Sähköinen pieni saariston rengasreitti

Teimme heinäkuussa 2020 saariston pienen rengasreitin ajaen ensin Nissan Leaf 40 kWh -sähköautolla pyörät katolla Naantaliin ja siitä kahdella Haibike Sduro -sähköpyörällä pyöräillen saariston pienen rengasreitin. Paluumatka tehtiin samaisella kuormalla ja sähköautolla. Tässä blogitarinassa on pitkä kuvaus matkasta. Jos haluat oikaista lukemista, niin kirjoituksen lopusta löytyy kolme yhteenveto-osiota.

Menomatka sähköautolla Tampereelta Naantaliin

Menomatka startattiin kello 7.07 Tampereelta kohti Naantalia. Leafilla matkailussa ei ole enää oikeastaan mitään erityistä raportoitavaa. Se kulkee mukavasti matka-ajoa ja tavarat mahtuvat hyvin peräkonttiin ja pyörät katolle.

Kaksi pyörää katolla ajaessa kulutus kasvoi tuntuvasti, jopa 20,5 kWh/100 km tasolle ja 178,4 kilometrin aikana kului sähköä 36,6 kWh. Leafimme akku on 91,61 SOH (akuston kunto uudesta prosentteina), joten sen 40 kWh akkuun varautuu käytettäväksi noin 35 kWh energiaa. Auran ABC:lla pitämämme aamutauko latauksineen tuli matkan jatkumisen kannalta tarpeeseen. 27 minuutin tauon aikana akkuun ehti kertyä 17,9 kWh lisää sähköä, joten autoa myöhemmin Naantalin kylpylän pihaan jätettäessä latausta jäljelle mukavasti. Matkan ainoan latauksen keskitehoksi muodostui 40 kW, joka on Leafille ihan hyvä taso ja hinnaksi muodostui 5,60 euroa.

Teimme ennen auton pysäköintiä vielä pikaisen pysähdyksen reitin varrella silmään sattuneeseen ruokakauppaan koska unohdimme ostaa ABC:lta juomista mukaamme pyörien sivulaukkuihin.

Automme jäi aamupäivällä kymmenen aikaan pysäköidyksi Naantalin kylpylän pihaan odottamaan rengasreitiltä paluutamme. Nyt auto jäi parkkiin ilman latausta ja olisin toki voinut etukäteen selvittää autolle pysäköinnin aikaisen latauksen.

Sähköpyörillä Naantalista Nauvoon

Ennen ensimmäisen päivän pyöräsiirtymälle lähtöä teimme lähtövalmistelut. Haibiket alas katolta, Thulen satulalaukut paikoilleen tavaratelineisiin ja iholle aurinkorasvaa sekä kännykän Google Mapsiin reitti kohteeseen.

Ennen teiden aukeamista edessä oli tietöiden ohittamista Naantalin keskustassa. Pian Naantalista lähtömme jälkeen päädyimme ajamaan ison tien pientareella. Onneksemme vuoden 2022 asuntomessualueen kohdalla meitä vastaan hienolla katupyörällä tullut herra pysähtyi neuvomaan kevyenliikenteenväylän, joka kattoi mukavan osan 189-tien pientareella ajamisesta. Havaintomme tukivat vihjeen antaneen miehen huomioita, jonka mukaan juuri kukaan ei tiedä tästä mukavammasta reitistä Isokylän kautta. Kiertoa reitistä tuli ehkä muutama kilometri mutta se kannatti.

Jatkoimme tuon jälkeen polkemista melko yhtäjaksoisesti Röölän rantaan asti, jossa minun vatsani kaipasi ravintolasta ruokahetken ennen lautalle menoa. Ruokailun jälkeen kelpasikin pyöräillä Hanka yhteysalukselle, jolla pääsimme Seilissä tapahtuneen lyhyen pysähdyksen jälkeen Nauvon satamaan.

