Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi

Pari vuotta sitten ajoin ekaa kertaa Helsingin keskustassa. Oli jännää, haastavaa ja kiehtovaa. Sen jälkeen olen ajanut siellä muutaman kerran ja tykännyt aina.

Toukokuussa vietin viikonlopun kaverieni luona Espoossa ja kuskailin meitä ympäri pääkaupunkiseutua. Olisimme toki voineet kulkea julkisillakin, mutta kun kerran oli mainio tilaisuus päästä ajelemaan vähän isommissa ympyröissä, niin eihän sitä sopinut heittää hukkaan.

Espoossa kerrottiin liikennemerkillä selvästi, mitkä kadut ovat umpikujia. Tällaisia tännekin!

Lauantaina iltapäivällä suuntasimme syömään Kruununhaassa sijaitsevaan Korea Houseen. Täytyy sanoa, että Hesan keskustasta löytyy hämmästyttävän hyvin ilmaisia parkkipaikkoja lauantaisin. Ei tietenkään ihan ydinkeskustasta, mutta ei tarvitse mennä kuin joku puoli kilometriä sivuun niin jo alkaa löytyä. On tietty eri asia että löytyykö vapaita paikkoja, mutta kumminkin.

Evästämisen jälkeen ajoimme Kamppiin kaverieni kaverin syntymäpäiväjuhliin. Kävellessämme autolta HOASin talolle bongasin kadun varresta uuden GTI Polon, jota piti hetki ihailla. <3 Kaverini eivät vaan ymmärtäneet... Muutenkin bongailin Hesasta hienoja autoja ja jopa kaksi vihreää Sciroccoa. Oih, ne olivat hienoja. Hesan keskustassa on myös hauska huomata, kuinka paljon siellä on pieniä autoja. Pari vuotta sitten suurin osa oli Smartteja, mutta sittemmin myyntiin tullut Fiat 500 näytti olevan nyt jo enemmistönä.

Suunnittelin että lähtisin illalla juhlista ennen kavereitani ja kävisin vähän pyörimässä keskustassa ja palaisin sitten hakemaan heidät. Kaverit kuitenkin halusivat lähteä mukaani joten kävin sitten katsomassa muutamat paikat heidän kanssaan ennen Malminkartanoon suuntaamista. Malminkartanosta jatkoimme yöpymään Espooseen. Kehä 1:llä oli parin kilsan matkalla yllättäen katuvalot pois päältä ja kesäyössä pääsi ajamaan pitkillä valoilla. Yhdessä pimeässä kaarteessa oli poliisien ratsia, mikä näytti ihan komealta kun pelkkiä sinisiä valoja näkyi. En päässyt kumminkaan puhaltamaan, sillä ratsia oli vastaantulijoiden kaistalla.

Ajoin Espooseen tällä kertaa Turuntien kautta, koska halusin nähdä Kehä 2:lla olevan Hiidenvuoren tunnelin. Sen kaistaopasteiden lukuohjeet näkyvät aina, kun ajaa Turunväylältä Kehä 2:lle. Ei tunneli yksissään niin jännä olisi, mutta muuttuvat opasteet halusin nähdä toiminnassa. Yöllä opasteet olivat kumminkin pois päältä, joten se siitä.

Ennen kuin sunnuntaina lähdin takaisin Jyväskylään, päätin ottaa vielä kerran ilon irti pääkaupunkiseudusta ja suuntasin Pololla takaisin Hesan keskustaan. Tein edellisenä päivänä pari virhettä kaistavalintoihin liittyen ja halusin hoitaa ne uudelleen kunnialla.

Korea Housen lähistöllä kävin katsastamassa yhden risteyksen, jossa edellisenä päivänä jäi epäselväksi, oliko siinä punaiset valot vai ei. Pysähdyin siihen silloin punaisiin valoihin ja risteävällä tiellä edestäni ajoikin raitiovaunu (sitähän pitäisi muutenkin väistää) sekä auto. Hetken päästä takaani tuli pari autoa, jotka ohittivat minut jatkaen suoraan. Tulin lopulta siihen tulokseen, että ehkä valoihin paistoi aurinko ja se näytti punaiselta, mutta olikin oikeasti pois päältä. Ajoin sitten varovasti risteyksen läpi, mutta jäin edelleen epäilemään, että ajoin oikeasti punaisia päin. Ajaessani risteyksen uudelleen sunnuntaina samoihin aikoihin valot olivat kyllä käytössä. Hämärän peittoon jäi kyllä se tilanne.

Käytyäni läpi edellisen päivän ongelmakohdat jatkoin vain ajelua ympäri keskustaa. Kruununhaasta ajelin presidentinlinnan ohi ja pyörin hetken Kaartinkaupungissa. Sieltä jatkoin matkaa rantaa myöten olympiaterminaalin ja Kaivopuiston ohi. Kaivopuiston ja Merisatamanrannassa suoraan sanottuna hieman ahdisti, sillä katu oli mielestäni varsin kapea ja vastaantulijoita oli koko ajan ja kadun molemmat laidat oli pysäköity täyteen autoja. Pelotti että missä vaiheessa otan jonkun pysäköidyn auton peilin mukaani. Selvisin kuitenkin kunnialla, vaikka pari kertaa leveän auton vastaan tullessa päädyinkin pysähtymään kokonaan niin reunaan kuin uskalsin. Mutta hyvää kokemusta sain tässäkin, kun oli vaan pakko jatkaa eteenpäin kun kapea katu vain jatkui ja jatkui eikä ollut risteyksiä, joista voisi paeta paikalta.

Pyörittyäni tunnin Helsingin keskustassa päätin lopulta lähteä kotiin. Hain polttoaine.netistä suunnilleen reitille osuvan halvimman bensa-aseman, joka oli Kontulassa sijaitseva Teboil Express. Ihan ilman navigaattorisekoiluja ei tästäkään reissusta selvitty, vaan väärän kaistavalinnan vuoksi missasin Sörnäisten rantatieltä Itäväylälle johtavan liittymän. Olisi vain pitänyt kehdata tunkea myöhässä toiselle kaistalle, mutta en viitsinyt kun siinä oli niin paljon autoja. Muuta jännää ei sitten tapahtunutkaan ja tankkaamisen jälkeen ajelin rauhassa takaisin Jyväskylään.

Äitini naureskeli minulle hyväntahtoisesti, että olen mä hassu, kun normaalit ihmiset täältä periferiasta kyllä pyrkivät välttämään Helsingin keskustassa ajamista viimeiseen saakka, niin mä oikein tarkoituksella menen sinne. Mikä siinä minua sitten oikein kiehtoo? -Vähän kaikki. Siellä on paljon liikennettä, paljon liikennemerkkejä, paljon kaistoja, paljon yksisuuntaisia. Paljon huomioitavaa siis. Minusta on valtavan kiehtovaa pyrkiä handlamaan se koko kokonaisuus kunnialla. Siitä tässä on kysymys. Ainoat asiat mistä en pidä, ovat mukulakivikadut ja hirveän kapeat kadut, joskin niille kapeillekin kaduille menen saadakseni lisää varmuutta ajooni. Ja sitähän ei tule muuten kuin ajamalla.