F1-kauden 2024 jälkipyykki

Kuva: Adobe Stock

Formula 1 on ollut pienestä pitäen yksi suosikkilajeistani. Muistan, että joskus Mika Häkkisen kultavuosien aikaan muistin ulkoa kaikkien kuljettajien pituudet ja painotkin. Nyt en ole enää aivan niin perillä kuljettajien mitoista, mutta laji on edelleen lähellä sydäntäni ja kaikkea siihen liittyvää tulee seurattua paljon.

Kausi 2024 oli yksi mielenkiintoisimmista kausista miesmuistiin ja ehkäpä suurelta osin siitä syystä, että näimme viimein kunnollisen haastajan Red Bullille ja Max Verstappenille. Toki Max voitti kuljettajien maailmanmestaruuden edelleen suhteellisen selvästi (kiitos Red Bullin vahvan alkukauden), mutta valmistajien puolella voittajaksi selviytyikin jo kokonaan toinen talli, nimittäin McLaren. McLaren on muuttunut valtavasti Häkkisen ja Ron Dennisin ajoista, mutta on ollut hienoa nähdä legendaarisen tallin rynnistävän takaisin aivan absoluuttiselle huipulle. Suuri kiitos tästä kuuluu tallin nykyiselle toimitusjohtajalle Zak Brownille, sekä sen kuljettajille, Lando Norrisille ja Oscar Piastrille. Norrisin lahjakkuus ja taidot on tiedetty lajin sisällä jo pitkään, mutta myös Piastrin puhkeamista kukkaan on ollut mahtavaa seurata. Toki Norris rökitti Piastria vielä tänä vuonna etenkin aika-ajoissa (lukemin 21-3), mutta voitoissa luvut menivät 4-2. Eikä Piastri jäänyt pisteidenkään osalta aivan mahdottoman kauaksi Norrisista. Ei välttämättä mene enää pitkäänkään, kunnes Piastri pyyhkäisee Norrisista ohitse tai ainakin rinnalle. Ellei ykköskuljettajan pallia päätetä sitten pedata Norrisille jo etukäteen pariksi seuraavaksi kaudeksi. Toki, tämä kausi enteili jo hieman sitäkin, että kyseisten herrojen välillä saatetaan nähdä tulevaisuudessa jonkin verran draamaakin, mikä on monesti tilanne, kun samassa tallissa on kaksi hyvin tasaväkistä ja myös samanlaisen kilpailumentaliteetin omaavaa kaveria. Saapa nähdä miten Zak Brown saa pidettyä tilanteen hallinnassaan ilman, että tallin kuljettajat alkavat viemään pisteitä toisiltaan tai (pahimmassa tapauksessa) kolaroivat toisensa kokonaan pois pelistä. Aina on tietysti mahdollisuus, että kaikki kääntyy parhain päin ja ihanteellisessa tilanteessa McLaren napsii ensi vuonna kaksoisvoittoja toisensa perään.  

