28.03.2023
Yariksen esimmäinen virallinen katsaus - hirveä kokemus
Kuva ja teksti: Arttu Lustig
Päätin tehdä lopulta sen, mitä olin pelännyt yli kymmenen vuotta: menin mukaan seuraamaan katsastusta. Vain vähän aikaa sitten olin harmitellut, kuinka en taaskaan kehdannut mennä seuraamaan katsastusta, kun Volvoni otettiin viralliseen käsittelyyn turvallisuuden nimissä. Minulla oli mahdollisuus päästä harmituksesta ja samalla hiukan sivistää itseäni, kun Yarikselle oli määrätty katsastus samalle kuukaudelle.
Vein Yariksen konttorille. Normaalien manööverien, tietojen antamisen ja laskun maksamisen jälkeen katsastaja tulikin välittömästi paikalle hakemaan avaimia autooni. Kysyin varovasti, jos sain tulla mukaan seuraamaan pienen Yariksen koettelua lainkirjan toteuttajana. Katsastaja toivotti tervetulleeksi seuraamaan syynäystä. Kävelin konttrorilta ulos seuraten, kun katsastaja istui autoon ja Yarikseen ajoi pienen lenkin katsastusaseman pihassa soitattaen Yariksen tööttiä.
Seurasin jalan perässä, kun Yaris ajettiin katsastushalliin sisään. Kolkko ja koruton halli ei tuonut juurikaan ulkopuolisen silmille esteettistä iloa. Betonilattiaa ja -seinää, putkia, mittareita, peilejä ja lattiassa rullia valmiina koettelemaan paikallista autokantaa. Silmiinpistävimpänä yksityiskohtana katosta maahan asti roikkuva suuri musta muoviputki, joka liitettiin Yariksen perään kiinni pitämään savukaasut hallin ulkopuolella.
Katsastaja oli vanhan koulukunnan pielien, pintojen ja savujen urkkija. Ensiminuuttien aikana huomasin, että luvassa ei olisi tulossa hyväntuulista selostusta katsastuksen vaiheista ja autoni kunnosta, vaan hiljainen ammattilaisen työsuoritus. Sanaakaan sanomatta katsastaja vei ripein ottein katsastusta eteen päin. Tätä seuraten seisoin hiukan kiusaantuneena asiallisen turvavälin päässä työtä tekevästä ihmisestä toivoen samalla, etten olisi jonkun peilin tai mittarin edessä.
Lopuksi nostettiin yläilmoihin autonostimella. Yaris joutui kovan runtuutuksen kohteeksi. Yaris heilui ja kolisi nosturin päällä kuin soutuvene myrskyssä. Näytti, että koko kippo putoaisi alas minä hetkenä hyvänsä. Ajoittain kuului pahaenteisiä tärinöitä ja kolahduksia. Epäilin, että auto olisi hajoamassa siihen paikkaan pieniin palasiin. Mietin hetken, että pitäisikö minun olla valmiina ottamaan koppi kohta putoavasta pirpanasta.
Yaris pysyi nosturin päällä ja lopulta laskettiin korkeuksista takaisin maan pinnalle. Näkemäni ja kuulemani perusteella olin varma, että Yariksen ikkunaa koristaisi punainen lappu ajokiellon merkkinä. Katsastaja tulosti paperille katsastuksen tuloksen samalla ilmoittaen lakonisesti, että pakoputken kannattimet olivat poikki. Tästä tulisi korjauskehotus. Vuoden päästä olisi uudestaan aika katsastaa Yaris.
Hirveä kokemus, hirveää katseltavaa. Tämä oli ensimmäinen viimeinen kerta, kun menen mukaan seuraamaan katsastusta. En voi suositella edes yleissivistyksen nimissä. Ei tavallisen autoilijan tarvitse olla sellaista todistamassa varsinkaan, kun oma auto on kohteena. Mieluummin jään konttorin lämpöön juomaan pahaa automaattikahvia ja lukemaan paikallislehden yritysilmoituksia.
Keskustelu
Ei kommentteja