Ensimmäiselle päivälle kertyi pyörällä siirtymää 46,31 kilometriä ja meiltä kului rauhalliseen tahtiin pyöräillen siihen aikaa noin viisi tuntia. Ensimmäisen päivän siirtymä todensi ennakko-odotuksemme sähköpyöriemme 400 Wh:n akkujen riittävyydestä runsaalla marginaalilla näin lyhyiden siirtymien reittiin. Ajoimme enimmäkseen kahdella alimmalla avustustasolla, joten perillä akuissa oli varmasti yli puolet energiasta jäljellä. Olimme kuitenkin ottaneet kaksi laturia mukaan ja saisimme aina molemmat akut tarvittaessa yhtäaikaisesti latautumaan.

Köpmans cafe&restaurant ja B&B

Ensimmäisen yön majoituksemme oli Nauvon sataman tuntumassa sijaitsevassa Köpmans B&B-majoituksessa. Kirjauduimme majoitukseemme ja ostimme samalla syötävää, jonka nautimme miellyttävässä puutarhassa. Juuri kuin saimme ruokailumme loppumaan puhkesi rankkasade ja veimme pikavauhtia tavaramme, pyörämme ja itsemme huoneeseemme. 

Olimme siis varanneet alakerrasta huoneen omalla sisäänkäynnillä ja pyörämme mahtuivat hyvin eteiseen säilymään suojassa sateilta ja pitkäkyntisiltä.

Hetken huilasimme pääosin ihan tyylikkäästi uusitussa huoneessa ja latasimme omien akkujemme lisäksi myös pyörien akut. Pienet tyylikkyyden miinuspisteet meiltä sai ainoastaan seinillä olevat seepra-taulut, koska emme keksineet niiden asiayhteyttä Nauvoon. Sateen lakattua halusimme nähdä saarta ja lähdimme kiertelemään pyörillä Nauvoa. Iltaseikkailusta tulikin 29,29 kilometrin mittainen. Nähdyksi tulivat Jatulin tarhat, pyhän Olavain vaellusreitit ja runsaasti kaunista luontoa.

Nauvon saari on kokemisen arvoinen ja annamme Köpmans-majoitukselle sekä ravintolalle suosituksemme. Köpmans-rakennus on ilmeisesti vanha kaupparakennus, joka on uusittu joitain vuosia sitten. Huone oli siisti omalla suihkulla ja vessalla. Riittävän tilava kahdelle henkilölle ja jopa fillarit saimme eteiseen turvaan. Ravintolan palvelu oli erinomaista ja ruoka hyvää. Köpmansista käsin on myös helppo tutustua Nauvon satamaan, koska se sijaitsee aivan keskustassa.

Sähköpyörillä Nauvosta Houtskariin

Matkamme toinen päivä alkoi maittavalla aamupalalla Köpmansilla sekä sen jälkeen pyörien uudelleen pakkauksella. Pakkaaminen tuntui ensivilkaisulla toivottomalta; miten ihmeessä saamme kaiken mukanamme olevan tavaran sopimaan uudelleen noihin neljään sivulaukkuun ja yhteen kompressiosäkkiin? Tavarat kuitenkin edelleen sopivat laukkuihin, mutta tein omaan Haibike Sduro Fullseven 5.0 -pyörääni pienen lastausmuutoksen sijoittamalla ensimmäisenä päivänä tavaratelineen päälle kytketyn kompressiosäkin nyt ohjaustangon eteen mustekaloilla. Päädyin tekemään muutoksen koska pyöräni painopiste ja tavaratelineen huojunta kuormattuna tekivät ajosta epämukavaa. Muutos oli onnistunut, koska eteen sijoitettu säkki ei haitannut jarrujen tai vaihteiden käyttöä ja ajo-ominaisuudet vakautuivat takaisin mukaviksi.

