05.06.2018
Haulikkohäät - ostin Mersun
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Lopulta pakittomalla Saabilla ajelulle tuli seinä vastaan. Piti lähteä pienen kaupunkimme ulkopuolelle tuntemattomille autoteille. Olin nimittäin sopinut tietoteknistä sovellusta apuna käyttäen kaksinkeskisen sosiaalisten suhteiden neuvotteluhetken. Neuvotteluhetki oli sovittu kahvilaan ison kaupungin keskustaan. Ilman peruutusvaihdetta ei ollut asiaa isolle kirkolle. Pieni keskittymisen herpaantuminen voisi johtaa siihen, että peruutusvaihteelle olisi käyttöä. En luottanut, että kiireisistä kaupunkilaisista löytyisi helposti riuskoja työntäjiä Saabille.
Otinkin käyttöön juonikkaan suunnitelman, jota olin vuosia pitänyt takataskussa pahan päivän varalle. Nyt oli tämä paha päivä. Suunnitelma menisi niin, että menisin autoliikkeeseen hiukan ennen lauantain sulkemisaikaa ja pyytäisin miellyttävää autoa koeajoon loppuviikoksi. Selasin nopeasti paikallisten autoliikkeiden tarjonnan. Yhdestä näistä oli jopa kaksi mielenkiintoista autoa tarjolla: Opel Omega ja Mercedes-Benz E230. Kumpainenkin auto vaikutti juuri sellaiselta, että voisin ostaa omakseni, jos koeajon tulos olisi positiivisen puolella. Fakta kuitenkin oli, että uuden auton tarve oli kriittinen eikä vapautta valita rauhassa uutta autoa tällä kertaa ollut.
Liikkeessä onnisti, koska tuttu myyjä tuli vastaan. Kerroin, että olin uuden auton tarpeessa ja liikkeestä löytyisi jopa kaksi kiinnostavaa autoa. Myyjä suositteli suoraan parempimaineista saksalaista. Tarpoessamme kohti Mersua ehdotin, että ottaisin auton koeajolle nyt heti ja tekisimme mahdollisesti kaupat maanantaina heti liikkeen auettua. Myyjä tokaisi, että antaa autosta minulle sellaisen hinnan, ettei mitään koeajoa edes tarvittaisi. Myyjä latasikin sellaisen kolminumeroisen luvun hinnaksi Mersulle, että olin samaa mieltä: koeajo on turha, otan auton.
Myyjä kuitenkin esitteli nopeasti auton ja ajoimme autokaupan pihassa pienen kierroksen. Menimme takaisin liikkeeseen, täytimme paperit, myyjä luovutti avaimet ja toivotti kovaa ajoa. Auto lähti liikkeelle käsissäni hyvin raskaasti ja sammui melkein samoin tein. Uudemmat yritykset toivat saman tuloksen. Menin takaisin myyjän pakeille. Myyjä tuli autolle vaikea ilme kasvoillaan ja ohjeisti kuinka Mersun polkimella operoiva käsijarru toimii ja kuinka käsijarrun saa pois päältä. Kiitin mitä kohteliaammin. Auto liikkui nyt allani kuin rasvattu.
Mersu kulki kauniisti ja tasaisesti kohti kaupunkia. Tunsin olevani melkein kuin kippari huolettomilla mainingeilla. Satunnaisesti vastaantulevat autot vilauttelivat valoja. Opinkin, että saksanylpeyteen ei teknologinen kehitys vielä ollut riittänyt siihen asti, että auto osaisi omatoimisesti kytkeä ajovalot päälle, vaan kuljettaja kytki itse valot manuaalisesti päälle.
Päästyäni kaupungin ahtaille teille huomasin, miten eri logiikalla takavetoinen Mese kääntyy kuin etuvetoinen Saab. Lisäksi auton ulottuvuudet olivat alle tunnin tuttavuuden jälkeen noppalukujen varassa. Tästä johtuen päätin viedä auton säilöön tuttuun parkkihalliin. Tämä oli virhe. Parkkihalli oli uuden auton myötä kutistunut kuin rippipuku. Kylmä hiki otsalla kertasin hallin ohuissa väleissä hitaasti ajamista manuaalivaihteistolla automaattivaihteistoisten vuosien jälkeen. Lopulta tuli mutka, jossa olin pysähdyksissä puolittain nokikkain vastaantulevan auton kanssa. Tuulilasin läpi katselin kuinka sain viittomalla epäselviä ohjeita tilanteen ratkaisemiseksi ja hetken päästä takana joku painoikin jo tööttiä. Halusin kaivaa kännykän esille ja hakukoneesta etsiä vastauksen siihen, kuinka avaan tukkeutuneen parkkihallin. Hetken käsien huitomisen jälkeen edessäni auto antoi periksi ja peruutti minulle reilusti tilaa kääntyä rauhassa.
Kahvilassa pyysin myöhästymistäni anteeksi. Kerroin rehellisesti, ettei myöhästeleminen ollut tapaistani, mutta ostin matkalla Väyrys-mallisen Mersun, joka toi yllättäviä hidasteita saapumiselleni.
Keskustelu
Hieno mersu
Kiitos Sampo!
