30.05.2019
Autopesu - komea poika
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Olen pitänyt jo vuosien tapana pestä autoni kahdesti vuodessa. Pesen autoni aina hiukan ennen kesää ja talvea joitakin viikkoja renkaiden vaihdon jälkeen. Tämä tarkoittaa, että keväällä teen pesun aina hiukan liian aikaisin vieden puhtaan auton suoraan keskelle pahinta siitepölykautta. Joka vuosi elättelen unelmaa, että auton lämpimänä kevät päivänä käsin. Näin en ole tehnyt enää vuosiin, joten jäljelle jää vain koneellinen auton pesu lähihuoltamon kupeessa.
Autonpesuautomaateissa on tarjolla kahta vaihtoehtoa: harjallista ja harjatonta pesua. Pinnan alla kytevä keskustelu on harjallista pesua vastaan. Nimittäin Esson baarin velitieteellisten tutkimusten mukaan harjallinen pesu jättää auton maalipintaan niin pahoja naarmuja, että ne voi erottaa niistä naarmuista, joita pöly, kivet, loska ja kura ovat jättäneet tiellä liikkuessa. Muutaman kerran olen velitieteellisiä tutkimustuloksia noudattaen ottanut harjattoman pesun, jotta melkein kaksikymmentä vuotta nuoren autoni maalipinta pysyisi mahdollisimman siistinä.
Todisteet harjattoman pesun hellyydestä maalipinnalle on ollut kaikkina kertoina kiistattomat. Pesu on ollut niin hellä, että jopa lika on jäänyt auton pintaan saippuoinnin, pesun, huuhdeltuna ja kuivatuksen jälkeen. Olenkin pohtinut näiden harjattomien pesujen jälkeen, että samaan pesutulokseen olisin päässyt, jos naapuri olisi siksbäk-palkalla ruiskutellut kymmenen minuuttia painepesurilla ympäri autoani samalla, kun itse olisin istunut auton sisällä juomassa kahvia. Tulos ja tunnelma olisivat olleet lähes autenttiset. Ehkä harjaton pesu on tarkoitettu niille, joiden auton jo valmiiksi puhdas.
Harjallinen pesu on valintani nyt ja tulevaisuudessa, vaikka kylkiin tulisikin kaupan päälle uusia vauhtiraitoja. Tykkään pesun aikana tulevasta kevyestä tivoli-tunnelmasta. Ensin huuhtelu keinuttelee, saippua peittää näkyvyyden ja lopuksi kuivaaja uhkaavasti puhaltelee uhkaavasti auton kuivaksi. Tuloksena on aina varmasti puhdas ja komea poika, jota jään pikimmiten ihailemaan ajettuani ulos autonpesukoneesta.
Kaiken lisäksi harjallinen pesu tuntuu melkein pienimuotoiselta katsastukselta auton ulkopintaan. Juuri ennen kuin auto hitaasti rullaa pesuriin, tulee mieleeni ajatus, että pysyvätkö kaikki ulkokuoren osat kiinni. Vaikka autostani on ajon aikana tipahdellut ulkokuoren koristeita, ei viimekertaisen pesun jälkeen tarvinnut noukkia pesutiloista omaisuutta. Suurimpina huolenaiheina olivat kolarin jälkeen paikalleen runnottu vilkun umpio ja hiukan repsottava kattolista.
Itse käsinpestynä on totuuden aika. Hieroessa säämiskällä jokaisen neliösenttimetrin läpi näkee ne kaikki elämän arvet, joita auto puskiessaan ilmanvastusta vasten on kerännyt. Löytyy isompaa ja pienempää naarmua, lohjennutta maalia, pieniä ruostekukkia ja kylkiin kertynyttä vierasta maalia toisten autojen ovista. Onneksi vahalla voi pienet totuudet saada piiloon tarkkaavaisimpien katseilta.
Tämäkään kevät ei pettänyt. Viikko pesun jälkeen auto kuorruttui niin runsaalla siitepölyllä, että auton myynti-ilmoitukseen olisi voinut pohtia toista väriä. Joku lintu jätti jättimäiset terveiset keulan nurkkaan kuin kirsikaksi kakun päälle. Tämä tuntuikin melkein kuin rituaalilta ja kevään ihmeeltä. Harvoin vanhat merkit piti näin hyvin paikkaansa.
Keskustelu
Ei kommentteja