Matkaan pääsimme auringon jälleen paistaessa kello 9.50. Heti alkumatkasta hyödynsimme edellisen illan paikallismaastoon tutustumista ja ajoimme autotien sijaan Pyhän Olavin reittiä, joka vaihteli hiekkatiestä polkuun. Tämä oli huomattavasti mielekkäämpi reittivalinta maastopyörillemme, kuin asfalttitie. Muilta osin päivän reitti kulki ensin 180-tietä pitkin Pärnäsiin, josta oli lyhyt lauttayhteys Korppoon saarelle. Korppoon läpi pyöräily päätyi Galtbyn satamaan, josta oli seuraava lauttayhteys Houtskariin. Houtskarissa meillä oli vielä yksi pyöräsiirtymä toisen yömme majoitukseen Hyppeis värdshus -marjoitukseemme. Näillä pienillä saarilla tienvarsipyöräilyä rentoutti mukavasti lauttojen tauottamat hetket, jolloin autoliikennettä ei ollut kuin satunnaisesti.

Toisen päivän siirtymälle kertyi matkaa 44,24 kilometriä ja aikaa kului noin neljä tuntia rauhalliseen tahtiin polkien. Kovaa kiirettä saarilla ei kannata pitää polkemisessa senkään takia, että lauttoja joutuu kuitenkin aina odottelemaan hetken tai joskus joa pidemmänkin ajan. Meidän matkamme aikaan saaristossa oli aivan ennätysruuhkat ja autoilijat eivät päässeet välttämättä edes saman vuorokauden puolella lauttaan, mutta pyöräilijät pääsivät aina ensimmäiseen lauttaan.

Hyppeis Värdshus B&B ja ravintola

Hyppeis Värdshus on vanhaan kansakouluun restauroitu idyllinen B&B-majoitus sekä ravintola. Ravintolassa on viikoittain vaihtuva huippukokki vierailemassa ja sinne kannattaa varata illallispöytä hyvissä ajoin suosion takia.

Kirjauduttuamme majoitukseen kello 14.00 nautimme meren rannalla puutarhassa ensi lasit valkoviiniä sekä keittiön lounaaalla tarjolla ollutta kirjolohikiusausta. Ruokailun jälkeen veimme tavaramme yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseen ja hetken levon jälkeen lähdimme jälleen tutustumaan alueeseen pyörillä.

Nähtäviksi tulivatkin tällä iltapäivän retkellä Houtskarin näkötorni, paikallinen kirkko, juhannussalot ja kauniit rantamaisemat. Iltalenkille kertyi pituutta 19,67 kilometriä.

Totesimme jo omaan käyttöömme valikoituneen suunnitelmamme mukaan meille paras kohtalaisen lyhyiden siirtymien rytmitys. Sen ansiosta jaksoimme hyvillä mielin tutustua iltaisin pyörillä vielä lähialueisiinkin. Iltalenkeillä oli myös mukavampi ajella majoitukseen jätettyjen laukkujen ansiosta keventyneillä pyörillä.

Varasimme Hyppeisin merenrantasaunan vielä illallisen jälkeen omaan yksityiskäyttöömme ja uskaltauduin jopa pulahtamaan kylmässä merivedessä.

Hyppeis Värdshus -majoitukselle annamme tämän matkamme ehdottomasti vahvimman suosituksen. Idyllinen majoitus meren rannalla. Meidän makuumme oli yläkerran huone, jossa oli oma suihku ja vessa sekä riittävän tilava vinokattoinen yläkerran siisti huone. Vaikka täällä emme saaneetkaan pyöriä sisälle huoneeseemme, ei meitä huolettanut säilyttää niitä normaalilla vaijerilukolla ulkona. Illallinen kannattaa käydä kokeilemassa jos näillä seuduilla liikkuu, vaikkei yötä olisikaan.

Sähköpyörillä Houtskarista Kustaviin

Kolmas matkapäivä käynnistyi jälleen majoituksen maukkaalla aamupalalla. En tiedä oliko korona-ajasta johtuvaa vai onko yleensäkin Hyppeisissä aamupalalla pöytiin tarjoilu, mutta hyvin tuntui palvelu toimivan ja ruokaa riitti sopivasti nautittavaksi. Saimme jälleen aamupalaksi maukasta haudutettua puuroa, saaristolaisleipää ja paljon kaikkea muuta.

