11.03.2017
Rattiterapia
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Julkituodussa uudessa lakiesityksessä vanhat rikesakot poistuvat ja tilalle tulevat liikennevirhemaksut. Näiden uusien virhemaksujen seasta löytyy yksi huutava vääryys, joka koskee mopoilijoita. Päämäärättömästi mopoilevaa uhkaa 40€ liikennevirhemaksu. Päämäärättömästi ajeleminen on yksi moottoriajoneuvolla kulkevan ihmisen henkireikä. Päämäärättömästi ajelua voi kutsua myös toisella nimellä: rattiterapia.
Tavallisesti päämäärättömällä ajolla terapoidaan itseään iltaisin, kun elämäntilanne syystä tai toisesta tuntuu tukalalta. Viikonpäivällä ei ole kai väliä, mutta veikkaan, että sunnuntai on tälle toiminalle tavallisin päivä, kun tulevan viikon haasteet syöksyvät mieleen yhtenä suurena ja sekavana klönttinä. Asunnon sisällä kattovalaistuksen kelmeässä valossa seinät tuntuvat kaatuvat päälle ja tätä romahduksen vaaraa paetaan ratin taakse. Moottorin käynnistyttyä ja matkan alettua autoilijan sisään syntyy heikko tunne siitä, että olisi tekemässä asioiden eteen jotain. Ajo etenee vallattomasti ja rauhallisesti niin, että hiukan ennen risteystä tehdään pikainen päätös uudesta suunnasta tai sitten vain ajetaan tutuksi tullut rauhoittava lenkki.
Maisemien rullatessa ikkunoiden toisella puolen radio soi hiljaa taustalla kuin muistutuksena: vielä pyritään olemaan ainakin löyhänä osana yhteiskuntaa. Jossain vaiheessa saattaa yksinäisen ajelun keskellä syntyä kaipuu ihmisten pariin, jolloin suunnaksi otetaan tuttu huoltoasema. Huoltoaseman kahviossa kahvi seuralaisena voi aistia, että muutama muukin on mahdollisesti ottamassa pientä levähdystaukoa rattiterapiasta. Enimmäkseen katse hamuaa ikkunan läpi tyhjyyttä kuin löytääkseen vastauksen jostain äärettömästä. Toisinaan katseet äkillisesti kohtaavat kaltaisensa kanssa, mutta katseet erkanevat kuin säikähtäen sinne mistä tulivatkin. Kummallekin tulee kuitenkin tunne, ettei tilanteen kanssa olla yksin.
Huoltamon pihalla ajatuksetkin siintävät jo takaisin kohti kodin lämpimiä ja turvallisia nurkkia. Paluumatkalla radioon on tullut lisää äänenvoimakkuutta viihdyttämään hiukan kohollaan olevaa tunnelmaa. Kotona kaikki on kuitenkin ennallaan, mutta valaistus ei ole enää niin kelmeä ja seinätkin pysyvät ryhdikkäämmin paikallaan pienen ajelun jälkeen. Asioiden eteen oli siis tehty jotain pientä ja maagista ratin takana, eivätkä seuraavan viikon möröt enää laukkaa villisti puhdistettujen ajatusten seassa.
Autolla tämä edellä kuvattu rattiterapia olisi siis tulevaisuudessakin ilmaista, mutta mopolla nuorelle miehelle samasta toiminnasta annetaan maksullinen opetus. Nuoren harjoitellessa oman vaatimattoman arjen puristuksessa isojen ihmisten selviytymiskeinoja tuloksena on siis sakko, korjaan virhemaksu. Miksi yhteiskuntamme pitäisi olla näin julma ajatuksiaan ja mieltään puhdistavaa nuorukaista kohtaan? Miksi ei vain voitaisi antaa ikään katsomatta ihmisen punnita ajatuksiaan rauhassa moottoriajoneuvonsa kyydissä?
Virhemaksu millään kulkuvälineellä tehdystä päämäärättömästä ajosta on kuin saisi maksun, koska ei ollut tarpeeksi hyväntuulisen oloinen julkisella paikalla. Poliisi antaisi sakon mutruhuulelle samalla kehottaen hiukan hymyilemään, jottei kadun yleisilme pilaantuisi ja voitaisiin saada yleinen mielenrauha ulkomaiden ajattelusta Suomea ja suomalaisia kohtaan. Virhemaksuun peitelty terapiapalkkio mopoilijoille olisi vain yksinkertaisesti ja ehdottomasti väärin. Vaadin tasa-arvoa tässä suhteessa kaikille moottoriajoneuvoille. Pitää saada ajella rauhassa ilman päämäärää.
Keskustelu
Ei kommentteja
