24.09.2015
Vedellä toimiva auto
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Ensimmäinen suurempi pettymykseni autoihin syntyi ollessani alle kouluikäinen. Televisiossa oli mainostettu vedellä toimivaa autoa, jonka kohderyhmään pienenä poikana kuuluin. Huomasin läheisen kaupan leluosastolla myytävän tätä kyseistä vedellä toimivaa autoa. Olin innoissani, koska olin kyllästynyt jo omistamiini autoihin, ja nyt olisi mahdollisuus saada jotain uutta kokoelmaani. Vedellä toimiva auto oli hyvin hintava verrattuna edellisiin autoihini, ja vaatikin erityisiä neuvotteluja rahoituspäällikön kanssa, jotta tekniikan suurin ihme päätyisi käyttööni.
Pitkällisten neuvottelujen tuloksena sain vedellä toimivan auton haltuuni kaupan leluvalikoimasta. Nopeasti huomasin, ettei auto ollut sitä mitä televisiossa oli markkinoitu. Suuresti mainostettu vedellä toimiva auto ei toiminut vedellä, vaan kalliilla yhdeksän voltin patterilla. Jouduin käymään uuden neuvottelukierroksen saadakseni auton liikkeelle. Neuvottelut olivat vaikeat, koska edellisissä neuvotteluissa olin jo luvannut olla kiltti, maistamaan kasviksia ja olla pyytämättä mitään enää koskaan. Olin tullut huijatuksi ja saanut vaikeiden neuvottelujen kautta sähköauton, jossa oli vesisäiliö, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä energian tuottamisen kanssa.
Urbaanin legendan mukaan amerikkalainen mies olisi kehittänyt vedellä toimivan auton. Öljy-yhtiöiden ihmiset eivät tämänkaltaisesta kehityksestä pitäneet, vaan lahjoivat miehen hiljaiseksi sekä varastivat patentin. Hyvä, tämä oli oikein tehty, koska tavallisten auto-onnettomuuksien rinnalle olisi tullut hukkumiskuolemat tankkauksen yhteydessä. Ihminen, mitä todennäköisimmin mies, olisi löydetty kuolleena autonsa vierestä, ja ruumiinavauksessa miehen todettaisiin hukkuneen. Joku toinen yrittäisi tankata autonsa ajamalla auton suorinta tietä järveen. Tämä olisi voinut olla tragedia koko autoteollisuudelle, jos ohjekirjasta olisi unohtunut maininta, ettei autoa saa tankata upottamalla. Tietenkin joukostamme löytyisivät kesälomien valopäät, jotka kuvittelisivat keksineensä autostansa ikiliikkujan, ja yrittäisivät ajaa autolla järven pohjaa pitkin ilman polttoainekorkkia. Tällaiset kuolemantapaukset olisivat suomalaisessa yhteiskunnassa juhannuksen aikaan erityisen hankalia. Iltapäivälehtien ja tilastokeskuksen olisi mahdotonta päättää kuuluisivatko nämä onnettomuuden liikenneonnettomuuksiin vai hukkumiskuolemiin. Tästä olenkin päätellyt, että öljy-yhtiöiden ihmiset lopulta ajattelivat vain kaikkien parasta. Kun autoon tankataan rehellisesti paloherkkää myrkkyä, ei kukaan hetken mielijohteesta yritä mitään liian omaperäistä ratkaisua joko kavereiden tai pitkällisen yksinäisyyden innoittamana.
Vaikka tapaus lapsuudestani kaihertaa hiukan mieltäni edelleen, en kanna kaunaa, koska lopulta kyse oli vain valmistautumisesta tulevaksi autonomistajaksi. Leluyhtiön tuote- sekä markkinointiosastot olivat antaneet tärkeän oppitunnin autojen mielikuvamainonnasta myydessä minulle sähköauton vedellä toimivana autona. Olin vain pieni poika enkä pystynyt ymmärtämään tiedonhakutaitojen ja yleissivistyksen puutteista johtuen, ettei mikään auto pystynyt toimimaan pelkällä vedellä. Tuotekehittely ei ollut silloin, niin kuin ei vielä nytkään, tasolla, jolla voimantuottaminen nojaisi täysin veden polttamiseen.
Tietoisku:
Ainoa oikea vedellä toimiva auto on höyrymoottorilla varustettu auto. Höyrymoottoreita autoihin kehitetään edelleen. Ford oli 1970-luvulla toiveikas höyrymoottorin suhteen, koska höyrymoottori ei ollut tarkka polttoaineesta, vaan polttoaineena voitiin käyttää kaikkea palavaa. Polttoaineeseen huolettomasti suhtauva moottori olisi antanut etulyöntiaseman öljynkriisin aikaan. Volkswagen kehitti 1990-luvulla höyrymoottorin vaihtoehdoksi Skodaan. Moottorin luvut olivat vaikuttavat: 220 hv ja 500 Nm, ja moottori oli täydessä käyttövalmiudessaan puolessa minuutissa. Volkswagen kuitenkin hylkäsi höyrymoottorin, koska kuluttajamarkkinat eivät olleet valmiit vanhan moottorin uudelleenpaluuseen.
Keskustelu
Ei kommentteja