Jälleen meillä oli hetken sama epätoivo kun katselimme laukkujamme ja tavaran määrää. Eihän nuo voi ikinä sopia noihin laukkuihin. Hetken päästä kuitenkin pyörämme olivat jälleen lastattuina ja kaikki tavarat mukavasti laukuissa. Emme haluaisi tällaiselle pyöräretkelle ottaa reppua selkään, joten olimme kiitollisiua hankkimistamme Thulen tavaratelineistä, jotka saa kohtalaisen helposti ja nopeasti asennettua täysjoustopyörään, jäykkäperään tai yhtälailla joustamattomaan pyörään eteen tai taakse.

Nousimme pyöriemme selkään kello 10.00 aikohin ja otimme suunnan ensin Houtskarintietä kohti Roslax-lauttasatamaa, josta oli lyhyt yhteysalus Kivimon laituriin. Matka jatkui Jöytmon ja Mossalan saarien läpi pidemmälle yhteysalukselle Iniöön päästäksemme. Mossalan lauttasatamassa olikin ennätysruuhkia, mutta me pääsimme pienen välipalan nauttimisen jälkeen jälleen pyörillä ensimmäiseen saapuneeseen lauttaan.

Lautta vei meidät pienelle Iniön saarelle, jossa pyöräily jatkui tienvarsia pitkin, mutta jälleen lauttojen aikatauluttamassa autojen harvassa virrassa oli ihan mukava ajaa. Iniön keskustassa otimme pienen vessa ja jäätelötauon suositussa Café Gamla Bankenissa, joka on tunnettu maukkaista kakuistaan.

Siinä jäätelöä ja kakkua nauttiessamme ja paikalle sattumalta samaan aikaan tulleiden rakkaani vanhojen tuttujen kanssa seurustellessa totesin ensimmäisen kerran matkamme aikana yhden mielenkiintoisen sähköpyöriin liittyvän matkanäkökulman. Lautoilta poistuvat aina ensin autot ja sitten pyörät ja jostain syystä me olimme melkein aina viimeisimpien joukossa. Lautat luonnolisesti kulkevat merenpinnan tasolla ja siitä kun noustaan maihin on lähtökohtaisesti edessä enemmän tai vähemmän jyrkkää ja pitkää ylämäkeä. Sähköpyörillämme pienelläkin avustuksen tasolla pyöräilimme aina lähes koko pyöräilijäletkan ohi jo ensimmäisissä ylämäissä kevyesti hymyillen ja pyöräilystä nauttien. Sitten olimme yleensä hetken päästä jo jossain pitämässä taukoa lomastamme nauttien kun muu pyöräletka painoi hiki hatussa taukopaikkamme ohitse. Osa lähes hampaat irvessä polkien. Kun meidän jäätelöt oli syöty ja jatkoimme matkaamme, niin pian taas jossain ylämäessä ohitimme muut pyöräilijät kevyesti istuallaan polkien ja hyvää kadenssia ylläpitäen sekä edelleen yhtä iloisesti hymyillen sekä muita pyöräilijöitä tervehtien. Tämä toistui joka päivä jopa useamman kerran. Todella vähän näimme muita sähköpyöriä retkemme aikana.

Iniön kahvilasta suuntasimme Jumoon vievälle lautalle sekä Jumon läpi Kannvi-sataaan, josta pääsimme lautalla Kustaviin. Kustavissa oli enää lyhyt pyöräilymatka jäljellä kolmannen yön majotukseemme Peterzens Boathouseen.

Kolmannen matkapäivän siirtymälle kertyi matkaa yhteensä 49,42 kilometriä ja aikaa siihen kului lähinnä pidempien lauttojen odotteluiden johdosta kuutisen tuntia.

