Nelipyörä (kevyt)

Teksti: Arttu Lustig

Kuvat: Maija Härö

Lada-katastrofin jälkeen tunsin tarvetta ryhdistäytyä. Olen seurannut kuinka Jenni Rossi, siis POLOinen, koeajaa uusia hybridiautoja sekä saa 4,7 litran polttoaineenkulutuksia. Itse en muista koskaan ajaneeni edes tällä vuosituhannella valmistettua autoa, ja olen onnekas, jos saan autollani polttoaineenkulutuksessa maantieajossa samat numerot eri järjestyksessä. Tunnenkin kuuluvani päivä päivältä enemmän siihen ihmisjoukkoon, joka syö janoonsa lunta sekä pystyy antamaan paikkakunnalleen lisäarvoa vain jos pukee vanhan puvuntakin päälle poistuessaan asunnostaan.

Tällä kertaa Viimeinen Alfa ei sotke silmän ympärystään pakoputken päällä tai haistele maasta löytynyttä öljyläikkää sormenpäistään. Aion päästää itseni nauttimaan jostain uudesta ja raikkaasta. Vedin nahkatakin päälle ja sujautin kengät jalkaan. Minulla oli missio ja missioni toteuttaisin autokaupassa ajattaen allani ensimmäistä kertaa elämässäni uutta autoa. Kerrankin auto ei huokaisisi löysiä niveliään ja tukikumejaan, vaan ryhdikkäänä ja jäntevänä veisi niin minua kuin uusinta teknologiaa kohti seuraavaa pysähdyspaikkaa.

Astuin autokauppaan sisään. Myyjä istui työpöydän takana mietteliäänä katsellen äärettömyyteen. Kävelin suoraan myyjän luokse, ojensin käteni ja esittelin itseni. Kerroin, että haluaisin koeajaa uuden auton. Myyjä kysyi oliko minulla jokin tietty merkki tai malli mielessä. Vastasin, ettei ollut väliä, kunhan auto olisi vain uusi. Jatkoi kertomalla surullista tarinaani siitä, kuinka olen vanhojen autojen vankina. Kesken esitelmöintini myyjä läiskäisi kämmenen pöytää vasten merkkinä puheenvuorosta ja otti avaimet pöytälaatikosta. Myyjä kehotti seuraamaan, koska hänellä olisi minulle koeajettavana uusinta trendiä.

Myyjä teki nopean esittelyn autosta: Ligier ixo kulutus noin kolme litraa sadalle kilometrille, huippunopeus lain sallimissa rajoissa, keskuslukitus, nastarenkaat sekä cd-radio-soitin. Kutsutaan leikkisästi mautoksi tai direktiivin mukaan kevyeksi nelipyöräksi. Olin jähmettynyt ja sanaton tilanteesta enkä voinut enää perääntyä. Myyjä jatkoi selittäen, että vaihteita oli kaksi: eteen ja taakse sekä niiden välissä vapaa. Myyjä kannusti tankkaamaan, koska autoliike ei ole huvittelukeskus, ja tunki avaimet käteeni.

Avasin ovet avaimen napista ja istuin sisään. Ahtaassa jalkatilassa oli kaksi poljinta. Käynnistin nelipyörän ja sisätilat valtasi traktorista tuttu diesel-moottorin jyrinä. Pujotellessani kohti ensimmäistä risteystä opin, että variaattori poikkesi autoni automaattivaihteistosta. Voi olla, että jalkani oli tottunut liian hyvään, mutta kaasupolkimessa oli minulle vain kaksi asentoa: päällä ja pois päältä. Ajotuntuma kuitenkin helpottui jokaisen metrin jälkeen, jonka diesel-moottori kokonaisuutta veti perässään.

Olin nyt teiden 45 kilometriä tunnissa liikkuva pujottelukeppi. Normaalisti autoillessani minulle maistui kaistaltani vastaantuleva kevyt nelipyörä, vaikka tavallisesti vältänkin ohittamista ja jään rekan perään säästämään polttoainetta. Nelipyörän ohittaminen on aina ollut mukavaa vaihtelua paikallisliikenteessä. Ohittaminen on helppoa ja turvallista, koska tulevan tieosuuden näkee lähes esteettä sekä ohitettavan kulkuneuvon nopeus on ennakoitavissa.

Alkujännityksen karistua pois ja ajotuntuman käydessä tutuksi aloin nauttimaan ajamisesta. Moottori piti tunnelmallista ääntä ja kaasu pohjassa pystyi ajamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Minulla oli rehellisesti sanottuna hauskaa yllättävän nelipyörän ratissa. Muut autoilijat ottivat huomioon eikä pahojen kielien aggressiivinen puhe nelipyöriä kohtaan konkretisoitunut liikenteessä. Tunsin itseni huolettomaksi, kun näppärästi liikuin pitkin pienen kaupunkimme keskustaa.

Palasin lopulta takaisin autoliikkeeseen. Antaessani avaimia takaisin myyjälle kehuin, että voisin harkita nelipyörän omistamista, jos taloudellinen tilanteeni antaisi periksi uudelle harrastukselle. Myyjän kysyessä tankkaamisesta vastasin kiittäen ja poistuin liikkeestä. Valloittavan kokemuksen jälkeen en jaksanut miettiä, oliko missioni tullut täytettyä teoriassa vai käytännössä. Tiedän vastedes kuitenkin, että joka kerta bongatessani nelipyörän liikenteestä joku, yksin tai ystävän kanssa, on viettämässä hitaasti liikkuvaa hauskaa ilman, että kaasupoljin tai nopeusrajoitusmerkit olisivat hauskan esteenä.

Kiitokset Jämsän O.K. auton hyväntuulisille myyjille yhteistyöstä.