lataus käyntiin mobiilisovelluksella (tai korttimaksulla). Sitten kaapeli kiinni autoon ja heti alusta asti tuetaan kaapelia nostamalla kaapelistä ylös ja oikealle. Näin toimien latauskaapelin auto onnistuu lukitsemaan latauskaapelin ja kun lataus alkaa, voi latauskaapelista hellittää. Jälleen kerran, kuten käytännössä ihan jokainen kerta, lataus käynnistyi heti ensimmäisellä kerralla.

ABC:n yhteydessä on myös ruokakauppa, mistä kävimme ostamassa unohtuneet retkikahvitarvikkeet ja ravintolan kassaan maksoimme buffetlounaan, missä olikin tarjolla mm. maukasta kanaa ja perunoita tarjolla. Tämä lounastaukomme kesti 40 minuuttia ja autossa oli jo 78 prosentin varaustaso, joten se riittäisi enemmän kuin ruhtinaallisesti kohteeseemme. Jälleen kerran voi todeta, että auto ei hidastanut matkantekoa, ei edes vaikka kyseessä on etenkin talvella hitaasti latautuva sähkauto.  

Tämän matkan ainoan merkityksellisen latauksen speksit:

• sähkönsiirron kesto 39 min 59 sekuntia
• laturi toimittanut energiaa 49,667 kWh
• latauksen hinta 17,88 euroa
• latauksen keskiteho toteutui 74,5 kW:n tasolla. Näinkin hyvään keskitehoon päästiin talvella, koska akku oli niinkin tyhjä kuin 10 % varaustasolla. Edellisen lyhyen latauksen jäljiltä se ei enää ollut merkittävästi lämmin.

Kuopiosta matka jatkui ja pääsimme jälleen Siilinjärveltä 75-tielle kääntymällä nauttimaan Heren ehdottelemia pieniä teitä. Meidän mielestä huomattavan mielekäs reitti pieniä osittain hiekkapohjaisia teitä päädyimme Kolille asti. Toki matka-aikaa kertyi näillä pienillä teillä lisää, koska suurin osa loppumatkasta oli erittäin liukasta ja pääosin vielä täysin hiekottamatonta jäätynyttä lumipolannetta, mikä on kitkarenkaille ja painavalle autolle tarkan ajamisen peruste. (Alla olevassa kuvassa on sentään tietä hiekoitettu, mitä suuri osa tuosta välistä ei ollut)

Perillä Kolilla kello 13.35

Kolille perille päästyämme peruutin auton vapaaseen ABC-latauksen latauspaikan pysäköintiruutuun. Latauspaikoilla näykyi olevan 4 tunnin kiekkopakko, mutta muilla paikoilla ei. Tämä onkin hyvä käytäntö ja varmistaa latauspaikkojen kierron. Lisäksi hyvää oli, että kiekkopakko ei ole voimassa yöllä. Auto sai nyt jäädä latautumaan 11 kW:n latausteholla ja me lähdimme kirjautumaan hotelliin matkatavaroista akuuteimmat mukanamme.

Koko matkan speksit:

• Kertynyt ajomatka 469 km
• Ajotietokoneen ajoaika 5 tuntia 58 minuuttia, keskinopeus 78 km/h, mitä laski tuntuvasti loppupään hiekkateiden liukkaudessa hitaampi matkanopeus.
• Ajotietokoneen mukainen keskikulutus 21,2 kWh / 100 km
• Koko matkan todellinen kesto taukoinen noin 6 tuntia ja 45 minuuttia. Auton latautuminen ei hidastanut matkaa jälleen lainkaan, vain omat taukotarpeet.

Kolin maisemissa kelpaa ulkoilla

Koska ehdimme puolen päivän kieppeillä kohteeseen, suuntasimme heti aurinkoisen Kolin maisemista nauttimaan lumikenkäilemällä ja vaeltamalla. Heti hotellin kulmilta lähtee kolmen huipun kierros, jolle ilmoitetaan kävelymatkaa vaivaiset 1,4 kilometriä. Me kävelimme sitä heti ensimmäiseksi noin kolmen kilometrin verran poukkoilevasti upean lumisia maisemia ihaillen.

Toisen päivän aamulla lähdimme kiertämään pidempää päivävaellusta. Kääntöpisteenä toimi Ikolanahon kämpän pihassa oleva nuotiopaikka, missä keittelin nuotiolla lounaan sekä kahvit. Tälle vaellukselle kertyi pituutta noin 8 kilometriä. Vaikka matkat olivat lyhyitä, tekee lumisilla poluilla ja erittäin runsaissa korkeuseroissa ja hetkittäin todella liukkaassa alustassa käveleminen vaeltamisesta perusteellista kuntoilua.

