Poliisi alinopeudesta

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tullessani kaupunkimme uimahallin kuntosalille huomasin, että paikalla oli kuntoaan kohottamassa myös tuttu poliisi, Elina, joka paikkakunnallamme toimii vanhempana konstaapelina. Näin, että tämä oli hetkeni päästä ammattilaisen kanssa puhumaan pelastajasta ja vapahtajastamme: alinopeudesta. Lain mukaan alinopeutta ei ole olemassa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, koska ajamalla liian hitaasti voi liikenteessä myös töppäillä sakonarvoisesti. Lisämutkana kanssa-autoilijoiden suussa alinopeus pyörii vilkkaasti ja leimaavana käsitteenä ikään kuin se olisi virallisten tahojen säätämä termi. Näiden kaikkien seikkojen vuoksi halusin saada tavalliselta autoilijoita kaitsevalta poliisilta pikaisen lausunnon autoilijan hitauteen varsinkin, kun yksi paheistani liikenteessä on ollut nopeusrajoituksen reilu alittaminen.

Lähestyin vapaa-ajallaan toimintakykyään ylläpitävää poliisia ja pyysin mitä nöyrimmin puheenvuoroa saadakseni vastauksen muutamaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan liittyen alinopeuteen. Elina laski käsipainot alas, ja sanoi suostuvansa vastaamaan pikaisesti muutamaan kysymykseen. Kysymyksen esitettyäni Elina katsoi hetken kaukaisuuteen ja vastasi, että koskaan ei ole kyse hitaasta ajosta, vaan siitä estääkö kuljettajan ajo liikennevirtaa kulkemasta sujuvasti. Jos hidas ajo tai syyttä jarruttelu estää muiden tiellä liikkujien etenemistä, voi kuljettaja päästä keskustelemaan virkavallan kanssa liikennekäyttäytymisestä. Elina lisäsi, että asia erikseen on tietysti vaikea ajokeli, johon nopeus on tärkeää suhteuttaa. Tiedustelin, kuinka usein kylillämme pysäytetään autoilijoita hitauden ansiosta. Elina tilastotieteili, että hyvin harvoin, ja merkittävästi alle nopeusrajoituksen ajavat kuljettajat ovat yleensä vanhuksia, jotka eivät vain jostain syystä uskalla ajaa kovempaa.

Kerroin tarinan, jonka perusteella epäilin, että tulin kerran poliisin pysäyttämäksi, koska ajoin runsaasti alle nopeusrajoituksen kuin bensapihein ja pelokkain papparainen. Tapaukseni eteni jotenkin näin. Olin ajamassa hiukan tuntematonta tietä ja poliisi oli ajanut pitkään perässäni kuin yksi muista ajoneuvoista. Muistin, että nopeusrajoitus vaihtuisi suurempaan jossain vaiheessa kyseisellä tiellä. Olin kuitenkin liian kiireinen seuratessani poliisin ajoa peileistäni, joten uskoin ohittaneeni liikennemerkin, jossa nopeusrajoituksen muuttumisesta ilmoitettiin. En ollut kuitenkaan varma, joten en uskaltanut nostaa nopeuttani, koska perässäni kuitenkin ajoi poliisi. Päätin ottaa varman päälle ja ajaa mieluummin reilusti alle nopeusrajoituksen kuin mahdollisesti runsasta ylinopeutta. Lopulta poliisiauton valot vilkahtivat ja aikani oli pysäyttää auto tienreunaan. Poliisi puhallutti, tarkisti ajokorttini ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Elina arvioi tarinastani, että pysäyttämisen syynä saattoi olla hitaus, mutta ajoni on voinut myös kokonaisuutena näyttää epävarmalta tai muuten poikkeavalta.

Elina kertoi lopuksi salaisuutena, että joskus hän itsekin ajelee hissukseen Yariksella, mutta jonoa kertyessä taakse pysähtyy bussipysäkille antamaan kiireisimmille tilaa. Ei pidä provosoida muita tienkäyttäjiä hitaudellaan, vaan antaa tilaa, jos se vain on mahdollista, Elina ohjeisti. Kiitin ajasta sekä sanoista ja annoin poliisin rauhassa jatkaa kunnonkohottamistaan. Elinan sanoista valaistuneena järkeilin, että autoa pitää ajaa kuin suomalainen yleisurheilija kilpailee: teet parhaasi ja katsot mihin se riittää. Vaikka oikealta ja vasemmalta menisi ohi miten kovia suorituksia tahansa, ei saa antaa itsetunnon murentua ja yrittää epätoivoisia kikkoja. Keskitytään siihen omaan tekemiseen ja mennään tuloksellisempien edestä pois.

Tunnustan, että en saanut selventävää vastausta siihen, milloin vauhtia on liian vähän. Tämä vain johtui seikasta, ettei oikeaa vastausta ollut, vaan moitittava hitaus liikenteessä on tilanteesta ja poliisin näkökannasta kiinni. Ehkä ratkaisuna omalle kohdalleni vain on, että poliisin tai Yariksen osuessa horisonttiin painan varmuuden vuoksi hiukan lisää kaasua. Enhän haluaisi poliisin kuvittelevan, että ratissa olisi vanhus.

Teksti perustuu keskusteluun jämsäläisen poliisin kanssa. Tieliikennelaissa aiheesta löytyy lisää ainakin pykälistä 24 ja 25.