Red Bullin osalta kausi oli melkoista vuoristorataa, niin radalla kuin kulisseissakin. Kausi alkoi totuttuun tapaan Red Bullin melko häikäisevällä ylivoimalla ja talli otti kaksoisvoitot Bahrainista ja Saudi-Arabiasta. Pienen hetken näytti jo siltä, että tästä on tulossa taas yksi läpihuutokausi energiajuomajätille, mutta onneksi näin ei käynyt (se olisi saattanut muutoin satuttaa jo liikaa F1:n viihdearvoa suuren yleisön silmissä). Jo kauden kolmannessa kilpailussa Australian Melbournessa löytyi voittaja toisesta osoitteesta, nimittäin Ferrarilta, kun Verstappenin Red Bull yllättäen petti alta (luotettavuusongelmia ei oltu juurikaan nähty Red Bullilla parina edelliskautena). Tallin ensi vuodeksi jättävä Carlos Sainz otti voiton ja rökitti samalla myös tallinsa niin sanotun kultapojan, eli Charles Leclercin. Tämän jälkeen mentiin sitten taas pari kisaa Red Bullin ja Verstappenin komennossa, kunnes Miamissa alkoikin McLarenin rynnistys kohti kärkeä. Lando Norris otti jopa hivenen yllättäen voiton Miamissa Verstappenin nenän edestä ja sen jälkeen McLarenin käyrä osoittikin varsin selvästi ylöspäin. Siinä missä Verstappen voitti kauden kahdestatoista ensimmäisestä kilpailusta yhteensä seitsemän, voitti hän kauden kahdestatoista viimeisestä kilpailusta enää kaksi. Red Bullin ehkä suurimmat vaikeudet alkoivat kuitenkin juuri ennen kauden alkua, sillä helmikuussa tallipäällikkö Christian Horneria epäiltiin seksuaalissävytteisten viestien lähettämisestä yhdelle alaisistaan ja mediakohu oli valmis. Ei mennyt kauaakaan ennen kuin Hornerin päätä vaadittiin vadille vähän joka suunnalla ja monet odottivat hänen irtisanoutuvan (vaikkakin kyse oli pelkistä epäilyksistä ja varsinaisia todisteita ei ilmeisesti löytynyt). Samaan aikaan huhuttiin myös, että Jos Verstappen oli saanut tarpeekseen Hornerista ja, että tallissa olisi käynnissä jonkinlainen valtapeli (jonka yhtenä pelinappulana myös Max olisi, sillä Josin uskottiin johdattavan poikansa Mercedekselle). Kaikkien huhujen totuudenmukaisuudesta on toki välillä vaikea ottaa selvää (etenkin F1-varikolla), mutta Jos Verstappen on tunnetusti vaikea persoona ja kaikki oli viitannut jo pidemmän aikaa siihen, etteivät miehet ainakaan mitään sydänystäviä olleet. Myös siitä vihjailtiin, että tallin neuvonantajana toimiva Helmut Marko ei hänkään tulisi toimeen Hornerin kanssa ja tässä ainakin oli ihan varsinaista totuudenperää, koska kesäkuussa Newsweek-sivusto uutisoi Markon tehneen sovinnon Hornerin kanssa. Marko oli itse kertonut haastattelussa, että sotakirves miesten välillä oli haudattu ja, että he yhdistäisivät voimansa parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi radalla.

Red Bullin vaikeudet kulisseissa eivät kuitenkaan loppuneet Horneriin littyvään kohuun tai mahdollisiin erimielisyyksiin, vaan lopulta suunnittelijaguru Adrian Newey (joka on pitkälti vastannut Red Bullin menestyksestä viime vuosina, koska me kaikki tiedämme hyvän auton merkityksen F1:ssä) päätti ottaa hatkat. Hän nimittäin ilmoitti syyskuussa siirtyvänsä seuraavasta kaudesta eteenpäin Aston Martinille (melkoinen kaappaus muuten Aston Martinin nykyiseltä omistajalta, Lawrence Strollilta). Myös Neweyn lähtö vaikutti vääjäämättömästi Red Bullin menestykseen kauden loppupuoliskolla ja vielä enemmän tämä vaikutus tulee näkymään ensi vuonna, kun mies on kokonaan pois energiajuomajätin palkkalistoilta. Neweyn kaltaista virtuoosia voi olla vaikea ellei jopa lähes mahdoton korvata, ainakaan näin nopealla aikataululla.

Sitten meillä on vielä Verstappenin tallikaveri Sergio Perez, jonka kausi oli kyllä mitäänsanomattoman surkea. On oikeastaan käsittämätöntä, että miten Perezin moni kilpailu ja melkeinpä koko kausi saattoikin mennä niin pahasti penkin alle. Mies on kuitenkin aiemmilla kausilla osoittanut kykynsä eturivin kuljettajana ja esimerkiksi vielä viime kaudella mies sijoittui toiseksi kuljettajien pisteissä ja napsi kaksi voittoakin (Saudi-Arabiasta ja Azerbaidzanista). Tämän kauden pari ensimmäistä kisaa lupailivat samankaltaista kautta (kahdesta ensimmäisestä kilpailusta kotiin tuomisina oli kaksi kakkossijaa), mutta sitten tulokset alkoivat hiljalleen hiipumaan ja miehen paras sijoitus kauden kahdessatoista viimeisessä kilpailussa oli kuudes. Aika-ajoissa hän jäi kolme kertaa Q2-osioon ja jopa kuusi kertaa Q1-osioon (Q3-osioon pääsemisen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla läpihuutojuttu, kun alla on Red Bullin kaltainen auto). Jos Perezin suoritusta vertaa muihin kuljettajiin, yhtä monta kertaa tai enemmän Q1-osioon jäi koko kaudella vain Alpinen, Haasin, RB:n, Sauberin ja Williamsin kuljettajia. Ja näistä jokainen edellä mainittu tiimi on joko keskikastia, alempaa keskikastia tai sitten hännänhuippu.