Toisen päivän iltapäivä kulutettiin hotellin kylpyläosastolla ja illallista ravintolassa nauttien. Kolmannen päivän aamulla suuntasimme laskettelemaan, koska hotellin pihasta suoraan pääsee rinteisiin ja hiihtohissi tuo takaisin hotellille. Valitettavasti polvivammani osoitti luonteensa ja laskettelu jäi yhteen laskuun ja rinnekahvilan teestä nauttimiseen.

Olin muuten ottanut auton pois latauksesta jo ensimmäisen päivän aikana, kun akustossa oli noin 69 prosentin varaustaso, jotta muutkin saavat autojana latautumaan. Tällä kertaa latauspaikoilla ei ollut missään vaiheessa ruuhkaa.

Vahva suositus minultakin Kolin maisemista nauttimiseen ulkoilemalla eri tavoin.

25.2.2025 paluumatka alkaa puolen päivän jälkeen

Paluumatkalle lähdimme puolen päivän kieppeillä. Olin laittanut auton latautumaan laskettelemaan lähtiessä, mutta eihän se ollut ehtinyt täyttyä kuin vajaan 80 prosentin tasoon, koska jalkani ei kestänytkään laskettelua ja lähdimme aiottua aiemmin matkaan. Sillä vajaalla latauksella ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä, koska akku riittäisi niin hyvin, että voin tehdä vapaasti reittivalintoja sitä miettimättä.

Laiton auton navigaattoriin kodin kohteeksi ja se ehdottikin reittiä Joensuun ja Varkauden kautta sekä ainoaa latausta ABC-lataus Prisma Pieksämäellä. Juuri sitä mitä olin ajatellutkin, koska halusin nimenomaan ajaa eri reittiä, kuin tulomatkalla. Muistin myös aiemmista matkoista Pieksämäen Prisman yhteydessä olevan Bistro & Deli Ukko tarjoavan erinomaista ruokaa. Kyseessä ei tulisi olemaan a'la carte -listalta valittuna sanan varsinaisessa mielessä pikaruokailu, mutta eipä meillä ollut kiirekään.

Paluumatkan ainoa lataus siis tapahtui ABC-lataus Prisma Piesämäen latausasemalla.

Paluumatkan ainoan tarvittavan latauksen speksit:

• En huomannut edes katsoa akun varaustasoa laturille saapuessa
• Sähkön siirron kesto 1 h
• Laturi toimittanut energiaa 61,975 kWh
• Latauksen hinta 22,51 euroa
• Latauksen keskiteho toteutui noin 62 kW:n tasolla.
• Matkan jatkuessa akku oli 95 % varaustasolla.

Pieksämäeltä matka jatkui kotia kohti Jyvväskylän kautta koukaten. Orivedellä ABC Orituvan kohdalla kaipasin vielä yhden vessatauon sekä lammpujen ja tuulilasinpyyhkijöiden perusteellisen pesun takia. Laitoin jälleen auton hetkeksi saamaan latausta, vaikka sille ei mitään tarvetta matkan jouduttumisen kannalta. Sen sijaan pieni lisälataus kelpasi seuraavan aamun kello kuuden Helsinkiin lähtöä ajatellen, koska kodin hidas lataus ei ehdi kovin paljoa akkua täyttää.

Yhteenveto 210 tkm ajetulla sähköautolla Kolilla käynnistä

Ei rasita ikä eikä kilometrit pian 210 000 kilometriä ajetun sähköauton matkailukäytössä talvellakaan. Tarkkailin hetken akuston jännite-eroja OBD11-avulla ennen Kuopion latausta, eli akuston lähestyessä 10 % varaustasoa. Jännite-ero rasituksessakin pysyi edelleen erittäin maltillisen 20-30 mV tasolla. Auton akku näyttäisi siis olevan hyvässä kunnossa, mutta sen kokonaiskapasiteetista toki on käytössä enää noin 87 - 90 %.

Latausverkosto on niin tiheä, että matkaa voi tehdä täysin huoletta ja valita latausasemia myös vasta matan edetessä. Vanhassa ID.4:ssä ei ole akuston esilämmitystä, mutta näin lyhyellä talvisella matkalla siitä ei ole mitään haittaa ainakaan meidän matkailussa. Mikäli matka olisi jatkunut vielä esimerkiksi 500 - 600 km pohjoista kohti saman menopäivän aikana, olisin kaivannut uudempien Volkkareiden sekä monien muiden sähköutojen tarjoamaa ripeämpää latautuvuutta ja akuston valmistelua lämmittämällä.

Tämäkin matka taittui kuitenkin hyvästä autostakin nauttien meno- sekä paluumatkalla. Pian 210 tkm ajetulla sähköautollammekin talvinen toimintamatka Kolille mennessä olisi toteutunut noin 325 km pituisena, mutta matkustajien taukotarpeet tekivät sen, että lataukset toteutettiin aikaisemmin.