18.01.2019
Ajokortti on turha
Kuva ja teksti: Arttu Lustig
Yhteiskunnan sähköistymisen ja tiukentuneiden säännösten henkilöllisyyden todistamiselle on tehnyt ajokortin asemasta hiukan kyseenalaisen. Viranomaisilla on jatkuva pääsy henkilötietoihin, joista ajo-oikeuden voi tarkistaa. Ajokorttia ei virallisesti voi käyttää henkilöllisyyden todistamiseen, vaikka ajokortti onkin virallinen asiakirja naamakuvalla. Tämä tilanne on tehnyt lompakon korttirallista kansalaisen kannalta hiukan sekavaa. Olisiko järkevämpää, että koko ajokortista fyysisenä asiakirjana luovuttaisiin ja merkintä ajo-oikeudesta löytyisi vain viranomaisrekisteristä?
Toisaalta ajokortin asema ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen pelkästään jo kulttuurisista syistä. Ajokortilla on edelleen merkittävä symbolinen arvo yhteiskunnassamme. Ajokortti merkkaa erilaisia ihmisen elämänvaiheisiin siirtymisiä, mutta myös elämänhallinnan onnistumisia ja epäonnistumisia. Ajokortti kertoo pienen palan ihmisen omasta historiasta, mutta on myös suora kontrolloinnin väline.
Ajotaitoa pidetään tärkeänä kansalaistaitona. Ajokortin saaminen on ollut pitkään nuorelle ihmiselle riitti uuteen elämänvaiheeseen samalla tavalla kuin avain omaan asuntoon muuttamisen yhteydessä. Nuori astuu kohti itsenäisen ja vastuullisen aikuisen elämää saadessaan ajokortin. Nuori aikuinen on vapaa kulkemaan ja menemään minne tahtoo varsinkin, kun ajokorttia on ollut mahdollisuus käyttää todistuskappaleena täysi-ikäisyydestä. Yhteiskunnan ovet ovat uusilla tavoin auki.
Aikuisiän toisessa päässä vanhukselle terveydentilansa takia menetetty ajokortti on myös merkkinä siirtymisestä uuteen elämänvaiheeseen. Ihmisen täytettyä 70-vuotta lääkäriltä pitää hankkia todistus siitä, että terveydentila on riittävän hyvä turvalliseen ajoneuvonhallintaan. Jos ikäihmisen kunto ei lääkärin lausunnon mukaan enää riitä ajoneuvon turvalliseen hallintaan, ajokortti on luovutettava takaisin viranomaiselle.
Ajokortin voi myös menettää aikaisemmin terveydentilan takia, mutta myös piittaamattomuudellaan tieliikennelakia kohtaan. Saamalla suuren rangaistuksen tai monta rangaistusta lyhyen ajan sisällä ajoneuvon kuljettamiseen liittyen ajokortin voi menettää määräajaksi osana rangaistusta.
Edellä mainituissa tapauksissa menetetään ajo-oikeus ja ajokortti luovutetaan viranomaiselle. Ajokortin menettäminen viranomaisten haltuun on symbolinen tapahtuma, jossa jotain hyvin konkreettista eli muovinpalanen henkilö- ja ajo-oikeustiedoilla luovutetaan viranomaisten haltuun. Henkilölle osoitetaan yhteiskunnan puolesta, ettei hän ole kykenevä vastuulliseen moottoriajoneuvon kuljettamiseen, vaikkakin ajokortin menettämisessä ei olekaan aina kyse henkilön vastuuton käytös.
Ajokorttia pidetään yleisesti pätevänä todisteena kortinhaltijan henkilöllisyydestä. Itsekin pidän, vaikka viranomaisten puolesta tulee selkeitä viestejä, ettei ajokortti ole virallinen henkilöllisyystodistus, vaan henkilöllisyyden todistamiseen on olemassa passi ja henkilökortti. Ajokortin roolina onkin siis vain todistaa ajo-oikeus, ja siis joissakin tapauksissa ajokortilla on mahdollisuus todistaa täysi-ikäisyys ja ehkä myös henkilöllisyys riippuen kenen kanssa asioi.
Viranomaisten sähköistyneiden asiapapereiden myötä voikin kyseenalaistaa ajokortin tarpeellisuus fyysisenä asiakirjana. Nyt ajokortti aiheuttaa vain sekaannusta. Ajoneuvon asiakirjojakaan ei enää tarvitse säilyttää ajoneuvon mukana, koska viranomaiset saavat pelkän rekisteritunnuksen avulla tarvittavat tiedot ajoneuvosta. Unohtaen ajokortin kulttuurilliset merkitykset voikin rehdisti kysyä, mihin ajokorttia lompakon täyttäjänä oikeasti enää tarvitaan? Eikö pelkkä henkilöllisyystodistus tai passi riittäisi viranomaisille ajo-oikeuden todentamiseen? Onko ajokortilla sittenkin edelleen niin suuri kulttuurillinen merkitys, että sitä vieläkin tarvitaan?
Keskustelu
Se kirjoitetaan 70 vuotta, ei 70-vuotta.
Ei tosiaan tarvita ajokorttia enää mihinkään joka paikassa vaan kysellään kun asioi onko henkilö korttia tai passia ajokortti ei käy.
