26.02.2024
Kolmas kerta toden sanoo
Kuva ja teksti: Arttu Lustig
Kaksi edellistä katsastusta olivat Volvolleni voittoisia. Molemmat katsastukset menivät läpi ilman takaisinkutsua. Tämä oli uskomatonta verrattuna niihin tosiseikkoihin, että auto ikä pyörii kolmannella vuosikymmenellä ja kilometrimäärällä olisi menty helposti kuuhun asti. Koko omistajuuteni ajan en ollut tehnyt mainittavia isoja huoltoja Volvoon. Auto on lähes niin kuin se on minulle ostohetkellä jätetty. Voiko tällaisella taustalla auto mennä kolme kertaa peräkkäin katsastuksesta läpi?
Katasastusajankohdan lähestyessä yön pimeinä tunteina tuijotellessani kattoon pohdin selitystä Volvon katsastuskestävyyteen. Loogisin selitys oli, että joku vitsailee kustannuksellani. Joku edellinen Volvon omistaja on ollut huumoriukko ja ruuvannut matkamittariin muutama satatuhatta kilometriä lisää, jotta jollakin onnettomalla paralla olisi tulevaisuudessa ihmettelemistä. Minun pyöriessä lakanoissa joku jossain hihitteli itsensä uneen.
Vanhan legendan mukaan katsastuksesta selviää helpoimmalla, jos auton vie katsastukseen perjantai-iltapäivällä raskaana oleva nainen. Omaan edelleen seikkailun halua ja elää vaarallisesti, joten keski-ikäisenä miehenä päätin viedä auton katsastukseen maanantaiaamuna.
Ennen katsastusta kävin ajamassa pienen lenkin autolla. Tarkistin renkaiden ilmanpaineet ja läpsäisin toista takavaloa, jotta oikutteleva polttimo olisi edes katsastuksen verran toiminnassa. Polttimo tuttuun tapaan heräsi uniltaan. Ajellessa mietin, mikä autossa voisi olla vikana. Veikkasin päästöjä, mutta annoin myös mahdollisuuden iskunvaimentajille ottaa kunnia vastaan. Auto kuitenkin tuntui normaalilta. Mistään ei kuulunut kolinaa eikä Volvo jättänyt savupilveä taakseen.
Annettuani avaimet katsastusmiehelle tunsin syvää syyllisyyttä kuin olisin menossa tuomiolle rikoksista. Vuoden aikana olen tosin syyllistynyt ainakin yhteen pialavetiseen, kotipihalla rassailuun, useampaan kylmäkäynnistykseen, kannon päältä ajamiseen sekä ajotietokoneen varoitusvalon huomiotta jättämiseen yli kuukauden ajaksi. En tiennyt tekojeni vakavuutta, mutta tuomio olisi tulossa. Laskin mielessäni hintakattoa, jonka mentyä rikki, olisi rikoksentekoväline vietävä paaliin.
Aika kului yhtä hitaasti kuin katsastusaseman vastenmielinen automaattikahvi. Autoni oli ainoa katsastettava ja kuuntelin hallista kuuluvia katsastuksen ääniä. Katsastus tuntui kestävän ikuisuuden. Yritin pysyä positiivisena paineen alla. Pidin vähintäänkin myönteisenä seikkana, ettei katsastusta ole keskeytetty.
Lopulta Volvo palasi tuomioltaan. Katsastus oli hyväksytty. Vain ajovaloissa oli huomautettavaa. Tämä meni toki kotipihalla rassailun piikkiin. En kuitenkaan voinut uskoa korviani ja näkemääni. Volvo meni katsastuksesta läpi kolmannen kerran peräkkäin ensimmäisellä yrityksellä. Kommentoin tästä katsastusmiehelle ja kehuin Volvoani rajuksi peliksi.
Tyytyväisenä ajaessani takaisin kotiin pohdin, että mikä onkaan tämän ikäluokan sarjassa Suomen ennätys peräkkäisissä hyväksytyissä katsastuksissa. Pidän lukua kolme kovana tuloksena, vaikka Esson baarissa jollakin on luonnollisesti tuplasti kovempi tulos vain öljyä lisäämällä, renkaita vaihtamalla ja tankkaamalla. Kaikesta huolimatta otin selfien ennätyspäivän muistoksi.
Keskustelu
Ei kommentteja