Peterzens Boathouse

Kolmannen yömme majoitus oli varattuna Kustavissa Peterzens Boathouseen. Kyseessä on saariston veneilijoiden keskuudessa suosittu majoittumissatama. Teimme jälleen majoitukseen kirjautumisen ja lounaan maksamisen samalla kertaa. Nautimme merenrantaterassilla ruokaa, majoituimme ja hetken jälleen lepäsimme kunnes lähdimme taas pyöräillen kokemaan paikallismaisemaa lisää.

Kustavin iltalenkillä kävimme katsastamassa Jeremiaan luolat ja rapakalliot, joissa tämä Jeremias oli majaillut aikanaan sotaa paossa. Vaikuttavia olivat nämä rapakallioiden lohkareet. Silmääräisesti arvioden valtavien kallionpalasten ei pitäisi pysyä enää paikallaan, vaan vyöryä alas painopisteidensä ollessa jo tyhjän päällä. Kuvaan tämä jännite ei kuitenkaan onnistunut tallentumaan kovallakaan yrittämisellä. Käymisen arvoinen nähtävyys tämäkin. Iltalenkille kertyi pituutta 22,62 kilometriä.

Peterzens Boat house oli meidän majoituksista ehkä se ainoa lievä pettymys. Lieväkään pettymys se ei olisi ollut, jos olisimme ajaneet reittimme toisin päin, mutta nyt kaksi edellista B&B-paikkaa nostivat riman niin korkealle, että tämä "veneilijöiden ruuhkaiseksi camping-paikaksi" -nimeämäni majoitus jäi muiden alapuolelle. Mökkimme oli idyllinen olkikattoineen ja vaikka oma suihku puuttuikin niin oli sentään varustettu omalla vessalla ja siten jopa parempaa tasoa moniin muihin paikan mökkeihin verrattuna. Täälläkin saimme pyörämme sisälle turvaan yöksi.

Sähköpyörillä Kustavista Naantaliin

Neljäskin matkapäivä käynnistyi auringonpaisteessa nautitulla runsaalla Peterzensin aamupalalla, tavaroiden pakkaamisella ja navigoinnin määrittelyllä puhelimeen.

Tienpäälle lähdimme kello 9.45 ja teimme ensimmäisen pysähdyksen jo lyhyen ajon jälkeen käsityöläiskylään tututuaksemme. Vaikka tämä oli mielenkiintoinen pysähdyspaikka, emme tehneet tällä kertaa ostoksia.

Pyöräilymme jatkui 192-tietä Kaitaisten sillan yli Lehtisen saareen ja siitä edelleen siltaa pitkin Kuusiston saareen ja jälleen siltaa pitkin Taivassaloon.

Taivassalon puolelle päästyämme pyöräilimme pienen mutkan kautta tutustumassa Muntin museosiltaan, jonka tarjoamassa puiden varjoissa oli kiva pitää pieni juomatauko. Muntin sillalta pääsi pienempiä teitä ja kevyen liikenteen väyliä pitkin Hakkenpään yhteyslauttasatamaa kohti.

Ennen Hakkenpäätä pysähdyimme myös yhteen maaseutumuseoon kahvittelemaan ja ihastelemaan vanhan ajan tuulimyllyä, josta tosin puuttui sen verran siivestä lautaa, ettei se enää pääse siipiään tuulessa pyörittämään.

Hakkenpäästä lähti yhteysalus, joka kulki Talostmeren kautta Teersaloon. Tähän alukseen otetaan Hakkenpäästä vain kevyttä liikennettä kyytiin. Lautalle kertyikin arviolta noin sata pyöräilijää, mutta Talostmerestä kyytiin tuli yksi henkilöauto sekä kuorma-auto.

Loppumatkamme Naantalin kylpylään oli pyöräilyä tien pientareella poikkeuksena jälleen Naantalin tulevan asuntomessualueen kohdalla oleva kiva kevyenliikenteen väylä, joka meille opastettiin paikallistuntemuksella jo menomatkalla.

Perillä Naantalin kylpylässä olimme noin 18.15 ja lastasimme pyörät suoraan parkkipaikalla odottavan Leafimme katolle sekä lukitsimme ne Thulen Proride pyörätelineisiin mahdollisia epärehellisiä pyörän haluajia häiritäksemme.

