02.04.2015
Navigaattori
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
En omista sellaista. En halua kenenkään neuvovan minne ajaa. Navigaattori vie vapauden tunteen ajamisesta: ilman navigaattoria olen vapaa löytämään ja eksymään.
Kokeilin kerran ajamista navigaattorin kanssa. Kokemus oli niin epämiellyttävä, että mieluummin eksyn kuin kuuntelen robotin nalkutusta ajon aikana. Toinen syy miksi en käytä navigaattoria on, että pieni osa minusta nauttii eksymisestä. Joskus kaupungissa kävelen johonkin suuntaan ja katson mitä tulee eteen. Olen käynyt paikoissa, joissa en olisi muuten koskaan käynyt ja nähnyt mielenkiintoisia rakennuksia, joista en olisi koskaan ollut tietoinen. Joka kerta tarkoituksella eksyminen on ollut virkistävä kokemus. Pidän eksymisestä ja varaan usein aikaa sen mahdollisuudelle.
Ilman tarkoitushakuisuuttakin eksyn hyvin helposti, jos menen paikkaan, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Tällaisiin paikkoihin menen jalan ja käytän julkisia kulkuyhteyksiä. Olen oppinut itsestäni sen verran, että minulta menee viisi minuuttia ymmärtääkseni olevani eksynyt. Jalan tämä tarkoittaa enimmillään kilometriä, mutta autolla noin viittä kilometriä tai enemmän. Tällaisten eksymisten ansiosta joutuu juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa, mikä on aina ollut hauskaa. Tuntemattomat ihmiset ovat aina olleet mukavia ja auttavaisia, vaikka muusta on varoiteltu.
Jos harkitsisin navigaattoria uudelleen, haluaisin siihen realismia. Navigaattori korvaisi matkustajan yksinäisille pitkille ajomatkoille. Se voisi olla hyvä ystävä mukana matkassa. Navigaattori voisi kertoa hyvän tarinan ja kommentoida kesken tarinan, että eikö edellisestä risteyksestä olisi pitänyt kääntyä. Navigaattori voisi simuloida lapsia takapenkillä. Viiden minuutin välein lapset kysyisivät, että missä ollaan ja vieläkö on pitkä matka, kun riitelemiseltä ehtivät. Virtuaalimatkustajana voisi olla tylsä mutta suulas nainen, joka kertoisi pitkiä tarinoita mitättömistä tapahtumista. Eilen melkein tukehduin kävelylenkillä purukumiin. Siinä melkein sillan kohdalla ennen sitä yhtä polkua, joka oikaisee vähän, jos meiltä menee kauppaan. Se oli ihan kauheeta, mutta sain sylkäistyä purkan pois suusta. Sitten näin Jarkon, mutta se ei ollutkaan Jarkko, vaan joku jolla oli samanvärinen pipo kuin Jarkolla. Jarkkohan on nyt Lahdessa hakemassa…
Kyydissä voisi olla myös humalainen, joka vaihtaisi jatkuvasti reittiä ja vääntäisi radiota kovemmalle. Navigaattorissa voisi olla isä, joka murentaa itsetuntoa ajotaidon suhteen huomautellen ajonopeudesta ja liikennemerkeistä kertoen samalla tarinoita ensimmäisistä autoistaan ja sankariteoistaan korjatessaan niitä. Navigaattori olisi siis samalla tosi-tv-tyylinen viihdekeskus. Sellainen kelpaisi minulle, varsinkin kun jokainen vaihtoehto jättäisi mahdollisuuden pienelle eksymiselle.
Minulla ei ole mitään navigaattoreita vastaan. Navigaattorit eivät ole väärin eivätkä pilaa lopullisesti maailmaa. Navigaattorit ovat hienoa teknologiaa, joka on kaikkien saatavilla. Ne eivät vain ole minua varten. Jos et pidä eksymisestä ja tuntemattomista ihmisistä, ja kuuntelet mieluummin käskyjä oikeasta ja vasemmasta sekä tiedotuksia metreistä, niin navigaattori voi olla juuri sinulle.
Keskustelu
Ei kommentteja
