18.01.2017
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.
Kuudes kuolemansynti on mässäily, joka hienoisen savuiselta aromiltaan on vain herrojen herkkua. Suuressa maailmassa arabipohattojen jälkikasvu lennättää matkarahtina mantereelta toiselle tilaustyönä kullattuja Ferrareita, Maserateja ja Lamborghineja, jotta lomakohteessa olisi se tuttu ja turvallinen kulkupeli kotopuolesta. Vanhalla mantereella taas Boxteri-Porschet ja S Coupe-Mersut mätänevät lehtikasojen alle jonnekin kartanon pihan nurkkaan, koska vanhan auton eteen ei ole järkevää tuhlata aikaa. Aika on rahaa eivätkä vanhat urheiluautot ole ajantuhlaamisen arvoisia.
Suomessa asiat ovat toisin. Suomen erityislaatuisena puolena on aina ollut, ettei täällä maailman mittakaavassa ole rikkaita ihmisiä. Suomessa kaikki onkin hyvin suhteellista. Naapurin tontille ei tässä suhteessa kannata kurkata, vaan tämä synti pitää toteuttaa oman maan sisällä omilla erikoisilla järjestelyillä. Rikkaidenkin, siis Suomi-rikkaiden, pitää voida myös langeta näyttävään tuhlaukseen. Hätä on kotikutoiset keinot keksinyt nykypäiville.
Ongelma autojen suhteen nykypäivänä vain on, ettei kotoisilla rikkailla ole hyviä mahdollisuuksia mässäillä autoillaan. Syynä voivat olla edellä mainitut taloudelliset seikat, mutta myös pitkä talvi verottaa mahdollisuuksia. Suurimpana syynä kuitenkin on maailmanlaajuisen tietoverkon avautuminen koko väestölle ja kaiken autoon liittyvän tiedon valuminen jokaisen uteliaan saatavaksi. Varakkaat eivät päässeet herättelemään kateutta köyhemmissään ihmeellisillä ja harvinaisilla autoillaan, koska köyhemmät ovat jo ehtineet nähdä hienot autot videoilta ja artikkeleista. Rikkaan italialainen mestariteos saattaa ennemminkin herättää tervettä uteliaisuutta ja komeat äänet pakosarjasta saattavat saada kevyet aplodit. Ihmiset omalla tavallaan vain nauttivat, kun arvokas ja kaunis urheiluauto astuu katukuvaan. Kateudeton köyhä on kuitenkin rikkaan lankeemuksen este, kun loistoauto kadulla on vain näyttelykappale autonörteille. Hinnaltaan duunarin kymmenien vuosien palkkaa vastaavaa autoa ei nimittäin ole ostettu kadunmiesten iloksi, vaan auton tarkoitus olisi pitänyt olla vallan ja voiman osoitus ympäröivälle maailmalle eikä kollektiivisesti jaettu ilo ja huvi.
Onneksi meillä on ollut lähes sata vuotta vanha varaventtiili tällaisia suuria yhteiskunnallisia murroksia varten. Päiväsakkojärjestelmä eli sakotus tulojen mukaan antaa mahdollisuuden langeta pehmeästi mässäilyn syntiin autollaan, kun auto itsessään ei enää siihen riitä. Työläisen muutaman vuoden ansioita vastaavan määrän päiväsakkoja ylinopeudesta saatuaan varakas henkilö voi nimittäin ottaa yhteyttä Iltapäivälehteen ja kertoa saavutuksestaan ja ehkä ohi mennen mainita kulkupelin merkin ja mallin.
Iltapäivälehden sivuilla varakas muka vaikeroi surkeana karua kohtaloaan omistaa suuri omaisuus juuri Suomessa: on verotusta ja kateutta eikä ylinopeuttakaan voi ajaa ilman rangaistuksentuntua. Myötätuntoa Suomi-rikas ei kai juuri keneltäkään saa, mutta tuohtumusta kylläkin, mikä onkin koko näytelmän idea. Tuohtumuksen tahallinen aiheuttaminen on tämän syntiinlankeemuksen kova ydin. Varakas pääsee sakkojen varjolla herkuttelemaan kasvoillaan lehden sivuille tulot ja auto esillä. Näin menestymisellä saadaan aikaan kaivattua tuohtumusta ja kateutta. Työläinen voi verrata kalpeana omaa ylinopeussakkoa varakkaan sakkoon. Rikas mies tietää kuinka monessa paikassa tätä tehdään ja on hiljaa tyytyväinen sakkoonsa.
Maailmalla saatetaan ehkä ihmetellä suomalaista sakotusjärjestelmää, mutta täällä Impivaarassa tarvitsemme sitä pitääksemme korttitaloamme pystyssä. Rikas pääsee esittelemään lehteen rahojaan ja omaisuutensa suuri sakko tekosyynä, kadunmies pääsee samanaikaisesti vähän kadehtimaan ja olemaan vahingoniloinen herroille, ja valtion pohjaton kirstukin saa hiukan lisätäytettä. Kaikki voittavat hiukan omaperäisellä tavalla ja elämä hymyilee syntiinlankeemuksesta huolimatta.
Keskustelu
Ei kommentteja
