Sähköpyörä Haibike Sduro Fullseven 5.0 Bikeparkin DH- ja enskapoluilla

Minulla on ollut vuodesta 2018 saakka Haibiken Sduro Fullseven 5.0 -sähköpyörä. Täältä voit lukea tarkemmin pyörästäni. Lyhyesti sanottuna kyseessä on jo vähän vanhentunut ja ei aivan kalleimman hintaluokan sähköpyörä. Alamäkipyöräilystä on hyvin kirjoittanut kuvausta jo vuonna 2018 esimerkiksi lajin konkari Matti Lehikoinen ja voit lukea siitä tästä linkistä lisää.

Olen itse aloittanut harrastuksen 47-vuotiaana poikani innoittaman ja taitoni ovat dramaattisesti heikommat kuin lisenssikuljettajana kilpailevalla pojallani. Se ei kuitenkaan rinteissä nautintoa ja kuntoilun hauskuutta yhtään vähennä, vaikka vauhtiani laskeekin tuntuvasti.

Kuinka tuollainen ei niin keskihintainen sähköpyörä sopii sitten vauhdikkaaseen lajiin ja miten se kestää käyttöä?

Sähköpyörän paino

Sähköpyörät painavat selkeästi varsinaisia DH-pyöriä tai enduropyöriä enemmän. Omani painaa peräti 23,2 kiloa akkuineen ja se merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi noin 16 kiloa painava poikani DH-pyörä. Paino tuntuu hypyissä ja tiukoissa käännöksissä raskautena ja ainakin omassa ajossa se rajoittaa hiukan rohkeimpia kaksoiskumpuhyppyjä. 

Olisi erittäin hienoa, jos joku kehittäisi enduropyörän jossa olisi samalla tavalla kompaktina pakettina riisuttava akku- ja moottoripaketti, kuin on Fazua-tekniikalla varutetuissa katupyörissä. Silloin voisi hissimäkeen mennessä jättää koko moottori- ja akkupaketin pois, jolloin tämäkin pyörä painaisi enää 17,2 kiloa. Noin paljon kevyempää pyörää olisi vielä iloisempi viedä alamäessä.

Alustageometria ja jousitus

Haibikessäni on vakiona SR Suntour XCR  etuhaarukka 120mm joustolla ja keulan kulma on 67°. Takajousituksessa on myös sama 120mm joustomatka ja Suntourin jousi. Molempien päiden jousituksen jäykkyys on ilmanpaineella säädettävissä ja iskunvaimennusta voi säätää myös. Esimerkiksi poikani DH-käyttöön tarkoitetun GT Fury Pron keulakulma on vain 62° ja jousitus on 200mm tuplakruunukeulalla ja runsaammilla säädöillä.

Jousitus on Haibikessäni todellisuudessa auttaman kehno alamäkipyöräilyyn jo uutena saati nyt pari vuotta ajettuna, kun se on ison huollon tarpeessa. Olen siihen jo ostanut 140 mm, eli 2cm pidemmällä joustolla olevan Marzocchin keulan, jossa on myös ilmanpaineella jäykkyyden säätö sekä iskunvaimennuksen säätö. Hankkimani Marzocchi on alkueräisiä Suntoureja 2mm paksummilla 34 mm halkaisijan liukuputkilla varustettu. En ole vielä ehtinyt asentaa uutta keulaa, mutta monia koeajoraportteja luettuani tiedän jo valmiiksi parannuksen ajo-ominaisuuksiin ja joustoon olevan suuren. Joustokeuloja tulee myös huoltaa säännöllisesti. Esimerkiksi poikani DH-ajossa yläjalkahuolto tulisi tehdä keulalle noin 30 tunnin ajon välein. Omassa uudessa Marzocchissani arvioin noin 200 - 300 tunnin huoltovälin olevan sopivan. Vanhan Suntour-keulan aion huoltaa sitten ajan kanssa kun saan uuden keulan paikalleen.

Paremman etujousituksen ansiosta uskallan ajaa pyörälläni hieman rohkeammin hyppyihin, koska minun ei tarvitse aivan niin paljoa varoa keulan pohjaamista tai vastaavasti voin edes hiukan laskea painetta ja pehmentää jousta.

Jyrkkä keulakulma tekee Haibikestäni suurissa nopeuksissa rauhattoman tuntuisen ajettavan, mutta toisaalta GT:n 62° keula tekisi pyörästä kankean enduropolkuja komutessa. Haaveilen vaihtaa myös jossain vaiheessa pyörääni -2° ohjainlaakerit, mutta nyt uuden keulan mukana Haibike on vielä saamassa alkuperäisen kulman tarjoavat, mutta laadukkaammat tehdassinetöidyt laakerit alkuperäisten avolaakereiden tilalle. Parin vuoden ajot ovat jo kuluttaneet ohjausakseliin havaittavaa kankeutta.