Tämän neljännen päivän siirtymälle kertyi matkaa 76,37 kilometriä.

Naantalin kylpylä

Viimeinen yömme oli varattuna Naantalin kylpylään, jonka huoneessamme meitä odottikin matkamme krunaava kuohuva. Retkemme viimeisenä iltana illallistimme Naantalin kylpylän ravintolassa ja seuraavan aamupäivän vietimme kylpylässä rentoutuen.

Paluumatka sähköautolla kaksi fillaria katolla

Paluumatkalle lähdimme Naantalin kylpylän parkkipaikalta Leafila vajaalla akulla ja kaksi pyörää katolla. Akku olisi riittänyt ehkä niukasti Auran ABC:lle asti, mutta ajattelimme ottaa Naantalin keskustasta hetken varmuuslatausta jotta voisimme samalla käydä kävellen vielä tutustumassa Naantalin vanhaan kaupunkiin.

Löysimmekin helposti Käsityöläiskadulla olevan Virtapisteen pikalatauksen ja laitoimme auton siihen saamaan noin 45 kW:n tehoista pikalatausta. Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja pysähdyimme Muumimamman erikoiseen kahvilaan nauttimaan espressoa, jäätelöä ja palat suolaisia piirakoita. Palasimme autollemme noin puolen tunnin kulutta ja saimme huomata, että lataus on keskeytynyt jo 7 minuuttia aloituksen jälkeen ja auto oli saanut vain 4,8 kWh:n verran sähköä. Hintaa tuolle lataukselle kertyi 0,82 euroa.

Totesin sähkön riittävän Auran ABC:lle asti, joten lähdimme liikenteeseen. Auran ABC:lla olimme 17.7.2020 kello 14.42 ja laitoin auton pikalaturiin lounastamiseemme kuluneen 22 minuutin ajaksi. Akkuun ehti kertyä 15,66 kWh lisää energiaa ja hintaa lataukselle kertyi 4,60 euroa.

Suuntasimme Aurasta paluureittimme Sastamalan kautta, koska halusimme vielä tehdä yhden pyöräilyretken omassa synnyinkaupungissani ja kiertää vanhat kotitaloni ja muutamat muut paikat. Sastamalassa jätimme auton K-lataukseen saamaan Type2-latauslaitteesta 6,6 kW:n tehoista latausta ja lähdimme jälleen pyöräretkelle.

14,43 kilometrin mittaiseen pyöräilyymme kului aikaa 1 tunti ja 4 minuutin ja sinä aikana autoon ehti latautua 7,1 kWh lisää energiaa ja lataukselle kertyi hintaa 1,29 euroa. Nähdyiksi tulivat molemmat lapsuuden kotini ja hämmestelimme ohi pyöräillessämme valtavan suurta kirkkoa.

Sastamalan jälkeen matka jatkui Tampereelle asti, jossa laitoimme auton saamaan kaupunkikotimme lähellä olevasta Virtapisteen Type2-latauslaitteesta 20 senttiä/kWh -hintaista AC-latausta.  Teimme illalla vielä pienen kauppapyrähdyksen Leafilla, joten paluumatkapäivän ajoja kertyi yhteensä 203 kilometriä ja sähköä kului yhteensä 36,8 kWh. Lisälatausta tarvittiin muutaman kilowattitunnin verran päivän aikanakin. Paluumatkan keskikulutus oli 18,1 kWh/100km.

Loppulataukset tehtiin kauppapyrähdyksestä johtuen kahdessa erässä Tampereella. Yhteensä näillä kahdella kerralla autoon latautui 32,11 kWh ja hintaa kertyi yhteensä 6,41 euroa. Koko paluumatkan hinnaksi kertyi pelkästään julkisia latauspaikkoja käyttäen yhteensä 13,12 euroa, eli 6,4 senttiä / kilometri, eli 6,40 euroa/100 kilometriä. 