Kuva: Adobe Stock

Entä sitten Ferrari? Ferrarin kausi oli myös vaihteleva, mutta se johtui lähinnä auton suorituskyvystä eikä niinkään kuljettajista. Pienen alkuhorroksen jälkeen Leclerc heräsi kunnolla ja nappasi kauden jälkimmäisellä puoliskolla yhteensä kolme voittoa (hänen saldonsa koko kaudelta oli neljä voittoa ja kolmetoista palkintopallisijaa). Tallikaveri Sainzin käyrä puolestaan osoitti hivenen alaspäin vahvan alkukauden jälkeen, mutta tähän saattoi vaikuttaa myös tieto siitä, että kyseessä tulisi tosiaan olemaan hänen viimeinen kautensa Maranellon punaisissa. Aivan kuin hänen ajatuksensa olisivat olleet osittain jo tulevassa, vaikka toki mies varmasti halusi tältä kaudelta napsia niin monta voittoa kuin vain mahdollista (koska sen tekeminen ei tule olemaan aivan yhtä helppoa Williamsin ratissa, ellei nyt ihmeitä tapahdu). Ensi kaudellahan Sainzin korvaa itse seitsenkertainen maailmanmestari Lewis Hamilton, joten itse kukin F1-fani varmasti odottaa tulevaa kautta kuin kuuta nousevaa. On etenkin kiinnostavaa nähdä, että miten Hamilton kykenee suoriutumaan nuorempaa ja nälkäistä Leclerciä vastaan. Kumpikin miehistä haluaisi varmasti olla ensimmäinen sitten Kimi Räikkösen, joka voittaa kuljettajien maailmanmestaruuden Ferrarilla. Ja, miten käy sitten, jos toisesta yritetään tehdä kakkoskuljettajaa (pistetilanteen niin vaatiessa)? Aika jännä kausi on varmasti luvassa.

Mutta, se tulevasta kaudesta, palataan sitten takaisin menneeseen kauteen.

Mercedeksen kausi oli jälleen oudon heikko. Ennen kauden alkua uumoiltiin jo tallin paluusta parrasvaloihin, mutta niin vain Mercedes jäi varsin selkeästi niin Red Bullin, McLarenin kuin Ferrarinkin taakse. Ja, se ei ole varmasti se paikka, missä Toto Wolff tiimeineen haluaisi olla (sen verran tahmaisia olivat jo pari edellistäkin kautta Mercedekselle). Hamiltonin suoritukset vaihtelivat yllättävän paljon ja mies valitteli autonsa ajettavuutta useampaan otteeseen kauden aikana (ja voihan olla, ettei auto vain kerta kaikkiaan sopinut hyvin hänen ajotyylilleen). Mercedeksen uusi kultapoika George Russell päihittikin Hamiltonin lopulta pisteissä ja nämä olivat varmasti hieman katkeransuloiset hyvästit Hamiltonilta sille samalla tiimille, jonka kanssa hän juhli niin montaa peräkkäistä kuljettajien -ja valmistajien mestaruutta vain muutamaa vuotta aiemmin.

Hamiltoninkin tapauksessa ajatukset kääntyivät varmasti jo ennen kauden alkua Ferrarin suuntaan (jolloin hänen tuleva sopimuksensa virallistettiin). Eikä miestä voi varsinaisesti syyttää tästä, sillä kenen ajatukset eivät olisi tulevassa, jos pääsisi ajamaan niin ikonisessa tallissa kuin Ferrarilla. Ja, varmasti Mercedekselläkin alettiin jo tämän kauden aikana kehittämään autoa enemmän Russellin kuin Hamiltonin mieltymyksiä ja toivomuksia kuunnellen. Mikä on sinällään täysin ymmärrettävää, sillä Totokin taisi jo aikaisessa vaiheessa kautta huomata, ettei heillä ollut todellisia mahdollisuuksia taistella kuljettajien tai valmistajien mestaruudesta.

