Jäteöljyä luonnossa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Eräs syksyinen iltapäivä olin ulkoilemassa ottaen syksyisiä valokuvia, kun törmäsin neljään suurikokoiseen kanisteriin. Kanistereiden kylkiin tehtyjen merkintöjä perusteella pystyi päättelemään, että kanisterit olivat ainakin alunperin tarkoitettu öljyille. En uskonut näkemääni, mutta uskaltauduin lähemmäksi kanistereita. En uskaltanut avata kanisteria, mutta herkällä otteella keinuttelin yhtä kanistereista edestakaisin. Kanisteri oli osittain täynnä ja tunsin kuinka paksu neste keinui astian seinältä seinälle. Kokemukseni mukaan öljy käyttäytyy samalla tavalla. Yksi kanistereista erosi muista. Kanisteri oli lytyssä ja sen kulmassa oli reikä. Ehkä kanisterin päältä oli ehditty ajaa mopolla tai vastaavalla. Jätin kanisterit rauhaan ja jatkoin matkaani.

Kotona öljy aiheutti edelleen kitkaa. Kanistereiden kohtalosta teki surulliseksi erityisesti fakta, että ongelmajätelaitokselle oli kanistereilla matkaa enää vain muutama kilometri. Kaksi riuskempaa miestä olisivat jaksaneet kantaa kanisterit niille kuuluvalle paikalle.  En löytänyt kanistereille järkevää syytä päätyä hylätyiksi luontoon.

Mietin, mitä voisin tehdä kanistereiden hyväksi. Vuoraisinko Saabini takakontin jätesäkeillä ja vanhoilla paikallislehdillä, minkä jälkeen hakisin kanisterit luonnonhelmasta turvaan ongelmajätelaitokselle? Päätin odottaa arkipäivän aamua ja selvittää puhelimitse, mikä olisi mahdollisen jäteöljyn kohtalo ja minkä roolin kukin ottaisi.

Heti herättyäni soitin ongelmajätelaitokselle ja kerroin löydöksestäni. Ongelmajätelaitokselta kerrottiin, ettei asia suoraan kuulu heille, vaan olisi oltava yhteydessä kaupungin ympäristöpäällikköön tai ympäristönsuojelusihteeriin. Langan toisessa päässä ihmeteltiin, miksi ihmiset edelleen jättävät ongelmajätteitä luontoon, vaikka samalla vaivalla voisi tuoda ongelmajätteen ilmaiseksi ongelmajätelaitokselle. Olin samaa mieltä, mutta elän käsityksessä, jossa ongelmajäte on helpointa viedä ongelmajätelaitokselle. Laitoksella parhaimmillaan henkilökunta on auttanut jätteen kantamisessa tai vähintään opastanut.

Soitin kaupungin ympäristönsuojelusihteerille. Ympäristönsuojelusihteeri sanoi, että olin soittanut oikeaan paikkaan ja tehnyt oikein. Ongelmajätettä ei luonnosta pidä omin toimin tuoda, koska luonnosta löytyvästä ongelmajätteestä arvioidaan mahdolliset ympäristötuhot. Viiden minuutin ajan kartta apuna selvitin suusanallisesti jäteöljyjen sijaintia. Lopulta kumpikin osapuoli kuvitteli päässeensä yhteisymmärrykseen ja puhelu voitiin päättää. Tunsin huonoa omaatuntoa puhelun jälkeen. Nyt kaupungin virkamies harhaillee virka-ajallaan raikkaassa syyssäässä etsimässä jäteöljyä, kun voisi olla toimistollaan kiireissään kuivattamassa kahvia mukin kylkeen. Olin samalla tehnyt itsestäni myös kielipukin ja juoruakan, joka oli heti laverrellut pienen lipsahduksen sattuessa. Olisiko ollut parempi vain elää, niin kuin mitään jäteöljyä ei vastaan olisi luonnossa tullutkaan?

En antanut omatuntoni kolkuttaa pitkään. Öykkäröinti ja rehvastelu jäteöljyillä keskellä luontoa piti loppua, tuli siitä jollekin paha mieli tai ei. Jäteöljyä ei voida päästää luontoon. Jäteöljy ei pärjää yksinään luonnossa, vaan jäteöljylle pitää löytää asiallinen paikka ja ympäristö, jollaisen vain ongelmajätelaitos voi tarjota.

En halunnut luovuttaa vielä. Voisin tehdä vieläkin enemmän harhailevan jäteöljyn ja muun autoilusta syntyvän ongelmajätteen hyväksi. Haluan vielä valistaa kanssa-autoilijoita. Soitin uudemman kerran ongelmajätelaitokselle. Onnekseni laitoksen johtaja vastasi puhelimeen. Pyysin johtajalta lyhyttä ohjeistusta autoiluun liittyvästä ongelmajätteestä. Johtaja kertoi, että kaikki nestemäinen, siis jäähdytinnesteet, öljyt, jarrunesteet sekä akut täytyy tuoda ongelmajätelaitokselle. Nesteet täytyy tuoda omissa astioissaan eikä nesteitä saa sekoittaa. Sekoittamisessa voi syntyä odottamaton kemiallinen reaktio. Nestemäisestä ongelmajätteestä ei peritä maksua, eikä ongelmajätelaitoksella kysellä, jos mukaan on sattunut naapurinkin nurkkiin unohtuneet öljyt.

Suosittelen jokaiselle vierailua ongelmajätelaitokselle pienimmilläkin tekosyyllä. Vierailu on aina pieni elämys. Jättimäiset jätekasat, lukemattomat erikokoiset akut, kontilliset vanhaa elektroniikkaa sekä ihmiset tyhjentämässä ongelmallista ja käyttökelvotonta tavaraa niille varatuille paikoille herättävät aina ajatuksia yhteisistä tottumuksistamme. Ongelmajätelaitos on lyhyt kertaus kulutustottumustemme lähihistoriaa, joka yleissivistyksen kannalta kannattaa käydän vähintään vuosittain ilmaiseksi oppimassa, vaikka naapurin kustannuksella.