Yhteenveto: sähköauto

Leaf toimii erinomaisena autona kotimaan matkailukäytössä etenkin eteläiseen Suomeen suuntautuvilla matkoilla myös kaksi pyörää katolla kasvaneesta ilmanvastuksesta ja kulutuksesta huolimatta.

• Leafille kertyi menomatkalla 178,4 kilometriä ja sähköä kului 36,6 kWh, joten keskikulutus oli 20,5 kWh/100 km. Kostea keli ja sade nostivat ilmanvastusta ja kulutusta hieman paluumatkaa enemmän.
• Paluumatkalla Leafille kertyi 203 kilometriä ja sähköä kului 36,8 kWh:n verran, joten keskikulutus oli 18,1 kWh/100 km. 
• Yhteensä matkaa kertyi 381,4 kilometriä ja sähköä kului 73,4 kWh ja koko edestakaisen matkan keskikulutus oli 19,2 kWh/100km.

Lähdimme liikenteeseen 100% ladatulla akulla ja latauskuiteista laskien latasimme Leafiin koko reissun aikana yhteensä 77,57 kWh energiaa, joten lataamisten hyötysuhde näyttäisi olleen aiempia testejäni paremmalla 94% tasolla. Koko reissun toteutunut hinta 6,40 euroa/100 kilometriä pelkästään julkisia latauslaitteita käyttäen ei ole enää kovin edullista sähköautoilua. Taloutemme toisella autolla, joka käy kaasulla olisi tälle reissulle tullut liikenne-energian osalta hintaa Gasumin biokaasulla ajettuna noin 20 euroa (pyörät katolla noin 3,8 kg/100km * 1,4e/kg). Maakaasulla tietenkin huomattavasti vähemmän. Kuusi litraa sataselle kuluttavalla bensa-autolla matkoihin olisi kulunut noin 32 euroa bensoihin.

Teimme koko matkan latauksia ennalta suunnittelematta ja eteläisen Suomen latausverkosto riittää jo 40 kWh akulla varustetulla Leafilla jopa kaksi fillaria katolla tuollaiseen spontaaniinkin matkailuun kokeneelle sähköautoilijalle. Esimerkiksi 45 kWh (netto) kapasiteetin omaavalla pian tulevalla e-208 Pösöllä meno- ja paluumatka olisivat sujuneet ilman yhtään välilatausta, jos vain olisin viitsinyt selvittää kohteessa pysäköinnin ajalle minkä tahansa pistorasian latausta varten. Tuleva Nissan Ariya isommalla akulla tai esimerkiksi Teslan Model 3 Longrange olisivat todennäköisesti tehneet tämän reissun kokonaan ilman yhtään latausta edes kohteessa.

Yhteenveto: sähköfillarit

Me käytimme saariston pienen rengasreitin polkemiseen kahdella Haibike sähköpyörällä neljä päivää ja kolme yötä sekä matkan päätteeksi neljännen yön. Siirtymisosuuksista kertyi yhteensä 216,34 kilometriä polkemista ja tällä tahdilla rengasreitin polkee millä tahansa luomu-Jopolla ilman sähköjäkin. Meidän pyöristä toinen oli jäykkäperäinen ja toinen täysjoustomaasturi, joista molemmissa oli Smart Sam -renkaat, jotka ovat hyvä kompromissi maantiellä ja poluilla ajamiseen. Olin päivittänyt molempiin pyöriin ohjaustangon korokkeet nostamaan ajoasentoa pyörien vakiota pystymmäksi ja tämä oli mielestämme onnistunut valinta matka-ajoon. Thulen tavaratelineiden ja lokasuojien yhteensovittelu oli päänvaivaa aiheuttava urakka, enkä siinä oikeastaan täysin onnistunutkaan. Matkalaukuissa oli mukana myös työkalusettinä mm: rengaspumppu, renkaanvaihtomuovit, kuusiokolo/torx-linkkari, jousipumppu, sisuskumeja 2kpl, tubeless-paikkaussarja. Omassa fillarissani on tubelessit ja rakkaani pyörässä sisuskumit ja molemmissa on ilmajousitus. Pyörät toimivat muutoin täydellisesti, paitsi omassani toistui jälleen kaatumisvauriosta johtuva Sramin huippuvaihteiston jumittelu suurimmalle, eli 11-vaihteelle vaihtaessa. Toisaalta harvassa ne alamäet olivat, joissa 25 km/h rajoitetulla sähköpyörälläkään tarvitsi polkea yli 35 km/h nopeutta, jossa tuo isoin vaihde vasta olisi toimiva.