Aston Martinin kausi oli odotuksiin nähden pettymys, sillä tallin edeltävä kausi sujui niin vahvasti ja kehityksen uskottiin jatkuvan samansuuntaisena (kaudella 2023 talli jäi vain vaivaiset 22 pistettä nelossijasta valmistajien pistetaulukossa). Lawrence Stroll varmasti toivoi tallin kolkuttelevan tänä vuonna jo TOP-3 kärkeä, mutta niin vain kävi, että vitossijalla pystyttiin ja eroa nelossijaan (eli Mercedekseen) kertyi jopa 374 pistettä. Lawrence Stroll on kuitenkin panostanut merkittävän määrän rahaa tallin toimintaan. Mitä tulee puolestaan Aston Martinin kuljettajiin, niin Fernando Alonso ajoi pitkälti omalla tasollaan ja rökitti tallikaverinsa Lance Strollin aika-ajoissa luvuin 19-5. Pisteissä Alonso vei voiton puolestaan luvuin 70-24. Strollille kausi ei ollut miltään osin kovin vahvaa suorittamista ja Brasiliassa hän hölmöili itsensä ulos kilpailusta jo lämmittelykierroksella.

Entä sitten muut tiimit? Alpinelle kausi oli vaikea, kiitos autoon liittyvien ongelmien, mutta niin vain tiimi onnistui silti nousemaan kuudenneksi valmistajien pisteissä aivan loppusuoralla (Pierre Gaslyn napatessa seitsemännen sijan kauden päätöskilpailussa Abu Dhabissa). Tämä oli itse asiassa jopa jonkin sortin sensaatio, koska niin Gasly kuin tallikaveri Esteban Oconkaan eivät saaneet napsittua pisteen pistettä kauden viidestä ensimmäisestä kilpailusta. Brasilian sadekisa pelasti paljon, sillä siellä molemmat miehet onnistuivat onnekkaasti nousemaan jopa palkintopallille.

Haasin kausi sujui omasta mielestäni melko lailla odotusten mukaisesti, kaikin puolin. Auton suorituskyky oli varmaa keskikastia ja Nico Hülkenberg päihitti odotetusti tallikaverinsa Kevin Magnussenin. Aika-ajot menivät itse asiassa Hülkenbergille jopa lukemin 16-6 ja pisteissä saksalainen päihitti puolestaan tanskalaisen lukemin 41-16. Hülkenberg ei ole enää kovin nuori F1-kuljettajaksi (ikää hänellä on jo 37 vuotta), mutta ajotaitoa mieheltä löytyy edelleen ja hyvän verbaalisen ulosannin omaavana saksalaisena hän on varmasti oikea henkilö Audin uudeksi mainoskasvoksi (ainakin pariksi seuraavaksi kaudeksi).

RB-tallin (entinen AlphaTauri) kaudesta taisi parhaiten jäädä mieleen F1-sarjan hymypojan eli Daniel Ricciardon joutuminen sivuun kuljettajan tehtävistä kesken kauden. Ricciardo varmasti tiesi, että tämä kausi tulisi mitä todennäköisimmin olemaan hänen viimeinen mahdollisuuteensa näyttää kyntensä. Mutta, niin vain kävi, että mies ei sopeutunut RB:n autoon kunnolla oikeastaan missään vaiheessa ja tallikaveri Yuki Tsunoda vei voiton esimerkiksi aika-ajoissa lukemin 12-6. Ricciardon itseluottamus taisi särkyä lopullisesti hänen jäätyä aika-ajojen Q1-osioon Singaporessa. Kauden loppupuoliskolla Ricciardo korvattiin Liam Lawsonilla (tosin hänenkään tulevaisuutensa RB-tallissa ei ole kiveen kirjoitettu). Toisaalta, on myös huhuttu, että Ricciardokin voisi saada vielä yhden mahdollisuuden F1-urallaan, nimittäin Red Bullilla Verstappenin rinnalla (ovathan miehet toimineet tallikavereina jo aiemminkin). Mutta aika näyttää, onko näissä huhuissa mitään perää. Perez tai Ricciardo eivät varsinaisesti kumpikaan vaikuta kauhean vahvoilta vaihtoehdoilta Red Bullin kakkosautoon.  