Jarrut

Vakiona pyörässäni oli Tektron kaksimäntäiset jarrut, jotka riittivät ensimmäisen kesän laskuihin. Todella kuumana ne kyllä kävivät alamäkipäivinä. Päivitin jarrut kuitenkin Maguran nelimäntäisiin ja nyt jarrutustuntuma ja teho ovat erinomaisella tasolla.

Alamäkipyöräilyssä jarrujen laatu on erittäin suuressa roolissa. Halvoissakin hydraulisissa jarruissa on jo riittävästi tehoa, mutta jarrutustuntumassa on valtaisat erot kuten myös siinä miten jarrut kestävät rasitusta heikkenemättä kovassa käytössä.

Kiekot, eli navat, pinnat ja kehät

Haibikeni on varustettu 27,5" kiekoilla ja siihen kiekkokokoon on käytännössä tyytyminen tällä rungolla. Haaveilin hetken päivittäväni keulan 29" kiekolle, mutta koska halusin myös lisää joustoa, jouduin luopumaan kiekkokoon kasvattamisesta. Joustomatkan ja kiekkokoon kasvattaminen samalla olisivat pidentäneet keulaa peräti 7-9 senttiä ja se olisi pilannut pyörän runkogeometrian täysin sietämättömäksi jopa niillä -2° ohjainlaakereilla.

Alkuperäiset kiekot antautuivat rajun käyttömme takia kahden vuoden iässä. Taka-akselin akseliputki meni keskiön sisältä poikki ja kehästä korkkasi useampikin pinnan nippa läpi halkaisten kehää. Hankin tilalle DT Swiss M1900 -kiekkosetin molempiin päihin. Siinä on keskiöissä laadukkaat tehdaslaakerit . 30 mm sisäleveydellä varustettuihin kehiin asennetut nipat ja pinnat kestävät kovempaakin käyttöä. Uusilla kehillä käytän kumeja tubelessina, joka vähentää todella tuntuvasti rengasrikoista aiheutuvia keskeytyksiä alamäkipäivinä. Tubeless renkaat rullaavatkin hieman paremmin ja niissä voi käyttää tuntuvasti matalampia rengaspaineita, joka lisää pitoa merkittävästi. 

Uusilla kiekoilla ja tubeless-kumeilla uskaltaa taasen asteen pari rohkeammin mennä rinteissä tilanteissiin ja hyppyihin.

Lukko- vai flättipolkimet

Ajan kadulla ja enduropoluilla Haibikeani Crankbrothersin lukkopolkimilla, mutta todennäköisesti DH-mäkeen menen vielä flättipolkimilla, joissa on hyvät ja pitkät tartuntanastat. En luota osaamiseeni vielä niin paljoa, että haluaisin jännittää lukkopolkimista jalkojeni kaatumisen sattuessa irtoamista, tai oikeammin kiinni jäämisestä tulevia lisävarurioita.

Muuta huomion arvoista Haibikestäni DH-mäessä

Kyllä tuolla pyörällä siis DH-mäessä voi laskea. Yksi olennainen haaste ja jopa riski on kuitenkin tässä Haibike-mallissa Yamahan PW-S -sarjan moottorin myötä tulevat kampien nelikanttikiinnitykset. Ne eivät kestä yli 80 kiloa painavan miehen rajua hyppimistä, vaan kammet antautuvat yllättävän nopeasti ja niistä tulee kulutustavaraa. Eivät ne todennäköisesti turvallisuusriskiä muodota, kunhan kampien kiinnityspultin kireyden muistaa tarkistaa  jopa kesken laskupäivän. 

Yamahan PW-X -sarjan moottoreissa olisi sitten ollutkin jo tarjolla kampien kiinnitysmekanismi, joka olisi kestänyt rajummankin menon.

Yhteenveto Haibikestäni DH-mäessä

Kyllä tällä Haibikellä voi ja pystyy pitämään hauskaa alamäkipyöräilyssäkin, kunhan tiedostaa ja muistaa sen rajoitteet vielä paremmilla osillakin varusteltuna. Ilman muuta paremman nautinnon saa, jos rinteeseen valitsee kevyemmän pyörän paremmalla joustolla varustettuna.

Kannustan kuitenkin kaikkia sähköpyöräilijöitä edes käymään kokeilemassa omaakin pyöräänsä bikeparkeissa. Niitä löytyy mm Kouvolasta Mielakka, Klaukkalasta Tornikeskus, Pälkäneeltä Tampereen kupeesta Sappee, Jyväskylästä Laajis, Meri-teijo aivan etelästä ja pohjoisessa esimerkiksi Rukalta.