Yhteenveto: saariston pieni rengasreitti

Kyseessä oli korona-ajassa meidän kesälomamatkamme. Vaihdoimme Sardinian retket siis saaristoon, joten päätimme panostaa majoituksiin ja rentoon meininkiin ja näkemiseen sekä kokemiseen myös kohteissa. Normaalikuntoisille pyöräilijöille, jollaisiksi meidät lasken, tämä oli hyvä rytmitys sähköpyörillä. Jaksoimme joka päivä tehdä mukavia iltapyörälenkkejä paikalliskohteisiin tutustuen. Iltalenkeistä kertyikin 71,58 kilometriä lisää poljettua elämyksellistä matkaa.

Tiedostimme ennen saariston rengasreitille lähtemistä, että keli ei välttämättä ole yhtä aurinkoinen kuin Sardinialla olisi ollut, joten varustauduimme täydellisillä sadevarusteilla. Meillä oli yhdessä kompressiopussissa mukana molemmille sadetakki, sadehousut, kengänsuojat sekä sateella paremmin toimivat käsineet. Näillä varusteiden viimehetken hankinnoilla ilmeisesti varmistimme että aurinko paistoi matkamme aikana melkein aina ja 50-suojakertoimen aurinkorasvasta huolimatta korvat, nenät ja poskipäät olivat toistuvasti punaisina saariston auringon vaikutuksesta.

Reitti oli tänä kesänä pandemian johdosta ennätyksellisen täynnä ja me olimme onneksi varanneet kaikki majoitukset jo kuukausia etukäteen Bookingin kautta tai suoraan majoituspaikoista. Yhdestäkään yöpaikasta ei meillä ollut etukäteen muuta tietoa kuin majoittujien sivustojen kautta, mutta voimme kyllä suosittella jokaista majapaikkaamme, kunhan varmistaa varatessaan myös, että saa oman suihkun ja vessan mikäli sitä arvostaa kuten me teimme.

Harmillisesti tämäkin kotimaan kesälomamatka alleviivasi sitä, että matkailu Suomessa on toisinaan jopa kalliimpaa kuin välimeren saarelle lentäminen ja siellä majoittuminen sekä eläminen. Kumpa suomessa jossain vaiheessa löytyisi mahdollisuus keventää esimerkiksi majoituksen ja ravintolapalvelun ALV:tä edes hieman.

Me toivoimme löytävämme reitiltä tienpientareella ajamisen vaihtoehdoksi erilaisia hiekkateitä ja polkuja vaikka ne vähän kiertäisivät. Hieman niitä löysimme, mutta enemmän olisimme halunneet. Meidän makuumme reitillä oli turhan paljon tienpientareella autojen seassa ajamista ja monin paikoin tiet saati pientareet ovat kovin kapeita. 

Reittiä kiertäessä on hyvä myös tiedostaa lauttojen aikataulut. Jotkut niistä kulkevat vain pari - neljä kertaa päivässä. Onneksi kuitenkin pyöräilijät pääsevät aina mukaan lautalle, vaikka autoja jäisi paljon jonoon. 

Suosittelen kokeilemaan saariston rengasreittiä pyörällä, jos sellainen yhtään kiinnostaa. Itse emme välttämättä koe tarvetta reitin toistamiseen, vaan suuntaamme seuraavat pitkät pyöräretkemme todennäköisesti reiteille, joissa saamme ajaa enemmän hiekkateitä ja polkuja.

Ylivoimaisesti parasta matkastamme oli seura.