Williamsin tilanne ei ole enää aivan niin ankea kuin vuosi tai pari sitten (heidän budjettinsa on edelleen pieni, mutta taloudellinen tilanne oli heillä jossain vaiheessa todella ankea). Mutta, eipä tämä kausi varsinaisesti hurraahuutojakaan aiheuttanut. Kauden loppuvaiheilla näytti hetken jopa siltä, että talli ei välttämättä pystyisi ajattamaan molempia autojaan tai välttämättä kumpaakaan Las Vegasin osakilpailussa (sillä tallin kuljettajat Alex Albon ja Franco Colapinto olivat edeltävissä kilpailuissa ottaneet sen verran osumaa reunavallien kanssa). Onneksi pahimmalta skenaariolta kuitenkin vältyttiin. Alex Albon ajoi totuttuun tapaansa vahvan kauden, mutta Colapinto tai häntä alkukaudesta edeltänyt Logan Sargeant eivät pahemmin vakuuttaneet (Albon löi Sargeantin aika-ajoissa lukemin 13-0 ja Colapinton puolestaan 6-2). Williams sijoittui lopulta toiseksi viimeiseksi valmistajien pisteissä, takanaan vain surkean kauden ajanut Kick Sauber.

Siitä päästäänkin sinivalkoisiin tunnelmiin. Nastolan oma poika Valtteri Bottas lähti kauteen optimistisin odotuksin ja taisi hänen mielessään myös olla ajatus tulevaisuudesta Audin riveissä (kunnes Ferrarin ex-tallipäällikkö Mattia Binotto liittyi Audin riveihin ja hänen johdollaan päädyttiinkin sitten toisenlaiseen kuljettajaratkaisuun). Valitettavasti vain kaudesta tuli Sauberille karmea pettymys ja suurelta osin syy oli yksinkertaisesti auton huonoudessa (pistää mietityttämään, että mitähän Audin johtoportaassa tuumattiin Sauberin näin onnettoman heikosta kaudesta). Bottas rökitti tallikaverinsa suurelta osin aika-ajoissa (yhteensä 21 kertaa) ja sprinttiaika-ajoissakin jopa viisi kertaa kuudesta. Loppujen lopuksi tallikaveri Zhou Guanyu vei kuitenkin voiton pisteiden valossa, hänen saalistaessaan neljä pistettä kaudeksi toiseksi viimeisimmästä kilpailusta Qatarista (tosin, jos onnetar olisi ollut matkassa, niin Bottas olisi varmasti rökittänyt Guanyun pisteissäkin tällä kaudella). Kyllä Sauberin kautta voi neljästä pisteestä huolimatta jättimäiseksi pettymykseksi kutsua (etenkin kun talli on tosiaan ensi vuonna tulossa radoille Audin brändin alla). Jotain kertoo ehkä sekin, että suurimmat uutisotsikot Sauberiin liittyen koskivat Bottaksen ulkoista habitusta (olisi ollut mukavampaa, jos otsikot olisivat koskeneet radalla nähtyjä tapahtumia).

Summa summarum, kausi 2024 oli pitkästä aikaa mukavan viihdyttävä formulakausi. Oli useita eri voittajia, hyvää kilvanajoa, kulissien takaista peliä (monessakin eri tiimissä) ja saatiinpa pitkästä aikaa taas uusi mestari edes valmistajien rintamalla (tai no, uusi ja uusi, onhan McLarenillakin niitä valmistajien titteleitä vaikka muille jakaa, mutta eivät he niitä ihan viime vuosina sentään ole enää napsineet). Mielenkiinnolla odotan mitä kausi 2025 tuo tullessaan, mutta sen tiedän ainakin, että koska ensi vuonna ei suomalaisväriä tulla F1-luokassa mitä suurimmalla todennäköisyydellä näkemään (muuta kuin ehkä Mercedeksen kolmantena kuljettajana), pidän peukut pystyssä Hamiltonille ja Ferrarille. Sen verran kutkuttavasta lähtöasetelmasta on kyse ja olisihan kuljettajien mestaruus Ferrarilla nyt hieno sinetti Hamiltonin jo valmiiksi loisteliaalle uralle, jota pari heikompaa edelliskautta ovat pikkaisen himmentäneet.